Olin harrastanut moottoripyöräilyä 70-80-luvulla. Oli useitakin pyöriä, kevarista Hondan 500-fouriin, joka siihen aikaan oli jonkinsortin menopeli. Tuutti oli tietysti vielä nopeampi, mutta sama tekniikka molemmissa. Kun lapset kasvoivat ja taloudellinen tilanne parani, rupesi olemaan aikaa jonkin sortin tekemiseen. Se, mitä ryhtyisin tekemään oli vähän hakusissa. Mutta kun veljeni hankki vanhan tuuttihondan, muistaakseni se oli vuosi 2002, baikki mallia 1979, ja pääsin sitä kokeilemaan, oh boy! Se oli kuin 1. orgasmi! Miten se voikin niin sytyttää? Siinä on jotain rideman-meininkiä. Jotain alkukantaista.

Ostin veljeltäni sen pyörän! Osan maksoin työllä, osan seteleinä. Siitä se alkoi. Ajettiin se loppukesä. Kyllästyin pyörän "piiputtamiseen". En tykkää/osaa itse laitella pyörää, joten siitä tuli minulle harminkappale. Sain kuitenkin myytyä sen kunnostettuna, ja ilman suurempia taloudellisia menetyksiä. Siitä se jatkui…

Nyt on neljäs pyörä menossa ja on löytynyt se mieluinen. Susna Intruder VL 1500. Kiva kahdelle ja sopivan pysty ajoasento kuluneelle niskalleni. Tehoja 50 KW, mutta ehkä kuitenkin liian vähän? Nyt haen matkapyörää FJR, Pan European, BMW tai jotain vastaavaa... kärpänen puraisi ja pahasti. Mutta kivaa on ollut!