|
Iron Butt saddle sore 1000 -reissu
|
|
|
Iron Butt - Tapani ja Sani Teittinen
Kesän alussa olimme lukeneet netistä Iron Butt saddle sore
1000-reissusta, jossa ajettaisi 1000mailia (n.1600km) 24h. sisällä.
Silloin mietimme minkälaista se olisi ja ajattelimme suorittaa sen
kesän lopussa. Kesän aikana suunniteltiin monia reittivaihtoehtoja ja
lopulta päädyimme Turku-Kuusamo-Turku matkaan. Sunnuntaina 3.8.2003
pakkasimme tavaroita illalla ja menimme n.klo.21.24 nukkumaan, huomenna
olisi RRRANKKA päivä.

Meidän reittimme, 1818 km
|
Heräsimme maanantaina 4.8.2003 joskus klo.03.12. Ruoka
hommelit odottivat jääkaapissa kylmäkassissa niiden pakkaamista
laukkuun. Söimme ja pesimme hampaat. Sitten olikin jo aika lähteä.
Ulkona ei tuullut yhtään ja oli viileää.
Kurvasimme ensin Turun Länsikeskuksen Essolle tankkaamaan ja ottamaan
kuittaus "lähtölappuun". Kello oli viisi yli neljä ja nukutti tosi
rajusti. Kun saimme Esson tiskintytön kuittaamaan sen lapun käänsimme
etupyörämme kohti Poria, pois Turusta.
Matkalla ei oikein silmät tahtoneet pysyä auki, mutta hienot
höyryt peltojen yllä saivat ne auki. Siihen aikaan aamusta ei paljon
liikennettä ollut, joten saimme ajaa ihan yksikseen. |
Silmäluomet valuivat alaspäin, mutta viluväreet ne lopulta aukaisi.
Matka ensimmäiselle tauolle meni ihan hyvin ja nopeasti, näimme
eläimiäkin, jäniksen ja jonkun myyrän. Lopulta takamuksessa alkoi
tuntua ja pyörän maha alkoi kurnia, oli tankattava. Pysähdyimme
Merikarviaan ruokkimaan Hondamme. Kahden tunnin ajelun jälkeen oli ihan
mukava seistä ja hyppiä. Tankkasimme ja söimme banaanit, ne olivat
vähän vettyneet kylmäkassissa, mutta kyllä ne alas meni. Sitten kulaus
energiajuomaa ja pyörän selkään.
Kun kaikilla oli maha täynnä, oli helpompi jatkaa matkaa taas
kahden tunnin päähän, Mustasaareen. Aurinkokin alkoi jo vähän nousta.
Kellokin alkoi olla jo seitsemän ja kahdeksan välillä. Toisella tauolla
olimme Mustasaaressa, vähän Vaasasta pohjoiseen. Samanlainen pyörä,
kuin meillä on tuli meitä vastaan. Silloin kävimme vessassa ja ostimme
Tuplat. Nyt oli jo vähän energisempi olo ja silmät pysyivät itsestään
auki!
|

Tää on kuva ennen lähtöä
|
|
Taas matka pystyi jatkamaan. Taas pyörän masu oli
täynnä ja meidän rakkomme olivat tyhjät. Enää ei ollut edes kylmä. Nyt
oli aurinkolasitkin tarpeen. Jokin radio olisi ollut ihan jännä juttu,
mutta kyllä se matka hyräillessäkin meni. Takapuolen tunnottomuuteen
auttoi "jumppa". Vielä sade ei meihin ylettänyt, vaikka Vaasaan olikin
luvattu sellaista. Matka sujui hienosti Raaheen.
| Pään pyörittyä jonkin aikaan, huomasimme,
ettei bensa-asemalla ole mitään viihtyisää ruokailu paikkaa. Jatkoimme
siis jonkin matkaa, kunnes löysimme sopivan tauko paikan parinkymmenen
kilsan päästä Raahe-taukoa. Olimme päätyneet Pattijoelle. Syöpöttelimme
ja juopottelimme jonkin aikaa siinä ja istahdimme jälleen pyörän
selkään.
Kun kaikkien masut olivat taas kerran
täynnä, oli mukavampi matkustaa eteenpäin. Moottoripyöräily on
muutenkin kivaa, kun siinä saa viihtyisästi ajatella omiaan, tässä sitä
aikaa todella oli. Joskus jonkun kappaleen sanat unohtuivat, mutta
siitä selvittiin pelkällä "kanavan vaihdolla". Porojen hoitoaluekin
tuli pian vastaan ja niitä todella oli. Ennen iso-syötteen huippua
kävimme pankkiautomaatilla Pudasjärvellä ja ostimme myös pienet
suklaat.
|
|
Nyt olimme matkalla Iso-syötteen huipulle. Iso-syöte on
pieni mäki (431). Nähtiin kaksi ihan viti valkoista poroakin. Kun
meidän oma Hondamme kipusi syötteen huipulle, me tietysti kyydissä,
korvat menivät silleen kivasti lukkoon. Ajattelimme hörpätä pikku
drinkit siellä huipun kahvilassa, mutta se olikin kiinni. Katselimme
maisemia ja otimme pari kuvaa pyörästä. Se oli todella korkea vuori,
huipulla huimasi oikeen kunnolla! Nyt kaarroimme pian alas sieltä ja
vessatimme syötekylässä. Pyörän terveyden vuoksi se oli ihan hyvä
tankatakkin tässä välissä.

Taivalkosken poro
|
Loikkasimme jälleen moottoripyörämme selkään ja
käänsimme kaasukahvaa. Porot tallustelivat siellä ihan keskellä tietä
eikä paljoa välittänyt meidän kameran salamavaloista. Se oli aika
jännää, että kun oli isä-poro, äiti-poro ja pikku-poro, äiti- ja
pikku-poro luikkivat metsään pakoon, kun isä-poro jäi puolustamaan tien
viereen. Kukaan ei kuitenkaan päälle käynyt. Maisemat olivat täälläpäin
hienoja, mutta karuja. Tässä reitissä oli se huono puoli, että koko
matkan aikana… siis Turusta tänne, oli vain muutama mutka, se alkoi
väsyttää. |
Pian kuitenkin Kuusamoon kyltti tuli vastaan ja sitten tuli Kuusamoja
sitten Kuusamon Hese, sinne me menimme. Ruokailimme siellä rauhassa ja
tankkasimme viereisellä bensiini asemalla. Vihdoin olimme tyytyväisiä
oloomme ja ei kun pyörän selkään.
Nyt takana päin oli kilometrejä vähän sinne päin kuin 870 ja
sovimme, että pitäisimme nyt tunnin välein taukoja. Nyt kuitenkin
olimme nokka suunnilleen kotia kohti, mutta vielä oli pitkä matka.
Seuraava pysäkki oli Suomussalmi. Matkalla sinne tuli sade. Pysähdyimme
jollekin bussipysäkille ja puimme ripeästi sadepuvut. Kahta pukua
meillä ei ollut, mutta yksi oli ja minä puin sadetakin ja housut.
Suomussalmella söimme jätskit. Siellä myös totesimme, etteivät mun
nahkahanskat pidäkään vettä, vaan päästävät väriä.
|
Istuuduttuamme jälleen pyörän selkään isä huomautti,
että "Ihan kuin olisi ennenkin istunut tässä" Täällä päinkin vielä
esiintyi poroja. Nähtiin kyllä kanssa mihin poron kusema loppui. Matka
jatkui iloisesti hyräillessä ja maisematkin alkoivat näyttää
kotoisimmilta. Iisalmi oli edessä päin ja me kohta siellä. Tasan
450km:n välein tuli poliiseja vastaan, isä laski niin. Pikku hiljaa
aurinkokin alkoi vajota. Aurinkolasit sai jättää laukkuun ja
energiajuomaa nuppiin. "Salmesta salmeen", nyt oltiin jo Iisalmessa.
| Iisalmen tauon jälkeen kohdistimme
etupyörämme kohti Suonenjokea. Kulunut takapyörämme lyllersi perässä.
Pyörän leukaan oli jo alkanut kasvaa pientä sänkeä. Aloimme lähestyä
hienoja järviä ja tietenkin kotia, pikku hiljaa. Kuitenkin sopimuksesta
huolimatta tauot venyivät kahden tunnin väleihin, ei se mitään
JUMPPAAMAAN! Pieni takamuksen nosto matkalla ei ollut muuta kuin
ihanaa…
Pian Suomussalmen lähellä tuli pieni paussi paikka vastaan ja ostimme
sieltä mansikoita. Ne olivat pieniä, mutta todella makeita…
Siellä päin oli joku moottoripyörä kauppakin, info taulusta me
vaan luettiin. Nyt silmät alkoivat taas lurpsua kiinni päin, mutta
mahdollisimman raju (hyräily) kappale sai ne taas auki. Ne samat höyryt
kuin aamulla, nousivat taas peltojen ylle. Liikennekin alkoi taas
muistuttaa aamuista. Teille oli alkanut levittäytyä tietyömaat. Ja
alkoi taas ripsautella vettä vähän väliä. Kohta pysähdyimme taas ja
paikkana oli tällä kertaa Lievestuore.
Vessa alkoikin olla jo tuttu paikka, sen siinä huomasi, että mitä
pohjoisempana oltiin, sitä hienommat vessat. Kaikkia eväitä viellä ei
oltu ehditty syödä, muttei kyllä ollut nälkäkään. Kohta olimmekin jo
Jämsässä, siellä ajelimme pyörän parran ja söimme hyvät pepe-lakut ja
jatkoimme jälleen matkaa.
Tiet alkoivat olla jo pelkkää tietyötä ja sumu peitti veden
seassa visiirin. Siinä n.20-50 vauhdissa pystysi seuraamaa hienoa valo
show´ta. Salamat valaisivat välillä koko taivaan. Oli jo ihan pimeätä,
mutta meidän Hondan lamppu valaisi koko tien. Tuntui kivalta miettiä,
että kohta ollaan Tampereella ja ollaan tänään nähty porojakin.
Moottoritie alkoi onneksi ja tietyöt jäivät taakse. Viimeisellä tauolla
Lempäälässä tankkasimme. Jotkut harrikka tyypit olivat menossa sinne
jonnekin, mistä me juuri olimme tulleet ja isä neuvoi heitä kiertämään
sen tien jossa oli niitä tietöitä.
Turkuun alkoikin olla jo opasteita, eikä karttaa tarvinnut
enää. Välillä opastettiin toiseen suuntaan, mihin me menimme, mutta
kohta tuli opaste suoraan, huh! Enää ei satanut, mutta valo show
jatkui. Helpotti nähdä kyltti "TURKU 16". Kyllä se 16kilsaa on pieni
osa 1800:sta. Länsikeskuksen Essolle (sille samalle, mistä matka alkoi)
päästyä kello oli Jonkun verran yli kolme! Tankkaus ei meinannut
onnistua kiinninäisistä tietokoneista ja automaateista, mutta
tiskityttö avasi sen ja saimme viimeisen tankkauksen. Nyt salamat
alkoivat jyrähdelläkin. Tuntui ihanalta olla perillä. Oli todella
väsynyt, mutta Onnellinen!!! Loppu-lapun täytettyä jatkoimme kilsan tai
kaksi kotiin. Juuri, kun saavuimme koti parkkipaikalle ensimmäiset
pisarat tippuivat päälle. Vaikka olikin yö, meillä oli kotona äiti
odottamassa! Kyllä uni tuli heti sängyn nähdessäkin.
Teksti:
Sani Teittinen (13v.)
Ajo:
Tapani Teittinen
Takaisin
|
|
|