Reittikartta

Allroad Tour 2002 Nolppio ajettiin 3.-9.8. Ylä-Kainuun Suomussalmelta Länsi-Lapin Nolppioon ja hieman idempää reittiä takaisin Suomussalmelle. Varsinaisen reitin pituus oli yli 2100 km, josta asfalttia oli 20 %. Nimensä mukaisesti Allroad Tour reititetään pääosin pienemmille sora- ja metsäautoteille öljysoraakaan pelkäämättä–onhan matkaenduron asfalttiominaisuudetkin syytä tuntea.

Osallistujia oli tänä vuonna ennätysmäärä - 78 allroad pyörää Suzuki DR350S:stä BMW R1150 GS:ään. Kuriositeettina voi mainita, että rivissä oli 50 % kaikista Suomessa myydyistä BMW F650 GS Dakareista. Mukana oli ensimmäistä kertaa myös K750-sivuvaunupyörä virolaisen Valdo Praksin ohjastamana. Lisäksi kuskeja oli saapunut Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Hollannista ja Israelista. Allroad Tourin herrasmiessäännön mukaisesti pyörät oli tuotu lähtöpaikalle ajamalla, ainoastaan israelilaiskaksikko teki reissun vuokratuilla pyörillä. Mahtaapa käydä kokemuksesta ajaa 3.500 km 9 päivässä täysverisellä KTM 660 Rally aavikkoraaserilla ja varsinkin, kun oli päätetty, että kaikki henkilökohtaiset varusteet telttoja ja makuupusseja myöten kuljetaan pyörien päällä. Kahden huolto-Hiacen kapasiteetti oli pyhitetty yhteisille tarvikkeille: muonille, soppatykille, työkaluille, varaosille, kiukaalle (telttasaunaan), rakennustelineille (saunanlauteet), agregaatille yms. mitä nyt motoristi viikon reissulla tarvitsee. Muonituksesta ja yleisestä kurinpidosta huolehti järjestäjien kolmihenkinen huoltotiimi.

Tourin reitti kulki Suomussalmelta Vartiuksen ja Ristijärven kautta Puolangan pohjoispuolelle Askanmäkeen, johon pystytettiin ensimmäinen leiri lauantai-iltana (ajoa 365 km/ 81 % soraa). Sunnuntaina jatkettiin luoteeseen Pudasjärven ja Rovaniemen kautta Palojärvelle toiseen yöpymisleiriin (381 km/82 %). Palojärveltä matka jatkui maanantaina pohjoiseen Lohinivan ja Kittilän sivuitse Aakenustunturin kupeeseen Aakenuspirtille yöksi (299 km/77 %). Tiistaina keulat suunnattiin Jeris- ja Pallasjärvien välistä kohti Raattamaa, josta kännyttiin länteen Lompolon kautta Seurujärvelle (204 km/74 %). Seurujärven "pystymetsäleirissä" vietettiin kaksi yötä ja mikäli ajohaluja riitti, oli keskiviikon välipäiväksi reititetty Porttipahdan tekojärven lounaispuolisen Pomokairan kierto (160 km/91 %). Havaintojen mukaan ajohaluja riitti, koska vain kaksi kuskia huilasi välipäivän leirissä. Kuudentena päivänä tortaina oli edessä pitkä siirtymä etelään Tepsan, Kieringin ja Rovaniemen kautta Simojärven rannalle Olankoon (429 km/76 %). Olangosta paineltiinkin sitten Iso-Syötteen sivuitse Iijoen yli kaakkoon takaisin Suomussalmelle perjantai-illaksi (278 km/81%). Iijoen ylitys kannattaa erikseen mainita, koska se tapahtui harvinaisella kapulalossilla, joka sijaitsee Kellon kylän kohdalla. Kävipä joku lossin kopissa huhuilemassa lossivahtiakin, kunnes selvisi, että lossi liikkuu vaijerissaan ainoastaan ylittäjien omin voimin.

Samaan aikaan startin kanssa alkanut vesisade otettiin ilolla vastaan kommentein: "No eipähän ainakaan pölise!" Sade taukosi illaksi ja seuraavana yönä ulkona käyneet todistivat raapineensa jäätä pyörien satuloista: lämpötila oli käynyt pakkasen puolella. Pölyn pureskelulta ei varsinkaan matkan loppupuolella vältytty. Vaikka pyörät tekivätkin reissua 7-10 kuskin partioissa noin puolen tunnin partiovälein ovat partion viimeiset miehet hellepäivinä aikamoinen näky muistuttaen lähinnä vehnämylläreitä. Partion jälkeen reittiä ajaessa sai joltakin vaaranharjalta katsella valkoista pölyvanaa nousemassa metsän keskellä kiemurtelevalta metsäautotieltä – pyöriä ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut, ainoastaan pölyjuova paljasti jotain olevan tekeillä kuusikkovaarojen siimeksessä. Tämä tuokiokuva jäänee pölykelien ainoaksi vähänkään miellyttäväksi piirteeksi. Jonkin verran kuorrutukselta pystyi välttymään pitämällä riittävän pitkän välin edellä ajavaan.

Tähän aikaan elokuun alussa sääskiä voi olla Lapissa runsaastikin, mutta nyt ne pystyi laskemaan kappaleittain. Sen sijaan polttiaisiin päästiin tutustumaan, ja ihmetellä voi, miksi sellainenkin elukka on ylipäätään keksitty.

Reissu oli rankka kuten parhaat reissut tapaavat olla. Ajopäivät venyivät nuotiotaukoineen, renkaanpaikkauksineen ja pyöräremontteineen helposti 10 tuntisiksi. Pienillä metsäteillä tarkkaavaisuus ei saanut herpaantua missään vaiheessa - tien seuraamisen lisäksi oli syytä muistaa porot, marjastajat ja muut paikalliset kulkijat asioillaan. Partiopalaverien turvallisen ajon muistutuksista huolimatta nutulleen menoja sattui joka partiossa. Liekö kuitenkin maltillisten tilannenopeuksien ja pehmeän alustan ansiota, että vahingot jäivät yleensä katteiden naarmuihin ja särkyneisiin vilkkuihin. "Jos kaadat pyöräsi niin, ettet korjaa sitä roudariteipillä ajokuntoon tai jos kaadut niin, ettet paikkaa itseäsi laastarilla ajokuntoon, olet ajanut liian lujaa."