"Moottoripyörä hormoonit" alkoi hyrräämään monen vuoden tauon jälkeen, kun vaimo yllätti minut ostosreissulla pärisemästä Oululaisen tavaratalon saksantuonnin selästä. Vaikka olin 15 vuotta aiemin päättänyt luopua harrastuksesta ja aikonut miehistyä, niin minkäs teet kun oma rakas kysyy hymyssä suin ja vilpittömällä naamalla, että "Haluatko sinä tuommoisen?". Tottapuhuen en ottanut tapausta ensin tosissani, mutta kun ilta toisensa jälkeen alkoi vierähtää netissä, asevelikansan käytettyjen sivuja selaten tiesin saaneeni pahanlaisen tartunnan. Pyöräkuumeen oli iskenyt.

Saksan markkinoilta tuntui löytyvän valinnanvaraa ja niin talvi vierähtikin vaihtoehtoja tutkien ja sanakirjoja selaten. Viimein uskallauduin lähestymään myyjiä sähköpostin välityksellä. Taisi kysymykset kuvastaa osuvasti postin lähettäjää, koska onnistuin saamaan vastauksia jotka olivat minunkin kielitaidolla ymmärrettävissä. Stuttgartin lähellä asuva Oliver sai minut vakuuttumaan pyörästään siinämäärin, että soitin hänelle ja sain esittäytymisen jälkeen sanottua "selvällä" saksankielellä Ich kaufen dein motorrad.

No kielitaito teki samantien tepposet ja jouduin pyytämään englanniksi, josko hän tarkistaisi e-mailinsa. Sähköpostissa pyysin Oliveria lähettämään pankkitilin numeron ja kerroin, että hän saisi rahat n. 2 viikon kuluttua. Samalla kerroin, että suomalainen rekka (huolintaliike Way & Way:stä) noutaisi pyörän hänen kotiosoitteesta. Kuljettaja saisi kuitata kauppakirjan antamani Wollmachtin valtuuttamana.

Muutaman päivän kuluttua tulikin tilinumero ja saksalainen kauppakirjamalli esitäytettynä sähköpostitse.

Ei siinä auttanut muu, kun marssia päättäväisesti pankkiin maksamaan sovitu kauppasumma ulkomaan maksumääräyksellä Oliverin tilille. Varoittelut huijatuksi tulemisesta kaikuivat kuuroille korville, sillä sen verran pahaksi oli kuume nyt äitynyt.

Kun ilmat oli lämmenneet vapun aattona, niin kuljettaja soittaakin sopivasti ja kertoi saapuvansa puolentunnin kuluttua Way & Wayn Oulun terminaaliin. Rekkaa alettiin juuri purkamaan, kun tulin paikalle. Auton paluu kuormassa oli tuomisina yhtyeensä 11 pyörää saksasta ja hollannista. Oma rakas komeili keulassa ja tuntui kestävän ikuisuuden, ennenkuin muut oli irrotettu kuljetusliinoista ja viety pois edestä. Heti hallissa totesin kamppeen olevan sitä, mistä Oliverin kanssa oli sovittukin ja jonka kuvia olin netissä päässyt kuolaaman. Mustanpuhuva kromilla kruunattu Honda GoldWing 1200 Aspencade komeili nyt edessäni. Edes tieto siitä, että joutuisin jättämään aarteeni terminaaliin työväen juhlapäivän ylitse ei kyennyt kääntämään tyytyväisyydestä ylösnousseita suupieliäni alaspäin.

Vapun jälkeen hain sitten tullista siirtoluvan katsastusta varten ja niin koitti neitsytmatka terminaalista katsastuskonttorille. Ajotaito tuntui olevan jotakuinkin hanskassa pitkästä ajamattomasta jaksosta huolimatta ja boxerin hyrinän kutittaessa korvia kurvailin tyytyväisenä kohti Kempelettä.

Suunnaton tuntui olevan kaikkien asemman aukeamista odottelemaan saapuneitten mielenkiinto, kun aamukasteinen moottoripyörien "limusiini" saapui parkkiin odottamaan pääsyä tohtorin syyniin.

Asemmaa pyörittävä Pasi Pellikka on motoristi itsekkin ja niin katsastus tapahtuikin ilman turhaa äksiisiä. Ajomatka konttorilta kotiin Oulunsaloon tuntui syventävän vasta-alkanutta suhdettamme ja tienvarren kulkioiden kääntyilevät päät puhuivat omaa kieltään. Sitten pyörä nopeasti keskituelle autokatokseen ja matka autolla tulliin verojen maksuun. Opastivat tekemään valituksen maksettavista veroista ja sanoivat, että eihän sitä tiedä, jos vaikka verovalitus EU:ssa menisi lävitse. Kiitettävän asiallista käytöstä sanoisin ! Vielä uusi EU-kilpi konttorilta ja yhteiselo oli valmis alkamaan.

Kesä kului rattoisasti vaimon kanssa cruisaillen ja uuteen perheenjäseneen tutustuen. Vaikka tunnetaso vakiintuikin syksyn myötä siedettävälle tasolle, on silti tunnustettava että kun noin kaksi kuukautta talvisäilöön laitosta oli kulunut ja kävin kurkkaamassa suojapeitteen alle, tunsin selkäpiitä pitkin kulkevan vilunväristykset. Taitaa tämä kuume olla sitä kroonisempaa sorttia.

Kuva: v.2001 J.Dubatscheff Heikki ja Ulla & GoldWing