|
 Yamaha R kuutosella ei ole mukava kurvailla torin kulmilla. Liioin se ei ole kotonaan hiekkapintaisilla mökkiteillä. Eikä sillä ole mitään järkeä lähteä kahden viikon jotokselle kaksi päällä. Matkaa sillä kuitenkin voi taittaa ja reissuunkin lähteä, jos on karjalan poikii ja vain rahhaa evväänä. Yamaha R kuutonen on sporttipyörä isolla S.llä. Se on tehty kovaa yksinajoa varten. Ja siltä se kieltämättä myös näyttää.
Yamaha R kuutosessa on kaikki tarpeellinen pakattu kompaktiin pakettiin. Ja paketti sisältää lähes kaikki herkut kovaa ajoa varten. Kaikesta huolimatta Yamahan ohjaamo on yllättävän "väljä". Koeajajan 178 senttinen varsi pienoisen "elintasokummun" kanssa taipui ajoasentoon varsin hyvin. Ensivaikutelma satulassa kertoo kuskin istuvan etukenossa leveällä, kovan tuntuisella satulalla yläruumiin painon levätessä käsien varassa kapealla ohjaustangolla. Jalat asettuvat mukavasti korkealla sijaitseville jalkatapeille. Ohjaamon ergonomia on hyvä ja kaikki hallintalaitteet löytyvät sieltä mistä niiden pitääkin. Jotenkin tuli sellainen tuntu, että siinä istuu kuin kotonaan. 
Koeajon ensimmäiset sadat metrit kertoivat, ettei Yamaha R 6 ole pyörä, jolla mielellään kruisailee torin kulmilla illan hämärtyessä tipuja silmäillen. Siitä pitää huolen korkeaviritteinen moottori, joka ei käy tasaisesti alle 4000 kierroksen. Onkin helppo päättää minne koeajajan tie vie.
Espoon Suomenojan liittymästä stadiin päin kiihdytettäessä iskee koeajajaan piru ja Yamahan kyvyt tulee kylmiltään puntariin. Ykkösellä tottumaton vielä pidättelee ja antaa koneelle happea pikkuhiljaa. Kymppitonnissa kakkosta pesään ja pellit auki. Koneen rääkäisy saattelee kiihtyvää Yamahaa ja ohjaustangossa tuntee tutun "votvotuksen" – tiedättehän sen, kun etupyörä nousee sentin pari irti maasta ja se hakee otetta. Se on niitä hetkiä, kun satulassa tuntee todella elävänsä. Varvikellon viisarin ehtiessä lähelle punaista polkaisen kolmosta pesään ja votvotus loppuu sillä keula on kunnolla kohti taivaita. Keuliminen saa koeajajan järkiinsä ja punavalkoinen Yamaha asettuu liikenteen rytmiin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Perjantain ruuhkissa kohti Keskisuomea säädyllisesti muun liikenteen seassa etenevä koeajaja havainnoi tuntemuksia. Hän huomaa että Yamahalla ajaminen käy pitemmän päälle ranteisiin alle satasen vauhdeissa, mutta vaiva korjaantuu ilmanvastuksen voimasta kyydin ollessa lähellä moottoritien maksimia. Lisäksi hän panee merkille, ettei kyykky ajoasento aiheuta jalkojen puutumista - mikä on yllättävää, sillä jalkatapit ovat aika lähellä satulaa. Tähän lienee osasyynä todella mukavan tuntuinen satula. Meno on maantiellä tasaista, jousitus on kova mutta toimiva ja kate hoitaa tuulenhalkaisijan tehtävänsä hyvin, eikä Yamaha reagoi ilman virtauksiin mitenkään yllättävästi. Ohitukset hoituvat ripeästi, kunhan malttaa polkaista pari kertaa pienemmälle. Mikä ei sinänsä ole välttämätöntä, mutta onhan se komeampaa kun ohi mennään heittämällä. Jo heti alussa käy selville, että Yamaha R kuutosen sielu on sen moottori.
Yamaha R kuutosessa on koeajajan mieleinen mylly, 120 hevosta 15.500 kierroksella kirnuava kuussatanen rivinelonen venyy kuin sähkömoottori ja tehoa on tarjolla laajalla alueella. Se on nuhapumppu alle 6000 kierroksen, mutta sen jälkeen ei. Mitään räjähtävää tehopiikkiä ei koneesta löydy ja meno muuttuu vilkkaammaksi sitä mukaa kun kahvaa kääntää. Kiivaimmillaan moottori on varvien yllettyä yli kymppitonnin. Huippukierroksilla konetta huudattavaa saattelee tehokkaan äänenvaimentajan vaimentama turbiinimainen ulina. Ai, ai, - se on musiikkia motoristikorvalle.
Yamahan moottorin käyttökelpoisuutta voi valottaa esimerkin voimin. Ajetaan nelosvaihteella, jolloin 8000 kierrosta koneessa tarkoittaa 80 km/h. Kaasun kääntö aiheuttaa vilkkaan kiihdytyksen, joka loppuu kierrosten saavuttaessa punarajan. Tuolloin on isokokoisen digitaalinäyttöisen nopeusmittarin taulussa kolme numeroa kakkonen keulilla. Mutkatiellä onkin makea hapettaa, sillä vaihtamisiin ei tarvitse energiaa tuhlata. Kolmonen-nelonen yhdistelmä pitää moottorin käyttökelpoisella kierrosalueella kaikissa normaaleissa ajotilanteissa. Kun maanmainioon moottoriin lisätään Yamahan hyvä ja tukeva runko, sekä monipuolisilla säätömahdollisuuksilla varustettu toimiva jousitus, niin menolle asettaa rajat tieliikennesäännöstö, ei pyörän ominaisuudet.
 Tämänkertaisella koeajajalla oli mahdollisuus tutustua Yamahan ominaisuuksiin paikassa, jossa noista säännöistä ei tarvinnut kantaa huolta. Ja siellä vankistui käsitys todellisesta sportista. Pyörässä nimittäin riittää ominaisuuksia. Tämänkertaisen koeajajan kyvyillä ei päästy lähellekään rajoja, eikä negatiivista sanottavaa löytynyt vaikka pääsin paiskomaan peliä mutkasarjojen läpi yli kahdensadan kyytiä. Ja mikä mukavinta, ei harkitsematon kaasun kääntö puoleen tai toiseen aikaansaa välitöntä ohjelmaa, sillä kuussatanen moottori antaa aika paljon anteeksi. Urheilullisen vaikutelman kruunaa tehokas tuplalevyinen etujarru, joka vaatii aika paljon puristusvoimaa, mutta tarjoaa vastapainoksi todella mahtavan tunnon ja pysähtyvyyden.
Olen useana maanantaina ajanut moottoripyörällä Helsinkiin palauttamaan viikonloppuna koeajossa olleen pelin takaisin maahantuojalle. Ja usein olen ollut apealla mielellä joutuessani liian pian luopumaan "leikkikalusta". Tällä kertaa tunne oli entistäkin apeampi, sillä Yamaha R 6 tarjosi makeaa mahan täydeltä. Ja jälleen kerran joudun tunnustamaan, että vaimo ei ole samaa mieltä. "Hellapoliisi" nimittäin keikkui Yamahan kakkospallilla palan matkaa, eikä tahtonut takaisin. R kuutosta ei ole tehty kahdelle, mutta niinhän se on että jos kyytiin haluaa, on odotettava linja-autoa.
Yammulla pahennusta kanssaliikkujissa herätti V.I.King
|
