Yamaha XV 1600 Wild Star
Yamaha XV 1600 Wild Star
Tämän vääntövillen koeajo suuntautui Itä-Suomeen, Lieksan korkeudelle. Tulin viikon aikana tuntemaan millaista on matkata todella massiivisella ja nakulla customilla.
Muistan erään sanasepon sanoneen, että moottoripyörässä ja naisessa on eräät yhteiset tekijät: määrä ja koko. Kaksi on kuulemma sopiva määrä, kunhan ne ovat riittävän suuret.
Yamahassa on kuppikoko varmasti riittävä, kun sitä löytyy yhteensä 1.6 litraa. Imee katseita!
Kyllä 1600 Wild Star on massiivinen custom. Jo kauempaakin katsoen se näyttää raskaalta, matalalta ja pitkältä. Akselit ovat 1685 mm:n päässä toisistaan ja moottori on iso ja korkea, vaikka kyseessä on työntötanko kone. Iskun pituus on peräti 113mm.Lähempi tarkastelu tuo esiin paljon tyylikkäitä ja hienoja yksityiskohtia. Eikä kromin tuomaa näyttävyyttä ole unohdettu. Sitä on laitettu sopiva määrä ja paikat on valittu hyvällä maulla. Eikä pidä unohtaa erittäin runsasta lisätarvikeluetteloa, mikäli haluaa customoida pyörää itselleen sopivaksi.
Kun istuin ensimmäisen kerran 1600:n leveään satulaan ja nostin pyörän tuelta en voinut pidätellä kasvoille pyrkivää HYMYÄ. On siinä pojalla massaa jalkojen välissä ja vielä tosi alhaalla. Kävi mielessä sanonta, että "vaikka perse maata viiltää", tai jotain sinne päin. Mutta silti jo kylmät antoi lupaavia fipoja. Oli tullut käynnistyksen aika. Painoin nautintopainiketta ja kupeissa alkoi liike. Koneen tuottamat äänet olivat hieman yllättävät. Vaikka käynti oli jollakin lailla raakaa, ei se muistuttanut tyypillistä V-Twiniä. Mekaanisia ääniä ei ole juuri ollenkaan ja pakoääniin toivoisi lisää saundeja. Kaasuun moottori vastaa suhteellisen nopeasti ja liikkuvat massat antavat pehmeää ja miellyttävää jytinää. Meikäläisestä se ainakin tuntui hemmetin mukavalta. Liikkeelle lähtö se vasta mukavaa on. Löysäät vain kytkimen ja siitä se matka alkaa taittumaan. Ei tarvitse rannevipralla hilata kierroksia ylös, jotta lähtö onnistuisi jouhevasti. Kyllä vääntö on poikaa ja sitä riittää: jo 2250 kierroksessa luvut ovat 134 newtonia. Voi hirvitys! Eikä hieman yli 300 kg:n massa tunnu missään. Vaihteet voi polkea huoletta viitoselle ja melkeinpä unohtaa sinne, sillä VÄÄÄNNÖLLÄ tällä pelillä liikutaan. Ajoasento tuntuu jokseenkin onnistuneelta, kiitos puolikorkean ohjaustangon. Eikä astinlaudatkaan ole liian edessä. Ensituntumalta voisi ajatella ajelevan pitempiäkin päiväetappeja, varsinkin jos edessä olisi jonkinlainen pleksinpalanen.
Itä-Suomen reissulle pakkasin isoon reppuun tarvittavat kamppeet. Verkolla kiinnitin sen takapenkkiin, jossa se pysyi hyvin mukana. Otin matkalle avokypärän ja heti ensimmäisenä päivänä ajeltiin yli 200 km sateessa. Siinä tilanteessa panin hieman ehdolle nakupyörän käyttämistä matkavehkeenä. No, sen jälkeen en moisia ajatuksia mielessäni pyöritellyt koko reissun aikana, vaikka vettä aina välillä saatiinkin. Olin nimittäin sitä mieltä, että vaikka makee olenkin, en sula sateessa. Asenteen muuttaminen helpotti nautiskelua sataprosenttisesti. Päätin vain, että sateen sattuessa ajetaan sateessa. Ja kuivatellaan nahkoja ja muita kamppeita seuraavassa auringonpaisteessa, jos on tarvis.
Matkanteko Yamahalla on totisesti leppoista moottoripyöräilyä. Wild Starin ominaisuudet luovat oivalliset puitteet stressin poistoon. Rauhallinen ja mielettömästi vääntävä pyörä antaa aikaa tarkkailla ympäristöä, jossa liikutaan. Hätäily ei kuulu tällaiseen liikkumiseen. Jopa mutkaisilla osuuksilla 1600 menee odotusten mukaisesti eli kallistelu puolelta toiselle vaatii hieman otetta ja astinlaudat raapivat asfalttia, jos mutkaan tullaan liian kovaa. Mutta näissäkään äärimmäisissä tilanteissa se ei säikäytä millään lailla. Pohjois-Karjalassa jouduin ajamaan myöskin hiekkatieosuuksia. Niissä olosuhteissa onkin sitten jo asia hieman muuttunut. Pitkä runko ja jammun massa pitävät huolen siitä, että ajaminen menee tarkemmaksi. Mutkissa on pidettävä veto päällä koko ajan, ettei tule ahaa-elämyksiä. Jos löysää kaasua väärässä paikassa, voi välittömästi heittää avunpyynnöt korkeimmille voimille. Vääntö antaa myös hiekalla oivaa apua ajamiseen, koska sutiminen ei tule yllättäen eikä kone kiekaise huimiin kierroksiin. Kokoonsa nähden Jammulla etenee yllättävänkin ripeästi soralla. Niin ainakin matkakumppanit ajattelivat. He kun olivat reissussa all road-pyörillä. Paluu Lieksasta Espooseen kruisailtiin sitten yhden päivän aikana. Reitti kulki lähellä itärajaa ja kilometrejä kertyi sille päivälle liki 750 ja vielä vastatuuleen melkein suurin osa matkasta. Tällaisella pyörällä kohtuu suoritus. Mutta sopivilla stopeilla ei matkanteko tuntunut epämukavalta missään vaiheessa. Ainoa seikka, minkä seuraavana päivänä panin merkille, oli sormien lievä jäykkyys ja turvotus.
Mitä sitten jäi Yamaha XV 1600 Wild Starista koeajon perusteella sanottavaa. Mielestäni idän insinöörit ovat suunnitelleet loistavan matkakumppanin niille harrastajille, joille kovaa ajaminen ei ole moottoripyöräilyn pääasia. Leppoisalla ajettavuudella ja vääntävällä moottorilla on nautinto liikkua ja tällöin voi nauttia täysillä pyöräilyyn liittyvistä jutuista. Sillä liikutaanhan näillä vekottimilla nimenomaan luonnossa, josta voi ammentaa voimia nykypäivän arkeen.
Tämän kruisailun suoritti JII-VEE.
Takaisin
|
