Kartan mukaan reitin pituus on 1687 km ja ajoaika reilu 22 tuntia siten, että jokaiseen tankkauspisteeseen on merkitty 30 min tauko. Tätä puolituntista jaoin pisteiden välillä 1-3 lyhyeen tupakka-, juoma- ym. taukoon. Varsin toimiva ratkaisu, joka antoi hyvin pelivaraa ja taukoja pystyi pitämään riittävästi.

Eväät

Ravinnon tarve on hyvin yksilöllistä ja jokaisen pitää miettiä etukäteen, kuinka itsensä tankkaa matkan aikana. Liika syöminen väsyttää, mutta niin tekee myös verensokerin laskeminen liian alhaiseksi. Itse tankkasin noin kuusi tuntia ennen ajon alkamista terveellisen ja kevyen paistettua pekonia ja makkaraa sipulilla höystettynä -aterian, jota sulattelin parin, kolmen tunnin päiväunilla.

Mukaan otin kuusi Reissumiestä kinkulla ja juustolla, termoskannun vahvaa ja makeata teetä sekä pari Mars-patukkaa ja kaksi pulloa energiajuomaa. Loppujen lopuksi leivistä tuli neljä takaisin, Marsit jäivät syömättä ja energiajuomat juomatta. Matkan varrella nautin kaksi kertaa kahvit ja sämpylän ja matkan pohjoisinta pistettä juhlistin munkkikahveilla.

Ei siis mitään varsinaista ylensyöntiä, mutta eipä kertaakaan tullut nälkä eikä myöskään väsymys. Kuumaa juomaa olisi saanut olla enemmänkin, sillä aamuyöstä Kainuussa oli aivan helvetillisen kylmä ja kuuma tee lämmitti hyvin.

Väline

Pyörä kävi 6.000 km:n huollossa Frank Nymanilla juuri ennen ajoa, joten kaikki oli teknisesti kunnossa. Mukaan otin pyörän omat työkalut - joilla en tosin juuri mitään osaisi tehdä - sekä paikkavaahtopullon. Kännykkään oli tallennettu valtakunnallisen hinauspalvelun numero. Näitä ei onneksi tarvittu.Sivulaukkuihin (Givi 36 l)  lisävaatteet ja reppu, jossa eväät ja tankkilaukkuun ajosuorituksen lokikirja, kännykkä, gps-paikannin ja jotain muuta pientä sälää. Takalaukkua en viitsinyt laittaa , koska sille ei ollut tarvista.

Laukut lisäsivät normaalikulutusta noin 0,5 l/100 km. Keskikulutus reissun aikana oli 5,9 l/100 km, mihin sisältyy vauhdikkaampaa moottoritieajoa Hki-Heinola ja Tre-Hki. Vauhdin noustessa yli 120 km/h alkaa möhkölle kakku maistua.

Suoritus: SS1000

1. Helsinki - Mikkeli

Lähtö Vuosaaren Shelliltä 1.6.2007 klo 21:25, joka oli kuitin virallinen lähtöaika. Ilma oli lämmin, noin 20 astetta ja taivas täysin pilvetön. Hyvä niin, mutta samalla se tiesi kylmää yötä, kuten myöhemmin ilmeni.

Alkumatka Hki-Heinola on tylsää moottoritietä, mutta hyvän keskinopeuden vuoksi se antaa mukavasti pelivaraa myöhemmälle ajolle. Nakupyörä vain ei ole parhaimmillaan moottoritiellä. 120 km/h saakka menee ihan mukavasti, jos ajaisi nopeammin, alkaisi pian kaivata edes jonkinlaista katetta. Mutta nopeamminhan ei saa ajaa :-).

Olemassa olevan Givin pleksin poistin suosiolla ennen ajoa. Siitä aiheutuvat pyörteet ja melu ovat sietämättömiä pitkällä matkalla.

Vaikka lähtiessä oli lähes 20 astetta lämmintä, laitoin valmiiksi päälle pitkät kalsarit, t-paidan ja sen päälle pitkähihaisen puuvillapaidan ja vielä sekoitekankaisen hihattoman slipoverin. Ajoasuna oli edellisenä kesänä hankittu Sweep Breeze -asu ilman lämpövuoria. Heinolan kohdalla piti pysähtyä ja laittaa yläosan lämpövuori paikalleen.

Tarkoitukseni oli tankata Mikkelin ABC-asemalla, mutta jotenkin missasin sen, enkä jaksanut lähteä hakemaan. Ajelin eteenpäin ja pysähdyin tankkaamaan Visulahdella, muistaakseni TB:llä. Asema oli kiinni, mutta automaatti toimi.

2. Mikkeli - Iisalmi

Tavanomaista köröttelyä, paljon rekkoja liikenteessä. Matkan aikana pari lyhyttä tupakkataukoa. Huomasin, että mopon valot on suunnattu aivan päin p:tä. Lyhyet näyttivät pitkälle eteenpäin, mutta pitkät suoraan taivaalle. Pitkistä valoista ei näkynyt minkäänlaista valokiilaa tiessä - ainoastaan liikennemerkeistä näki, että valot on päällä. En jaksanut ryhtyä säätämään, näkyypähän lyhyet valot paremmin päiväaikaan vastaantulijoille.

Iisalmessa mopon tankkaus ja sämpyläkahvit. Vartijat katselivat ötököiden peittämää kypärää, minä ihmettelin, miksi tällaisessa paikassa on aamuyöstä peräti kaksi vartijaa. - Odota puoli tuntia, niin näet, sanoi toinen. Paikallisten kapakoiden mentyä kiinni porukka kuulemma siirtyy jatkoille ABC:lle. Ikään kuin vähän isompi nakkikioski, siis. Menoa ja melskettä luvassa, kertoi vartija. En jäänyt bilettämään Iisalmeen, vaan jatkoin matkaa kertoen vartijoille pistäytyväni Pudasjärvellä. Olivat vähän ihmeissään olevan näköisiä.

3. Iisalmi - Pudasjärvi

Matkan ehdottomasti raskain ja samalla mieleenpainuvin etappi. Lämpötila oli koko ajan laskenut ja oli nyt alimmillaan +3 astetta. Vaikka olin ottanut vielä laukuista löytyvät lämpövuorit ja ylimääräisen villapaidan päälleni, kävi kylmyys yhä pahemmaksi. Pari lyhyttä taukoa matkan varrella ja loput kuumasta teestä teki kauppansa. Enemmänkin olisi voinut olla.

Täysin pimeää ei ollut koko matkan aikana. Pohjoista kohden mentäessä taivas oli koko ajan melko valoisa. Auringon noustua hiipi ojista ja järvistä välillä sankka usva, jonka seasta olisi voinut hyökätä vaikka mitä metsän petoja eteen. Onneksi eivät hyökänneet, vaikka bongasinkin etäältä pari hirveä, pari kettua, jäniksiä vaikka kuinka paljon sekä muutaman yöllisillä retkillään olleen kissan. Plus noin miljardi erilaista yö-ötökkää, joista puolet liiskaantui kypärään ja mopoon.

Kylmyys ja usva tekivät tästä etapista koko reissun ainoan tovin, jolloin ajattelin, että ei tällaista viitsisi ihan työkseen tehdä. Toisaalta ajelu aavemaisessa, tyhjässä Kainuun korvessa auringon alkaessa pikku hiljaa lämmittää on juuri sitä, mitä tällaisesta reissusta myöhemmin ensimmäiseksi muistaa.

Matkan pohjoisimmassa pisteessä, Pudasjärvellä, juhlin nauttimalla ABC-Koillisportissa munkkikahvit klo 7:00. Lämpötila oli jo noussut siedettäviin lukemiin ja terassilla tuntui niin mukavalta, että unohdin kokonaan ottaa kuvia Pudasjärveltä. Paikallinen herrasmies palautti tyhjiä pulloja pari säkillistä ja odotti kellon tulevan sen verran, että pääsee juomaan aamiaisensa.

4. Pudasjärvi - Kalajoki

Vähitellen ihmiset heräilivät ja siellä täällä vastaan tuli autoja. Mistään ruuhkista ei voi puhua, vain Oulun ympäristössä oli hieman enemmän liikennettä. Reissun ainoat porot näin heti Pudasjärveltä lähdettyäni.

Poroja Pudasjärvi-Oulu -tiellä

Matka Kalajoelle sujui nopeasti ilman sen kummempia tapahtumia. Jälleen pari taukoa matkan varrella. Ouluntullista ostin termariin kuumaa vettä ja pari teepussia myöhempää tarvetta varten.

 

Teeostoksilla Ouluntullissa klo 8:30

Raahen lähistöllä oli sopiva aika ja paikka nauttia kevyt aamiainen.

Raahe - Pattijoki klo 9:15

Kevyt aamiainen klo 9:15

Kalajoella mopon tankkaus ja ukon tyhjennys klo 10:15.

5. Kalajoki - Seinäjoki

Melkoisen tylsää, tasaista taivalta Pohjanmaalla. Täällä alkoi kaivata paikallisia mutkateitä, mutta eihän niitä ollut aikaa etsiä.

Taukopaikka Uusikaarlepyyssä klo 11:30

Onko jarruissa vikaa? Ylihärmä klo 12:11

Ylihärmän kohdalla alkoi etupäästä yhtäkkiä kuulua melkoista rohinaa ja ohjaustankokin vapisi hiukan. Nopea pysähdys levähdysalueelle - joko nyt pääsen tarkemmin tutustumaan, mitä työkaluja en osaa käyttää? Onneksi en, sillä pikaisen tutkimisen jälkeen oikeanpuoleisen jarrusatulan alta löytyi peukalonpään kokoinen kivi kiilantuneena. Se hankasi jarrulevyä ja oli tehnyt jo pienen uran levyyn. Kivi pois ja kaikki kunnossa.

Tankkaus Seinäjoen Shell Expressillä klo 12:53 ja suunta kohti Jyväskylää.

6. Seinäjoki - Jyväskylä

Jyväskylää kohti ajettaessa maisemat muuttuvat hieman mielenkiintoisemmiksi ja tiet mutkaisemmiksi. Tuurissa oli lähes ruuhka ihmisten rynnistäessä Keskiselle. Liikkuvan Poliisin auto iskeytyi kannoilleni Tuurissa ja kyllästyin siihen Töysässä, jossa päätin pitää taas tauon ja rasvata mopon ketjut. Kypäräkin kaipasi jälleen puhdistamista.

Ketjujen rasvaus Töysässä klo 13:40

Ötököitä riittää niin kypärässä kuin mopossakin

Nopean tankkauksen jälkeen Jyväskylän Keljonkeskuksessa klo 15:50 suuntana toiseksi viimeinen etappi Tampereelle. Tuntuu siltä, että homma on jo hoidossa, vaikka matkaa onkin jäljellä yli tavallisen päivälenkin.

 7. Jyväskylä - Tampere

Omituista keskikaidetietä siellä täällä matkan varrella. Varmasti ohituskolarit vähenevät, mutta keskikaiteen turvallisuudesta ainakin motoristien näkökulmasta voidaan olla perustellusti eri mieltä. En haluaisi kokeilla, miltä tuntuu kaatua satasen vauhdissa ja liukua päin kaidetta ja sen teräviä teräsjalkoja.

Lisää urputusta, kun pääsin vauhtiin. Mitä järkeä on rakentaa teiden varsille levähdyspaikkoja, joissa ei ole jäteastioita? Jossain vaiheessa pysähdyin tällaiselle, lähinnä kaatopaikkaa muistuttavalle levähdysalueelle: kaunis paikka järven rannalla, hirsipöytä ja penkit ruokailijoita varten mutta ei yhtään roskista! Ympäristö oli sitten sen mukaista, kuvottavaa. Itse en osallistunut roskaamiseen, vaan laitoin tyhjentyneen tupakka-askin taskuun.


Tauko "kaatopaikalla"

Tankkaus Lempäälän TB-Pirkanhovissa klo 18:02. Viimeinen etappi kohti kotia alkamassa. Soitto kotiin vaimolle: laita ruoka uuniin ja sauna päälle!

8. Tampere - Helsinki

Viimeinen rutistus on nopeaa, mutta rasittavaa moottoritieajoa. Tässä vaiheessa paikat, lähinnä kädet ja niska, olivat jo sen verran finaalissa, että nopeusrajoitus 120 km/h riitti hyvin. Vauhdin noustessa reippaasti satasen yli huomasin aivan uuden ilmiön: ilmeisesti pääni oli turvonnut matkan aikana?

Ilmavirran riuhtoessa kypärää (Caberg Rhyno) sen avattava leukaosa painoi leukaa niin, että leukaniveliä alkoi särkeä oikein kunnolla. Oli pakko pysähtyä ja avata luukku hieman raolleen, jolloin särky helpottui heti. Tiedän, ei ole kovin turvallista ajaa leukaosa avoimena, mutta oli pakko.

Myöhemmin kokeillessa kypärä mahtui taas päähän aivan hyvin. Ilmeisesti lähes vuorokauden yhtämittainen kypäränkäyttö todellakin kasvattaa päätä :-)

Ajon lopetuspisteeseen Vuosaaren Shellille saavuin klo 19:45. Viimeinen tankkaus ja lyhyt ajo kotiin. Lautasellinen makaronilaatikkoa, saunaan, kaksi olutta ja mies sammui kuin saunalyhty. 12 tuntia syvääkin syvempää unta ja herätys ihmetellen: mitään paikkaa ei kolota eivätkä lihakset ole kipeinä, vaikka varoitin vaimoa siitä, että en mahdollisesti pääse aamulla sängystä ylös.

Matkan pituus mopon mittarin mukaan 1.704 km, jossa lienee muutama kymmenen kilometriä liikaa "viralliseen" reittiin verrattuna.  Bensaa paloi 101 litraa eli keskikulutus oli 5,9 l/100 km. Öljyä ei näyttänyt kuluneen lainkaan. Takarenkaasta häipyi pintaa odotetusti ja se alkaakin olla vaihtokunnossa.

Seuraavia suorituksia ajatellen on syytä muistaa, että pankeilla on jonkinlainen suojaus korttien käytössä: kortit lakkaavat toimimasta automaateilla, jos saman vuorokauden aikana on liian monta tankkausta. Mikä tämä määrä on, sitä en tiedä. Minulla 8. tankkaus ei enää onnistunut automaatista, kassalla pankkikortti toimi kyllä normaalisti. On siis hyvä pitää mukana ainakin kaksi eri korttia ja varmuuden vuoksi muutama kymppi käteistäkin.

Ajon lopetus 2.6.2007: mittarissa 7731 km, klo 19:52

                       

Lisäykset

- Ajopaperit lähetetty IBAF ry:lle 6.6.07

- 8.6.07 sähköpostiviesti IBAF ry:ltä: ajopaperit lähetetty tarkastettavaksi tänään

- 30.8.07 IBAF ry:ltä diplomi ajosta ja kangasmerkki. Loput roinat tulevat mukana seuranneen tiedotteen mukaan myöhemmin loppuvuoden kuluessa

- 12.12.07 posti toi rekisterikilven alustan ja pari pinssiä. Kyllä nyt kelpaa!  :-/