Nordkappin kautta Jänkhällä Jytisee 14.-22.8.2006

Päätimme jo kevättalvella, että tänä vuonna mennään niin paljon kehuja saaneeseen Jänkhällä Jytisee kokoontumisajoon Saariselälle. Lapin selkosille on pitkä matka, mutta me halusimme enemmän, joten ei muuta kuin reitti lukkoon. Varasimme viikon aikaa kyseiseen reissuun ja reitiksi päätettiin Turku-Oulu-Kilpisjärvi-Hammerfest-Nordkapp-Nuorgam-Saariselkä-Turku. Kalustona J-P:llä ja Tuijalla BMW 1200 GT - minulla ja Mammalla BMW 1200 GS. Tässä kertomus siitä,  kuinka reissu toteutui.

 
1. päivä
 

Startti Raisiosta maanantaina klo 13.00, lämpöä etelässä 24 astetta ja ilmassa orastavasti venäläisten metsäpalojen savua. Ensimmäisen illan määränpää Oulu, joten nyt oli pakko ottaa joukkoon isompiakin teitä. Suorinta tietä Vammalaan, josta Mouhijärven ja Kyröskosken kautta Ikaalisiin. Parkanon jälkeen suunta Virroille, josta hyppäsimme legendaariselle 66:lle. Alavus, Kuortane, Lappajärvi, Evijärvi, Kaustinen, Toholampi, Sievi, Ylivieska, Oulainen, Liminka ja Oulu. Kohti pohjoista pudotellessa savu hälveni ja taivas kirkastui. Viimeiset pätkät ennen Oulua kruunasi upea ilta-aurinko. Perillä Oulussa klo 21.10, takana 635 kilometriä ja lämpöä edelleen 21 astetta.

Päivän kohokohdat:

1. Volan Juhan tapaaminen Ikaalisten Essolla. Herra pärähti paikalle Wingin pohjalle rakennetulla upealla Trikella. Vola kyseli meidän reittisuunnitelmaa ja sen kuultuaan päätti liittyä joukkoon. Ainahan pikku ajelu piristää, kuten esim. Ikaalisista Ouluun iltapäivän ratoksi.

2. Toinen kohokohta oli Lappajärven SEO:n kahvilassa istunut paikallinen herrasmies. Hän lueskeli Seiskasta Vanhasen Matin uuden emännän taustoja ja sanoi meille, että älkää vaan pojat viekö emäntiänne isolle kirkolle ettei Matti kaappaa niitäkin. Minä kerroin, että me olemmekin matkalla Nordkappiin, sieltä ei Matti osaa etsiä.

3. Volan peliä ihmetellyt oululaismies: ”Onko tuo lentokone?”

Nopea kiertoajelu Oulun keskustassa ja sitten pelien nokat kohti pohjoista. Ensimmäinen pitstop pidettiin Tornionjoella,  Kukkolankosken lippopaikalla, jossa olivat siiat olleet tosi vähissä tänä kesänä. Syykin selvisi kun katseli koskea, vesi oli todella alhaalla. Mistäpäs sitä olisi kuivana kesänä Tornionjokeenkaan riittänyt, teemana olikin lähinnä, kahlaamalla Ruotsiin. Sen verran oli joki kuitenkin kalaa antanut, että motoristit pääsivät nauttimaan tikkusiikaa torniolaisittain.

Sitkeästi yrittivät lippomiehet siikaa joella.

Tikkusiikaa a`la Kukkolankoski.

Ennen Pelloa saimme havainnot ensimmäisistä poroista. Pellossa nopea pysähdys kunnioittaen Eero Mäntyrantaa, 12-kertaista arvokisamitalistia. Muonion Harrinivassa nautimmekin sitten ensimmäisten porojen kunniaksi erinomaiset poroburgerit. Näitä se taisi Beckhamin Davidkin syöttää Victorialleen jonain jouluna takkatulen loisteessa. Kypärät päähän ja käsivartta ylöspäin, viimeinen stoppi ennen Kilpisjärveä pidettiin Lätäsenon lähellä sijaitsevalla linnakkeella. Linnakkeen ympäristössä on saksalaisten rakentama puolustuslinja,  jossa pst-tykki edelleen osoittaa kohti etelästä tulevaa suomipojantietä; mielenkiintoinen paikka.

Bemarit ja Eero.

Saksalaisten pst-tykki löytyy yhä asemistaan, paha oli tuota ainoata uraa pitkin tulla.

Saapuessamme Kilpisjärvelle alkoi maisema muuttua ja samantien ymmärsimme, miksi olimme ajaneet 1200 kilometriä kohti käsivarren huippua. Oli sykähdyttävä näky,  kun ajoimme yli Suomen maanteiden korkeimman paikan ja Kilpisjärvi aukeni eteemme. Olimme todellakin siirtyneet Tunturi-Lappiin, Saanan juurelle.

Tässä muuttuu maisema.

Saanahan se siinä.

29 poroa ja 590 kilometriä taivalta takana, kun saavumme Hotelli Kilpiksen, www.laplandhotels.com  pihaan klo 19.30. Kilpishän on yksi noista Lapin motoristihotelleista,  joista löytyy pyöränpesupaikat, saatavana on myös öljyä sekä ketjusprayta. Kilpiksellä on lisäksi tallimajoitus pyörille sekä ”perushuoltoa”,  josta vastaa Karvosen Petteri. Kokeneen mekaanikon palveluista on tänäkin kesänä saanut nauttia moni motoristi. Voiko palvelulta enempää toivoa, ei varmasti ainakaan sen VFR-miehen mielestä,  jolle Petteri teki koneremontin tai sen Hayabusa-miehen,  jonka kankailla oleva rengas vaihdettiin odottaessa uuteen. Petteri toimii myös oppaana Norjan puolelle suuntautuviin retkiin ja paikallistuntemuksensa avulla löytää kyllä varmasti parhaat baanat.

Petteri ja Busan loppuunajettu.

Kilpisjärven rantasauna odotti. Saunasta Saanaa katselemaan järven 10 asteisesta näkövinkkelistä;  siinä motoristin sielu lepäsi. Saunomisen jälkeen erinomainen illallinen Kilpiksen ravintolan ikkunapöydässä, reittisuunnitelma seuraavalle päivälle ja petiin.

Kilpisjärven 10-asteinen hyväilee motoristeja.

 
3. päivä

Gildetunin viitta.

Kyllä näissä maisemissa kelpaa motoristin nauttia!

Gildetunin pihalla törmäämme todelliseen yllätykseen;  BMW pikahuolto. Mamma olikin jo vähän valitellut penkinlämmittimen puutetta,  vaan ei hätää. Saamelainen Iisakki ”Isku” Eira kun taikoo meille turistikammistaan välittömästi poron persauksista tehdyn penkinlämmittimen, hinta asennuksineen 10 euroa ja aikaa meni 2 minuuttia. Jaa ettei muka palvelu pelaa.

BMW:n pikahuolto Pohjois-Norjassa, huoltomiehenä Iisakki ”Isku” Eira.

Haukattuamme välipalaa Gildetunin upeissa maisemissa,  jatkuu matkamme Altan kautta kohti Hammerfestia - Statoilstadia. Hammerfestissa kun on n. 9000 asukasta, joista n. 3000 on Statoilin öljy-/kaasukentillä töissä. Reitti Altasta kohti Hammerfestia kulkee pitkin upeita puuttomia tuntureita, tie joka usein talvella joudutaan sulkemaan lumipyryjen vuoksi. Käymme vielä Skaidissa tankilla ja tapaamme ”tietysti” mamman tutun, Suffen, joka on tällä hetkellä Norjassa sairaanhoitajana. Suffe on juuri tulossa autolla Hammerfestista ja varoittelee poroista, joita on joka paikassa. Turhaan ei Suffe varoitellut, sillä poroja tällä pätkällä todellakin riittää ja niitä riittää aina Hammerfestin kaupungin keskustaan saakka. Reitin varrella, yksi poro on kohdannut matkansa pään aivan hiljattain. Kukaan ohiajajista ei siihen sen kummemmin kiinnitä huomiota ja kun seuraavana aamuna palaamme samaa reittiä takaisin, on poro edelleen samassa paikassa.

Poro on kohdannut matkansa pään.

Öljy-/kaasukaupunki Hammerfest.

Yövymme Hammerfestissa Euro Hotell Skytterhusetissa, luonnollisesti matkamme kallein yö, 120 euroa 2 hh. Hotelli sijaitsee kyllä hyvällä paikalla, vain pienen kävelymatkan päässä Turistuasta,  josta on upeat näkymät koko Hammerfestiin. Illallinen Turistuan ikkunapöydässä kruunaa upean ajopäivän, poroa, lammasta ja lakkoja. 495 kilometriä ”vuanon viäntöä”, uskomattomia maisemia, kirkasta keliä, onpahan taas mitä talvella muistella.

Porot patikoivat pitkin Hammerfestia.

4. päivä

Startti klo 8.40, tien päälle porojen saattelemana. Ilman lämpötila 13 astetta ja nokat kohti Nordkappia. Noustuamme Skaidin jälkeen ylös tunturiin alkaa sataa tihuuttaa ja lisäksi ajelemme matalalla olevien pilvien läpi. Lämpötila laskee 10 asteen pintaan, mieleen tulee väkisinkin ajatus pilvisestä/sumuisesta Nordkappista, minkä niin usea motoristi on saanut kokea.  Noin 60 kilometriä ennen tavoitetta eteen tulee reissun pisin tunneli, lähes 7 kilometriä. Välittömästi tunnelin jälkeen suoritetaan ”tunnelitulli” ja ilma kirkastuu. Loppumatka ajellaan yhä selkenevässä säässä ja kun saavutamme Nordkappin, niin ajoittain jopa aurinko pilkahtelee.

Päästäkseen Nordkappin tasanteelle on lunastettava lippu,  joka on voimassa 2 päivää, n. 25 euroa/hlö. Lipulla pääsee nauttimaan rannattomasta merestä sekä tunteesta seistä Euroopan pohjoisimmassa mannerpisteessä. Nautimme kahvilassa katkarapuleivät ja käymme katsastamassa videoshown Nordkappin eri vuodenajoista. Käymme myös Kings Wiew nimisellä kallioon louhitulla näköalatasanteella, ihmettelemme Thai temppeliä ja lähetämme kortit maailman pohjoisimmasta postitoimistosta. Nordkapp on tietysti motoristin must paikka, mikäli noilla leveysasteilla liikkuu. Hommassahan on vähän rahastamisen makua, tunnelimaksuineen kuskin ja kyytiläisen vierailu siellä maksaa n. 80 euroa. Nyt se on joka tapauksessa bongattu ja uudet kohteet odottavat.

Kings Wiew in Nordkapp.

Nordkapp on bongattu.

Todellisuudessahan Euroopan pohjoisin piste on Knivskjelodden,  jonne menee merkitty, maailman pohjoisin vaellusreitti E 69 tieltä. Edestakaisen patikoinnin pituus on 18 kilometriä ja sieltä on kuulemma suurenmoinen näköala Nordkapp-kielekkeelle. Ei antanut meidän aikataulu myöden patikkareisulle,  joten ei muuta kuin narua kireämmälle ja nokat kohti etelää.

Tavoitteemme on illaksi Nuorgamin Lomakeskukseen, matkaa jäljellä yli 400 kilometriä, polulle velibemari. Muutama kymmenen kilometriä ennen Lakselvia alkaa sataa ja sitä jatkuukin sitten seuraavat vajaat 300 kilometriä. Matkalla Lakselviin porot vaihtuvat lampaisiin, joiden suhteen kannattaa olla tarkkana. Lakselvissa tankataan niin pelit kuin pelaajatkin, eikä muuta kuin kohti Tanaa. Ifjordin jälkeen polku muuttuukin mielenkiintoiseksi, mutkaista, mäkistä ja huonokuntoista asfalttia. Maisemat ovat kyllä tälläkin pätkällä tunturilampineen upeat, mutta ikävä kyllä kuski ei niistä paljon ehdi nauttia, tihkusateessa tienpinnan reikiä väistellessään. Vähän yli 60 kilometriä ja tavoitamme Tenon, jonka reunaa sitten laskettelemme Tana Bruhun, baana on jälleen erinomainen. Tanassa sillasta yli, suunta Polmakkiin ja huhheijaa rajasta yli Nuorgamiin.

Perillä Nuorgamin Lomakeskuksessa klo 20.00, lämpöä 10 astetta ja takana 630 kilometriä. Marjatta Holmberg on varannut meille 4 hengen lomahuoneistoon valmiiksi poronkäryt lisukkeineen. Samantien sauna lämpiämään ja kamat kuivumaan. Saunan jälkeen nautimme sitten erinomaisesta kärystä ja kertaamme päivän tapahtumia. Ei tarvi motoristin unta etsiä.

EU:n pohjoisin lomakeskus Nuorgamissa ja latu etelään.

5. päivä

Herätys ja Tenoon uimaan. Tenon 12 asteinen vesi ravistelee nopeasti unen rippeet silmäkulmasta ja motoristit ovat jälleen valmiit uuteen päivään. Nautimme aamupalan Lomakeskuksen kahvilassa,  jonne tuoreen pullan tuoksu meidät ohjailee. Paikalla hääräilee myös Marjatta ja vaihdammekin kesän kuulumiset aamukahvin lomassa. Marjatta kertoo, että viime kesinä ovat motoristit löytäneet EU.n pohjoisimman Lomakeskuksen yhä paremmin, www.nuorgaminlomakeskus.fi - enkä yhtään ihmettele. Sijainti on erinomainen ajatellen päiväretkiä Norjan puolelle, Kirkenes, Pykeija, Vardö, Vadsö, Mehamn ovat kaikki juuri sopivalla etäisyydellä. Reittiselostuksia, sisältäen nähtävyydet ja välimatkat, on saatavilla Lomakeskuksesta. Paikkahan sijaitsee aivan Tenon rannalla,  joten kalastaville motoristeille ei tarvinne enempää kertoa kuin että veneitä/moottoreita vuokrataan ja lupia myydään.

Näkymä Nuorgamin Lomakeskuksen rannasta.

Noin kello yksitoista hyppäämme pyörien selkään ja määränpäänä Saariselkä/Jänkhällä Jytisee. Ajelemme Utsjoelle tankille ja nauttiaksemme eräästä Suomen hienoimmasta pätkästä, jatkamme jokivartta vielä Karikasniemelle saakka. Sieltä suunta Inariin ja matkalla pakollinen stoppi Kaamasen Kievarissa, jossa on aina meno päällä. Tällä kertaa Kievarista hävisi sähköt kesken kaiken,  mutta sehän vain nosti tunnelmaa, sai syödä kaasulla keitettyä höyrymakkaraa kynttilänvalossa. Sähköjen puuttuminen aiheutti ruokalistaan ainoastaan yhden muutoksen, ranskalaisia perunoita ei tilapäisesti tarjoilla.

Saavuimme Saariselälle klo 15.30, takana 310 kilometriä. Viimeiset 40 kilometriä tuli vettä ja niinpä astelimme Tunturihotellin aulassa sijaitsevaan ilmotiskiin kosteina, mutta onnellisina. Ilmoittautumisen yhteydessä kävi jo pelin henki selväksi. Käteen lyötiin laadukas pitkähihainen t-paita ja pinssit sekä ranneke,  joka oikeutti molempina iltoina ilmaiseen sisäänpääsyyn Tunturihotellin ylisille. Lisäksi rannekkeella pääsi sekä lauantaina että sunnuntaina veloituksetta sisään Tankavaaran Kultakylään sekä Kultamuseoon ja lauantain paraatiajon yhteydessä tarjottiin paikanpäällä vielä pullakaffet. Reilu meininki Jänkhällä.

Jänkhällä Jytisee avajaiset alkoivat perjantaina klo 18.00. Tarjolla oli tervetuliaisdrinkin lisäksi uhkarohkeita temppuja mm. hyppy palavan poliisiauton yli, hymy oli  motoristeilla herkässä. Ilta huipentui sitten Tunturihotelliin, jossa Pate ja Popeda pistivät jänkhän jytisemään.

Tunturilla yli palavan poliisiauton.

6. päivä

Lauantaina lähdettiin sitten oikein joukolla paraatiajelulle. Reittihän suuntautui Tankavaaraan ja perillä tarjotuista kaffeista nautti peräti 670 motoristia. Itse olin etukäteen ajellut Tankavaaran risteykseen odottelemaan paraatin saapumista ja voin todella sanoa, että jänkhä jytisi kun tuo joukko saapui paikalle, ääni kuului jo kilometrien päästä. Perillä riitti tutustuttavaa sillä Tankavaaran kohteiden lisäksi myös Koilliskairan luontokeskus oli motoristeille avoinna. Monet meistä viettivätkin paikalla useamman tunnin. Paluumatka suoritettiin omaan tahtiin ja niinpä mekin poikkesimme vielä Kiilopään Tunturikeskukseen sekä Kaunispään huipulle maisemia ihailemaan. Puitteet kokoontumisajon järjestämiseen ovat Saariselällä hulppeat. Paraatiajelun jälkeen päätimmekin siirtyä kylpylän puolelle nauttimaan altaista sekä höyrysaunasta ennen illan  ohjelmaa.

Kyllä se paraatiajossa jytisi.

Yli 650 motoristia siirtyy paraatiajelun päätteeksi kaffelle.

Lauantai-iltaan sisältyi tietysti musiikkia moneen makuun sekä palkintojen jako, jossa muistettiin niin pitkämatkalaisia, pohjoisinta osallistujaa, ensimmäisenä rekisteröintimaksunsa maksanutta kuten myös Vuoden Jänkhää. Vuoden Jänkhä oli tällä kertaa Petri Salo Haaparannasta, Petri on aiemmin joutunut pahaan mp-onnettomuuteen, mutta kerran motoristi aina motoristi. Petri on nyt varustellut itselleen erikoisvarusteisen Triken, jolla hän saapui jänkhälle jytistelemään, hienoa.

Tänä vuonna Jänkhällä Jytisee keräsi peräti 1 300 osallistujaa, jossa oli kasvua vuoden takaiseen lähes 30%. Vuonna 2007 tapahtuma järjestetään 17.-19.8. jolloin jälleen jänkhä jytisee ja Saariselkä natisee. Varaa paikkasi ajoissa, sillä tänä vuonna niin Tunturihotelli, Riekonlinna kuin Kylpyläkin olivat täyteen buukattuja. Reissuun kannattaa myös varata vähän enemmän aikaa jos mahdollista, nimittäin kun noille selkosille ajelee niin samantienhän sitä käy koukkaamassa Jäämeren rannassa. Lisätietoja tulevasta ja kuvia edellisistä Jänkhistä löydät osoitteesta www.tunturihotelli.fi .

Jänkhän selkoset kutsuvat jytistelijöitä.

7. päivä

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, joten kotiopäin. Koska meillä ei ollut kiirettä valitsimme reitiksi Sodankylä-Kemijärvi-Ranua-Puolanka-Paltamo-Kajaani. Yövyimme paikallisella Seurahuoneella erittäin viihtyisissä tiloissa kohtuuhintaan, 72 euroa 2hh/vrk.  Päivämatka 600 kilometriä.

8. päivä

Kotiin reittinä Iisalmi-Pielavesi-Viitasaari-Karstula-Ähtäri-Virrat-Kuru-Nokia-Vammala-Raisio, 670 kilometriä. Ajelua läpi kauniiden maisemien mielessä jo seuraavat seikkailut.

Reissussa lähes tunnilleen viikko, ajoa 4 000 kilometriä, ensi vuonna uudestaan uusin kujein. Ja muista, vaikket mitään muuta pelkäisi, niin pelkää poroa ja lammasta, lautasella herkullisia mutta baanalla arvaamattomia. Pidetään siis se kahvakäsi kurissa kun liikutaan pohjoisessa ja nautitaan vauhdin sijaan maisemista.

OK

olli.kokkola@sanoma.fi