Pääosassa:

• Juha Hyvärinen Floridassa asuva kiinteistövälittäjä joka osin harrastuksenaan välittää mopoja ja autoja suomeen ja siinä sivussa yrittää pitää paikalle
  pöllähtäneet suomalaiset motoristit hengissä ex. motoristi hänkin.
• Suojelusenkeli, eri tyyppi kuin edellinen.
• Rape Dalttoni mies joka tietää kaiken möhköistä ja muista mopoista aika paljon.
• Ulla joka jakaa postia ja joka on Torstin työkaveri.
• Don Fauteux mies joka möi mopon ja hylkäsi motorismin.
• 758 sivuosissa olevaa suomalaista virkamiestä.

Tämä tarina on tosi ja kertoja elää.

Tarina alkaa sunnuntai aamuna kolmaskymmenes heinäkuuta kellon ollessa noin 9,30.
Motoristi jota tarinassa kutsutaan jr:ksi on avannut verkkoyhteyden ja alkanut jälleen kerran etsiä jostain päin mailmaa kelvollista Voyageria, etsintä on alkanut jo alkuvuonna MP:messujen kieppeillä ja alkaa tuntua jo hivenen toivottomalta.

Mutta tänä aamuna hän löytää jenkkien möhkökerhon sivuilta namun.

No tuttu mies Floridasta asialle ja kyselemään missä päin uutta mannerta mopo on ja illan suussa tulee masentava tieto Hyvärisen Juhalta. Mopo on lähes 3000 km:n päässä ja hän nyt ei oikein kerkiä katsomaan sitä kun nyt on sentään työssäkäyvä mies vaikkakin motoristi.

Tästä ei jr tietenkään vielä hermostu onhan hän koko kesän käynyt e-mail keskusteluja myyjien kanssa tosin tulokset ovat olleet sitä että, jossain vaiheessa myyjä aina ilmoitti myyneensä mopon kun joku öykkäri oli tullut ja ostanut kyseessä olleen mopon.

Siis jr alkaa kaikin keinoin suostutella myyjää hommaan mopon alas Floridaan jotta Juha voisi tarkistaa sen siellä ja maksaa sen sitten, muttei vaan mistään löydy keinoa. Esillä olivat esim. rekka kyyti jälkivaatimuksella ja myyjän lähtö viemään mopoa Floridaan, mutta myyjä Don Fauteux joka itsekkin oli motoristi vetosi työkiireisiinsä koska hän on yrittäjä (kummaa touhua tuolla amerikassa, työ muka estää mopolla ajamista).

Siinäpä sitten vaan maanantai aamuna töihin pelko persiissä että, taas karkaa mopo alta. Päivä ja seuraavatkin menevät samaa rataa elikä, aamulla mailin tsekkaus ja mahdolliset vastaukset Juhalle ja Donille, sitten töihin miettimään miten sen saa suomeen ja illalla alkaa kiivas mailailu edestakaisin.

Perjantaina alkoi olla selvää että, itse sinne on mentävä ja Don lupasi pitää mopoa varattuna. Maanantai aamuna lippujen tilaus Air Franselta joka lennätti ihmisiä (ilmeisesti Gongorde mällin johdosta) edullisesti. Ankara duunien justeeraus jotta päästiin keskiviikko iltapäivällä koneeseen ja siitä sitten Pariisin kautta Newyorkkiin.

Ennen matkaansa jr otti yhteyttä vakuutusyhtiöönsä ja yritti saada matkakassansa vakuutettua, kun se oli pikkuisen yli vakuutusehtojen, muttei yhtiössä oltu ollenkaan myöntyväisiä asialle vaan nyt kun rahat oli jo vaihdettu sanoivat, että mikset ottanut matkashekkejä. (no mailmanmatkaajathan rakastavat riskejä ja kaivavat muutenkin aina tilaisuuden tullen verta nenästään).

Kymppi jäi kotiin odottelemaan muun perheen (kuusi kanaa, kaksi kukkoa, koira ja nainen) kanssa.

Lentomatkat nyt ovat vain ja ainoastaan lentomatkoja joten se siitä. Puhelin oli varattu vuokraamosta kentällä ja se oli OK. mutta sellainen pikku episodi tapahtui kentällä kun jr oli viisaana miehenä varustautunut ainoastaan lentolaukulla ettei hänen tarvitsisi JFK:n kentällä odotella matkalaukkuaan vaan pääsisi nopeasti siirtymään bussiterminaaliin niin kentän turvatarkastuksessa hänen sveitsiläisestä linkkuveitsi/hohdin mysteeriostaan löydettiin terien lukitus ja kalu joutui ruumaan. No onneksi linkkari tuli pikaisesti hihnalta eikä kiire ollut kova.

NewYorkkiin saavuttuaan jr körötteli taksilla Greyhoundin terminaalille ja onneksi hänellä oli niin vähän aikaa ettei pakistanilaista syntyperää oleva taksikuski kerinnyt ajeluttamaan häntä oikein kauhean pitkää reittiä. Se on tuo Greyhound oivaltanut tämän netin käytön niinkuin asiakas lähtöisesti ja jr:kin oli jo suomessa voinut tarkistaa kaikki bussien aikataulut ja vaihdot niin että homma toimii. Ainoa huono puoli oli ajanpuute eikä hän voinut tehdä varausta vaan piti luottaa siihen että bussissa on tilaa (no busseissahan on aina tilaa, vai mitä bussikuskit)

Bussiterminaalissa lipun osto sujui täysin ongelmitta kun jr oli tajunnut tulostaa reittinsä kaikkineen vuoronumeroineen mukaansa.

Sitten alas pohjakerrokseen josta bussit (hauska sana tuo bussi) lähtevät. Matkaajamme laskeutui liukuportaita ajatuksiinsa vaipuneena ja jatkoi muutamia askeleita aulassa samalla ympärillensä katsellen, askel alkoi ihmeellisesti puoltamaan kohti ylös meneviä portaita hänen rekisteröityä aulassa olevat kanssa matkustajansa. Nimittäin lukuisat NewYorkin kuuluisista jengeistä olivat paikalla edustettuina, muutenkin matkustajien keskimääräinen ihon tummuus oli huomattavasti korkeampi, kuin mihin hän oli tottunut edes lukuisilla kanarian matkoillaan.

Juuri ennen juoksuun säntäämistään hän onneksi huomasi pari poliisia aika lähellä ja tunnelma rauhoittui hieman. Rauhallisemmin tarkasteltuaan olikin lopputulos vain se etteivät nämä ihmiset olleet mitään rikollisia vaan ainoastaan ansioiltaan ehkä hiukan pienempituloisia kuin lentokentällä nähdyt ihmiset.

Bussia odotellessaan ja sämpylöitä syödessään jr tuli sellaiseen itseään mairittelevaan lopputulokseen että, jo suomessa valittu matka vaatetus (ool raitista ostettu jo aika hyvin rasvattu nahkatakki, vanhat farkut, tyylikkäästi vaihdepolkimen kuluttamat puukengät joinka laisia jo Artsi Nyqwist aikoinaan käytti) oli mitä mainioin suojavarustus jonka avulla hän maastoutui täydellisesti muuhun porukkaan ja eihän ne ryöstäjät tietystikkään täällä bussiasemalla mitään töitä ainakaan olleet tekemässä koska ne rahatkin tietysti olivat siellä lentokentällä niiden Bossin pukujen taskuissa (nytpäs ne olikin piilotettuina motoristin kalsareihin, sukkiin ja kypärän toppauksiin).

Bussikyyti Nykistä Bostoniin meni sitten siinä yöllä torkkuessa ja aamulla jr vaihtoa odotellessaan söi aamiaisen. Bostonista Porthmounttiin olikin vain reilun tunnin ajomatka jossa Don jo hermostuneena odotteli.

Sitten startattiin kohti Berliini NH:ta henkilöautolla. Matkan aikana Don kertoili työstään joka oli ilmastointi- ja kylmäkone huoltoa ja asennusta. Periamerikkalaiseen tapaan hänkin oli sitoutunut aika lujaan työhönsä. Hänellä oli Berliinin lähes kaikkien kauppojen kylmäkoneiden ylläpito siten, että hänellä oli kotonaan päätteet joista näki kaikkien koneiden tilan ja hälyytyksen tullen hänen piipparinsa parkaisi ja kotona oli oltava kahden tunnin kuluessa toteamassa missä vika ja sitten korjaamaan välittömästi. Tätä hän oli tehnyt jo vuosia ja tällä kertomuksella hän ansaitsi jr:n säälintunteen koska hänhän ei tosiasiassa voinut harrastaakkaan mitään matkamotorismia.

Berliiniin he saapuivat parin tunnin ajon jälkeen.

Ajetaan halki ameriikan.

Saavuttuaan Berliiniin menivät he heti rekisteröimään mopon, jonka Juha oli neuvonut Donille ja hommassa menikin aikaa vain parikymmentä minuuttia. Vakuutus sitten tökkäsikin pahoin koska Don väitti hänen kyselleen paristakin yhtiöstä vakuutusta minulle mutteivät yhtiöt halunneet myöntää mitään vakuutusta, edes liikennevakuutusta puhumattakaan kaskosta. Se pisti kyllä matkaajamme mietteliääksi, mutta eihän sinne oltu itkemään menty vaan mopon ostoon jotta eikun asiaan.

Sitäpä sitten ajeltiin kovasti koeajoja kyseltiin kaikki katkaisijat yms. Eniten jr:ää askarrutti renkaat joissa toki oli pintaa mutta kun ne olivat niin vanhat elikä kovettuneet ja haurastuneet sekä useita vuosia vanhat sytytystulpat mutta kun mopo kävi ei jr oikein voinut vaatia niiden vaihtoa ja renkaatkin pintansa puolesta kestäisivät Floridaan jonne olisi noin 3000 km. Muutama tunti siinä menikin ja välillä kulkijamme sai syötävää, kahvia ja suihkussa käynti mahdollisuuden. Kaikenkaikkiaan matkaajamme oli perin mykistynyt ja hymyili kuin idiotismista kärsivä pikku poika mutta muisti kuitenkin pyytää Donia erottelemaan kauppalaskussa mopon ja kärryn (jonka sanamuodot oli Juha hänelle lähettänyt) ja vasta Helsingin tullissa jr:lle selvisi, että olisihan ne pitänyt eritellä kaikki muutkin hilppeet jotka jalon harrastuksen lopettanut Don työnsi mukaan, että silleen.

Iltapäivän alkaessa jr sitten lähti tienpäälle vaikka Don vaimoineen pyyteli jäämään yöksi. Matka taittui ihanassa auringonpaisteessa alla sileä uudehko asvaltti peräti 20 mailia jolloin pamahti haurastunut ylävesiletku vauhdin ollessa n.60 mph. Tankin ja pleksin välistä alkoi ruiskut melkoisen lämmintä ellei jopa kuumahkoa vettä avokypärän omaavan jr:n kasvoille melkoisia määriä ja samalla tankin alta roiskui suoraan vaihdejalan nilkkaan joka oli vai sukan ja puukengän verhoama. Tie ei onneksi ollut kovin pahalla mutkalla vaan kaarre oli kohtalaisen loiva ja jr onnistui suojelusenkelinsä suurella avustuksella pysäyttämään pyöränsä asfaltilla kaatamatta sitä, eikä vesi onneksi ollut vielä saavuttanut ihan täyttä kuumuuttaan tai se kerkisi jäähtyä ilmassa sen verran ettei jr muistuttanut kuin keitettyä rapua eikä sentään palanut rakoille (hyvä tyyppi tuo jr:n enkeli).jr siinä sitten alkoi pohtia jatkotoimenpiteitä ja paikalle saapunut ensimmäinen auto pysähtyi heti tarjoten apuaan. jr alkoi kokeilla puhelintaan ja totesi sen olevan katveessa ja pyysi autoiljaan viemään häntä takaisinpäin niin pitkälle että puhelin alkaa toimimaan. Matkan edistyttyä muutamia maileja eikä puhelin löytänyt kenttää keksi autoilija tarjota omaa puhelintaan jolla saikin yhteyden. Don lupasi heti hypätä työautoonsa ja tulla paikalle.

Sieltä Donin autosta löytyikin kaikki tarvittava työkalusto eikä purku tuottanut ongelmia vaan se olikin sitten vaikeampaa kun, Don ei hyväksynyt jr:n diagnossia vaan päätti mopon keittäneen ja poistettiin syyläri jonka sisällä olikin melkoisesti töhnää ja pienehköjä vihreitä klönttejä jotka johtuivat liiallisesta glykoolin suhteesta jäähdytysjärjestelmässä. jr yritti selittää Donille ettei se vesimäärä voinut tulla keittämisestä muttei häntä uskottu ja Don otti syylärin mukaansa ja lähti putsaamaansitä kotiinsa jr:n jäädessä moponsa luokse asettuen pientareelle pikku torkuille levollisin mielin kun homma oli sentään hoidossa.

Donin palattua pantiin mopo nippuun ja todettiin ettei se pidä vesiä sisällään ja eikun tankki irti ja katselemaan mutta, letku oli haljennut yläpuolelta ja siinäkin meni hetkinen ennekuin halkeama paikallistettiin ja taas Don lähti letku hakuun ja sopiva aihio saatiin autotarvikeliikkeestä josta leikattiin sopiva pätkä jonka paikoilleen saaminen sitten veikin ehkä tunnin mutta, sekin onnistui joski oli alkanut satamaan ja ilma alkoi hämärtyä juuri kun remppa viimein saatiin valmiiksi.

Viimein kulkijamme pääsi taipaleelle pientä sadetta päin muttei se mitään olihan hän ottanut sadepukunsa mukaan. Puolenyön jälkeen jossain Bostonin ja Nykin välillä alkoi nukuttamaan niin pahoin että, hän kävi hetkeksi nukkumaan parkkipaikan vieressä olevalle nurmikolle ja heräsi siitä reilun tunnin kuluttua ajatellen jaksavansa taas pitkän matkaa. Kuitenkin vähän ajan päästä ajettuaan kerran harhaan kun ei kyennyt enään lukemaan opasteita päätti hän hakeutua ensimmäiseen hotelliin nukumaan.

Hyvin nukutun viiden tunnin kuluttua nousi hän mennäkseen suihkuun ja sitten läheiselle huoltikselle aamiaiselle. Virreisestä rautakaupasta kävi hän ostamassa taskulampun ja pattereita varashälyyttimensä kaukopiippariin joka toimintasäteeksi Don oli sanonut 2 mailia.

Siitä alkoi varsinainen taivallus rytmillä suurinpiirtein 1,5 tuntia ajoa ja puoli tuntia taukoa koska eihän nyt mikään kiire ollut ja olihan se kiva katsella taukopaikkojen ihmisiä ja aistia muutenkin amerikkalaista ilmapiiriä.

Nykin kohdalla oli tie ikävässä kunnossa ja mopo monttuihin osuessaa alkoi päästellä ikäviä kolahteluja. Newyerseyn puolelle päästään hän sai tutkittua kolinan syyn eikä se ollut kuin yksi takalaukun kiinnitys pultti joka oli löystynyt. Oltiin lauantai iltapäivässä ja ilmakin alkoi olla jo oikeastaan kuuma jolloin sitten iski seuraava ongelma. Jo syyläriremontissa tavattuja glygooli kokkareita alkoi kerääntyä syyläriin ja jäähdytys alkoi oikuttelemaan. Kello oli jo niin paljon ettei normaaleja korjaamopalveluja ollut saatavilla mistään ja päivystävän korjaamoauton kutsuminen olisi ollut aika hintavaa. Illan saapuessa ilmakin alkoi jäähtyä ja pyörän lämpö alkoi pysyä siedettävissä lukemissa joten jr päätti ajaa jos vain jaksaisi vaikka koko yön mikä olikin sitten jälkeenpäin tarkasteltuna tosi hyvä ratkaisu.

Tuo tuossa vasemmalla voisi olla vaikka Floridan rajajoki ainakin jr yritti osua kyseiseen paikkaan kuvaamaan, tai sitten se on siitä lähistöltä mutta samanlaista rämettä se tuntui olevan koko niemimaa.

Varsinainen matkaa hidastava ongelma alkoikin sitten näiltä seutuvilta kun lämpö alkoi tavoitella 40 astetta siis näissä meidän asteissa ja jäähdytys pysähdyksiä alkoi tulla useampia muttei sekään saanut jr polttemaan kuin käsivartensa joihin hän ei tajunnut heti aamusta laittaa suojavoidetta (jo matkaan lähtiessä oli jr päättänyt olla polttamatta proppujaan mistään hinnasta ja se päätös piti).Lähempänä päämäärää alkoi sitten sytytyspuolikin oikutella ja taisipa siinä joku tulppakin sipata.

Perille kuitenkin päästiin ja Juha oli vastassa ja hän oli buukannut jr:lle hotelli huoneen suomalaisen omistamasta erittäin viihtyisästä hotellista. Mopo ajettiin hotellin sisäpihalle ja sitten kaupalle ostamaan kaljaa ja evästä kämpille. Sitten jr rupesi ottamaan harjakaisia jotka jr aamulla mittasi kahdeksi sentiksi viskiä ja kolmeksi kaljaksi.

Seuraavana aamuna pitikin sitten kipinkapin lähteä viemään mopoa huolitaliikkeen varastoon, jossa paikan suomalaiset omistajat tekivät jr:n vaikutuksen ulkoisella olemuksellaan ja kaikesta huokuvalla ammattimaisuudellaan eikä jr:n tarvinnut tätä ensivaikutelmaa isommin katuakkaan vaan pyörä oli hyvin lastattu ja muutenkin heidän puolestaan homma meni melkein putkeen.

Sitten Juha vei jr:n katsomaan amerikkalaisen mopokauppiaan varastoja joita Juha välittäisi Suomeenkin mutta tuo taalan kurssi sotkee bisneksiä tällähetkellä pahoin. Siellä jr vakuuttui solmineensa sellaiset suhteet että, hän uskaltaisi tilata tarvikkeita ja osia tarvittaessa myös mopoja jenkeistä ja taalan sen hetkisen kurssinkin (6,60) mukaan konttikuljetuksella olisi edullisempaa osien tilaaminen sieltä kuin suomalaisilta maahantuojilta tilaaminen. Siinä se päivä vierähtikin ja illaksi jr suuntasi Rosen paikkaan jossa saa mantereen parhaat kanansiivet eli wingit sekä hyvää olutta sekä maittavaa viskiä.

Viimeisenä matkapäivänä jr kävi tutustumassa paikalliseen kauppakeskukseen ja siellä pisti erityisesti silmään huipputeknologian kallis hinta ja se että jenkit olivat pykälän meitä perässä elikä esim. suomessa jo reilun puolivuotta myynnissä olleet 2,1 Mpiks. digikamerat olivat siellä vasta tulossa myyntiin sitten oli heidän typerä tapa tunkea kännykkään itseensä käyttäjän tiedot eli he eivät olleet vielä kuulleet kortista. Muutenkin kaikki oli siellä niin arvokasta ettei jr keksinyt mitään järkevää tuotavaa lapsille vaan ostipa sitten hätäpäissään lentokentältä sveitsiläistä suklaata.

Juha sitten kävi heittämässä kentälle ja taas seurasi tosi puuduttava lento Pariisin kautta Hesaan ja puhelimen palautus. Siitä alkoi lähes kahden kuukauden odottelu, josta seuraavassa lisää.

Tullaus
Saavuttuaan koti suomeen jr nukkui päivän ja ryhtyi ankaraan raadantaa saadakseen taloutensa kuntoon. Hän jopa työskenteli rakennuksilla peräti 12 tuntisia päiviä joskus jopa kuutena päivänä viikossa ja odotteli mopoaan.

3.10 oli mopo jo saapunut suomeen jr:lle ilmoitettiin asiasta jo 9.10 koska ehkä huolintaliikkeellä oli ollut kiireitä ja pitäähän KRP:lle jättää aikaa tarkistaa mopo sen he ovat kylläkin delegoineet terminaalin työnjohdolle jota he ansiokkaasti ovat tehtävään kurssittaneetkin. Tämän kaiken kertoi jr:lle terminaalin työnjohtaja joka oli Voyagerikin lailliseksi todennut. 12.10 ei tarvittavat paperit vielä olleet tulleet postissa jota jr odotti laatikolla ja Ullalle siitä mainittuaan Ulla käski soittaa huolintaliikkeeseen kun yleisin syy postin viivästymiseen on ettei kukaan ole muistanut postittaa sitä. No sitten vaan numero esille ja soittamaan, sen numeron joutui jr kylläkin kysymään Juhalta kun typeryyksissään ei tajunnut kirjoittaa sitä ylös silloinkun soittivat liikkeestä (tarinassa tulee toistekkin esiin tämä sama asia) ja liikkeestä alettiin heti ankarasti syytellä suomen postin alaarvoista toimintaa ja suoritettiin rituaali ositetietojen tarkistamisineen läpi ja käskettiin soittaa alkuviikosta uudestaan jos kirje ei ole tullut. jr oli pikkuisen huolestunut asiasta koska kirjeessä oli mukana alkuperäinen title joka yksiselitteisesti tarvitaan tullauksessa ja ajoneuvoveron maksussa eikä asetuksessa lue mitään korvaavista papereista. Onneksi tarinan suojelusenkeli tuli taas ja hoiti homman, elikä seuraavana päivänä oli kirje laatikossa ja Ulla oli ympäröinyt postileiman joka oli 12.10 eli kyllä Ulla tiesi. jr oli mennyt aamupäiväksi töihin ja puoliltapäivin kotiin tullessaan löysi kirjeen, kyllä siinä taas oli iso (124 kg) mies onnellinen ja heti soittamaan Dalttonin Rapelle jotta kerkiitkö talkoisiin ja Rapehan oli tietty. jr oli jo alkuviikosta tyhjännyt autonsa ja perävaunun jotta nouto onnistuisi.

Kärry perään ja Lohjalta kohti Hesaa ja Lepolammen kohdalla loppuu nafta kun jr saatanan nuukana miehenä oli laskenut pääsevänsä Bembölen TB:lle johon hänellä on yrityskortti ja sitten liftaamaan. jr ei oikein vakavissaan uskonut pääsevänsäkään helposti kyytiin mutta kyllä siinä sitten meni aikaa pitäisiköhän hänen esim. käydä parturissa ja ostaa vaikka vaatteita itselleen. Kyllä ne kyydit sitte löytyivät ja jr haluaakin kiittää kyyditsijöitään jos he sattuvat joskus tämän internetpullopostin lukemaan.

Kello kahdelta oli jr jätkäsaaren tullissa täyttämässä papereita ja kyselemässä jatko ohjeita jolloin tuli ilmi ettei mitään enään kyetä tällä viikolla tekemään paitsi pilkuttamaan. jr kuitenkin otti puhelinyhteyden ajoneuvotullausyksikköön tai jotain sinne päin ja kysyi viisaana miehenä valmiiksi ohjeita maanantaita varten.

Tulliviranomainen sieltä sitten kertoi asian olevan hyvin simppeli koska kyseessä ei ollut Hoijakka niin sitä ei tarvitse käydä kuvaamassa, tule tänne vaan aamu kahdeksalta niin tullataan mopo pois ja he kyllä tullaavat irtaimiston ja kärrynkin (tässä kohtaa olisi taas pitänyt kirjata ylös kuka ohjeet antoi). Niinpä aika alakuloisena lähti jr pilkuttamaan mopoa terminaaliin jossa siilitukkainen nuorimies pyysi tarvittavia papereita nähtäväkseen ja kun valtakirjaa huolintaliikkeeltä ei löytynyt vaan poju itse papereita selaillessaan löysikin hän huolintaliikkeen laskun hän vaati kuittia nähtäväkseen jolloin jr niska lievästi punoittaen kysyi onko sana kuitti manhdollisesti synonyymi sanalle valtakirja ja hän oli laskunkin saanut vasta pari tuntia sitten, tässä vaiheessa oli keskustelun volyymi noussut jo potenssiin ja keksittiin soittaa huolitsijalla joka lupasi faksata valtakirjan ja mopo tuli pilkutettua. jr sitten kysyi onko hänellä mahdollisuutta nähdä mopoaan mahdollisten kuljetusvaurioiden toteamista varten johon vastattiinkin myöntyvästi ja siellähän se.

Pari pikku naarmua ja kärryn pienet riippulukot olivat häipyneet mutta muuten kaikki hyvin. Seuranaan sillä oli huutokauppaan meneviä rottapyöriä toivottavasti nekin saavat hyvän kodin. Siinä sitten tämä työnjohtaja jonka nimeä ei historiankirjoista valitettavasti löydy ( ajaa Sammatin suunnalla kotarilla) hän siinä sitten jutteli jr:n ja Rapen kanssa tovin ja kertoi kuinka KRP oli heidän isoimmille herroilleen kertonut tulevasta yhteistyöstä ja firmahan oli suostunut. Pomo sitten tarkistaa ja faksaa kaikkien maahantulevien mopojen numerot KRP:hen ja onhan se kuitenkin parempi näin kuin se vaihtoehto että, tienpäällä motoristilta viedään mopo epäiltynä varastetuksi. Sitten kohti Lohjaa ja Rape ilmoitti tulevansa mukaan maanantainakin, ilmeisesti tykkää katsoa kun muurarilla niska punottaa.

Maanantai aamuna oli sankarimme autotullausyksikön tiskillä sörnäisissä ja iloisesti hymyillen laittoi hän paperinivaskansa tiskille kysyen toiminta ohjeita. Erikoisen korkea-arvoinen vastaanottoapulainen ilmoitti lakoonisesti että, paperit sopii jättää tänne he kyllä sitten soittavat. jr ei uskonut korviaan vaan pyysi toiston äskeisestä joka oli kuitenkin saman sisältöinen. Ja taas niska punoittaa, onhan sentään muurareiden sesonkiaikaa ja matkaajamme työkiireet eivät antaneet mahdollisuutta oikein moneen rokuliin. Sitten alkaa jr artikuloida erittäin selväsanaisesti ja hiljaisella äänenvoimakkuudella niskan edelleen punoittaen jotta mikähän se nyt sitten mättää ja tullirouvavirkailijavastaanottaja sanoo tarkistuinsinöörien menevän kuvaamaa ja tunnistamaan kaikki EU:n ulkopuolelta tulevat mopot ja hänhän ei tiedä koska kyseinen kuvaaminen tapahtuu. Siinä vaiheessa jr vetosi perjantaina saamiinsa puhelin neuvoihin ja virkailija hymyillen, ilmeisesti aavistaen ettei se kuitenkaan ottanut opastavan tullivirkailijan nimeä ylös, kuten myös olikin asianlaita kysyi kukahan nuo ohjeet oli antanut. jr koitti rauhoittua ja kysyi olisiko mahdollista suorittaa kuvaaminen nyt aamupäivän aikaan johon ei virkailijalla ollut mahdollisuutta antaa tietoa. jr sitten kysyi eikö siltä tarkastusinsinööriltä voi kysyä voisiko hän mennä kuvaamaan pikinmiten no sellaistahan ei sitten ilmeisesti viraston historian aikana oltu esitetty ja virkailijan alaleuka alkoi kuvainnollisesti väpättämään. Väpätyksen lopeettaakseen jr esitti, koska hän tiesi tarkan kellonajan, että sen perusteella ehkäpä myös poliisin avustuksella etsittäisiin tämä virheelliset ohjeet antanut virkailija jotta hänet saataisiin laillisen edesvastuun alaiseksi. Ja edelleen niska punoittaa. Keskustelun kiihtyessä virkailija lähtee viereiseen huoneeseen jonka ovi on auki ja tuo siellä istuneen (varmaankin kuunnelleen ja hihitelleen ihan mukavan tarkastusinsinööri) tiskille jolta jr sai itse kysyttyä kuvauksen ajankohtaa, joka sovittii heti kun insinöörit kerkiävät jätkään. jr lähti sitten suorittamaan irtaimiston ja kärryn tullausta myöskin jätkään jossa hän sitten myös tapaisi insinöörit (kaikki liikkuvat virkamiehet jotka esiintyvät jutussa liikkuvat pareittain, varmaan eksymisvaaran johdosta).

Sitten taas jätkään ja bunkkerin vireressä olevaan toimistorakennukseen kertomaan etteivät ajoneuvotullarit tullaa mitään muuta kuin ajoneuvoja. Toimistosta valitaan eniten mopoista tietävä virkailija ja aletaan jahkaamaan kun ei irtaimistoa ole eritelty kauppalaskussa, koska eihän niitä voi tullata nimikkeellä muut MP varusteet sillä tulliprosentti vaihtelee eri nimikkeillä reilun prosentin (olisi varmaan vaikuttanut asiaan useita markkoja tai pennejä). Tulliherra määräsi sitten jr:n tavarantarkastusryhmään tekemään inventaariota muutamasta vanhasta kypärästä ja nahkatakista sekä mopon varustelun yhteydessä yli jääneistä ruuveista ja muttereista. Tarkastajat sitten hyvin jyrkästi kieltäytyivät osallistumasta inventointiin vaan jr:n pitää itse kirjata paperille kaikki sälä ja tuoda heille lista joka jälkeen he tulevat tarkastamaan (olisivat he kyllä suuresta maksusta tulleet inventaarioon). Soitto terminaaliin ja jr:lle lupa kaivella tavaroita. Inventaariossa ei sitten kylläkään
mennyt kuin puoli tuntia ja kerkisivätpä insinööritkin paikalle suorittamaan kuvaukset ja runkonumeron tarkastukset, heiltä pyysi jr kuittausta invetaarioon ja inssit naureskellen etteivähän he nyt ala taljaamaan mutta jättivät paperit sankarillemme jotta hän voi itse viedä ne mopon tullaukseen.

Kohti karhukoplan pesää ja pyytämään poikia paikalle, no heille ei ihan heti sovi ja jr määrättiin takaisin terminaaliin odottamaan tarkastusta joka tuli puolen tunnin kuluttua ja eihän siinäkään sitten muutakuin nimet paperiin ja asia oli selvä. Tarkastajat neuvoivat tullaamaan ensiksi rojut ja sitten vasta mopon joten siinäpä järjestyksessä sitten. Jätkän tullaaja sitten oikein ryhdistäytyi ja alkoi tullaamaan ja kärry meni ihan kivasti kunnes tuli irtosälän vuoro ja alkoi pohtiminen joka päättyi murahdukseen ja hän mänttäsi kaikki kohtaa muut MP varusteet ja eiku rahat pois.

Tässä vaiheessa tuli esille ameriikan huolitsijoiden ainoa moka joka oli se etteivät he olleet lupauksestaan huolimatta lähettäneet kuittia rahdista titlen mukana. Onneksi tullihenkilöt jostain syystä uskoivat jr:n suullisesti esittämän rahtihinnan eivätkä alkaneet arvioimaan yläkanttiin kuin pikkuisen, siitäkin kun joutuu suomessa maksamaan ALV:n.

Päivä alkoi olemaan puolessaan ja parivaljakkomme suuntasi kohti sompaa ja ajoneuvotullausta jossa alkoi lounastauko (taas saapui se enkeli ja sai yhden virkailijan laistamaan ruokailun) joten jr pääsi tunnissa luukulle. Se homma hoitui parissa kymmenessä minuutissa ja jr:n kysyessä kevättä varten ohjetta ajoneuvoveron laskennan perustana olevasta taxfree hinnasta ja tarjosi internet osoitetta amerikkalaiselle myyjälle sanoi virkailija varmemmaksi tavaksi tilata talven aikana oikea painettu hinnasto joka sitten taatusti kelpaa, kunhan ei ole yli 3 kk:ta vanha. Yhtäkkiä jr totesi paperihommat valmiiksi ja eiku kohti jätkää ja terminaalia jossa odotti terminaalilasku joka oli mentävä maksamaan ensiksi. Ja sitten kohti ahtauslikkeen toimistoa jossa kassa neiti oli lähtenyt lounaalle eikä paikallaolijat voineet ottaa kuin tasarahaa jota jr:llä ei ollut. Sitten taas kipaisu kohti Tallinnaterminaalia jossa poikamme nauttivat kello kolmentoista kahvit ja saivat rahan rikottua. Sitten taas toimistolle ja maksu onnistui.

Alkoi lastaus.
Jossa ei sitten mitään vaikeeta ollutkaan, ainoastaan pleksi oli pari senttiä liian korkea mutta stongasta painamalla meni mopo sisään.

Ja kohti Lohjaa nähtiin maanantai iltapäivallä etenevän tämä kyseinen yhdistelmä vauhdin ollessa n. -20 km/h alle nopeusrajoitusten ja muutaman kerranpa tuo juna pysähtyi tarkastamaan kuorman kiinnityksiäkin. Sitten revohkan tultua mopon uuteen kotiin keksittiin vielä yksi pikku ongelma, kun kotopihalla ei ollut terminaalin kaltaista luiskaa jouduttiin auto ajamaan etupyörillään ratapölkyistä rakennetun pukin päälle joka reippaat motoristimme laativat hetkessä.

Dalttoni siellä ihmettelee mikä ihme se menee suomalaiseen motoristiin joka ostaa tuommoisen joulukuusen muttei hän tohdi murtaa sankarimme sydäntä ilkeämielisillä kommenteilla vaan kannustavasti toteaa että, puretaan talvella rungolle ja halkastaan kone niin nähdäänpä sitten mitä se on syönyt. Sitä jr:kin on jo pohtinut ja jääkaapin ostettuaan alkanee ilmeisesti purkuhommiin.

Siellä se kyyhkyspari odottelee talven tuiskujen tuiverrusta kotopesässään ja ehkä jo ensi keväänä voimme odottaa että, tallista ryömii iloisesti jokelteleva Kawasakimönkijä ulos auringonpaisteeseen.

Loppunäytös
UUSIA ESIINTYJIÄ:

• Ari Kainulainen puhelinmies Porvoosta ( Wingisti )
• Ismo Salonen sähkömies Vesilahdelta ( ? )
• Helge Snabb automaalari Vihdistä ( Bandit )
• Seppo Ronkanen metallimies ( joku vanha Honda )