Tekniset_tiedot

Yamahan ärrät

Kun Yamaha R ykkönen tai kuutonen seisoo yksinään kartanolla, niin tarvitaan asiantuntija sanomaan nopean silmäyksen perusteella kumpi siinä nököttää. Keskivertomotoristi on kahden vaiheilla aina siihen asti kun näkee ja lukee mitä katteessa sanotaan. Itse asiassa, vaikka pelit seisoo vierekkäin on tunnistaminen silti arpapeliä. Yamaha R1 ja R6 ovat kuin kaksi marjaa. Eroja totta kai löytyy, niin paperilla, kuin käytännössäkin. Ja onhan selvä, että kuussatanen on kuussatanen ja tonninen on isopyssy.

Molemmat Yamahan moottoripyörävalikoiman keulakuvakyykkypyörät on puettu aika tavalla samaan kuosiin. R ykkönen sai nykyisen ulkonäkönsä jo viime vuonna. R kuutonen sitä vastoin puettiin uudelleen täksi vuodeksi.

Katso pyörien nippelitiedot R kuutosen ja R ykkösen osalta.

Kumpikin pyörämalli kosiskelee samankaltaista asiakaskuntaa. Ihmisiä, joiden moottoripyöräilytottumukset liittyvät joko kisaamiseen tai muutenvaan nautiskeluun. Torin reunalla elvistelyyn taipuvaiset custompyöräilijät tai motomatkailua harrastavat henkilöt tuskin ärräkaksikkoa haikailevat. Puhumattakaan offroad puolelle suuntautuneista motoristeista.

Nautiskelijoilla onkin pulma. Ottaako kuussatasen vai tonnisen. Joten edelleen 25 kiloa ylipainoinen koeajaja istahti vuoronperään pyörien selkään aikeenaan selvittää niiden sielunelämää pienimuotoisen vertailun merkeissä.

Kuussatanen saatiin ensimmäiseksi työn alle. Yamaha R6 on kompakti peli olematta silti liian ahdas istua. Ajoasento on etukeno, kuten asiaan kuuluu, paino lepää ranteilla ja jalat tulevat hyvin kyykkyyn. Hallintalaitteet ovat juuri siinä missä pitääkin. Isokokoinen kierroslukumittari hallitsee kojetaulua. Nopeusmittari on digitaalinen numeronäytöllä varustettu ja sijaitsee varvikellon vasemmalla puolella.

Moottori on pyörässä kokenut muutoksia, mutta siitä huolimatta ison kierroslukumittarin punainen alkaa 15500 kierroksen kohdalla. Ruiskukoneeksi muuttunut voimanlähde on samallainen "turbiini" kuin ennenkin. Liikkeellelähtö selvitti heti alkajaisiksi, että R kuutonen on kevyt käsitellä ja ohjaus on täsmällinen sallien varsin tiukan kääntösäteen. Toinen asia mikä kävi selväksi heti, oli että kuussatanen voimalaite on kierrosherkkä ja se on hyvä, sillä niitä tarvitaan. Toisaalta tietäen moottorin koon ja huippukierrokset onkin yllättävää miten sitkeä kone on jopa alle 6000 kierroksen. Mutta kunnollinen voiman tuotto alkaa viisarin noustessa yli kuuden tuhannen varvin. Kahdeksassa tonnissa löylyä on aikalailla, mutta todellinen rähinä alkaa kymppitonnissa. Sen yli mentäessä alkaa kojetaulussa vilkkua nopeasti vaihtamisen merkkivalo. Joka iskeekin silmää ahkeraan jos on mahdollista löylyttää R kuutonen suorituskyvyn äärirajoille. Yamaha R6 ei värise, eikä tärise, joten vaihtamisen merkkivalon ymmärtää. Takapuoli ei kierroslukua kerro. Herkkästä moottorista johtuen kuutonen rullaa hyvin ja tuntuu kulkevan kuin itsestään.

Mainio moottori yhdistettynä tukevaan runkoon, toimivaan jousitukseen ja onnistuneeseen ohjausgeometriaan tekee kuutosesta todellisen nautiskeluvälineen polveilevilla hyväpintaisilla teillä. Koeajokilometrien karttuessa käy entistä enemmän selville pyörän herkkä ja nöyrä käytös. Kun ajattelee mutkaa Yamaha kääntyy. Väkisinkin työntyy mieleen, että onko R kuutonen liian helppo ajettava ottaen huomioon pelin voimavarat. Näinhän ei suinkaan asian laita ole. Yamaha R6 on sporttipyörä ja siltä se tuntuu. Itse asiassa se tuntuu sportimmalta kuin isoveljensä, sillä kuutosen moottorista löytyy selkeät potkukohdat ja kiihtyvyyden tuntee, jopa niin, että keula kipuaa potkukohdassa tahattomasti kohti taivaita. Kate suojaa hyvin, mutta vaatii 178 senttiseltä kuskilta pientä nöyrtymistä. Suorana istuessa ajoviima tuntuu ajettaessa reilua moottoritienopeutta.

Kuten sanottu, Yamaha on tukeva pyörä. Se käyttäytyy, kuten urheilullisen moottoripyörän tulee käyttäytyä. Moitittavaa ei tahdo löytyä. Ainoa epämiellyttävä ominaisuus on ja se liittyy teräviin töyssyihin tienpinnassa. Huomaamatta jäänyt reikä täräyttää ranteille ja takamuksille aikalailla. Se on vero, joka on maksettava hyvistä kaarreominaisuuksista. Veroalea voi yrittää alustaa säätämällä, sillä sekä edestä, että takaa löytyy täysin säädettävät joustoelementit.

Yamaha R kuutosta on testeissä kehuttu ja sen jarruja moitittu. Tämänkertainen koeajaja yhtyy kehujien joukkoon, mutta jarruja en ala moittimaan. Yamahan kaksilevyinen etupysäytin nimittäin toimii. Kahdella sormella operoitava jarru vaatii jonkin verran voimaa, mutta samalla se on erittäin tunnokas.

Kun asettuu R ykkösen puikkoihin suoraan kuutosen satulasta tuntee eron heti. Vaikka numerot näyttävät mittojen olevan lähes identtiset tuntuu ykkönen heti alkuunsa isommalta. Ajoasento on väljempi. Satula on kauempana ohjaustangosta ja hieman korkeammalla maasta katsoen. Myös paikallaan liikuttelu todistaa ykkösen huomattavasti kankeammaksi. Kääntösäde on isompi ja pyörä jonkin verran pidempi. Näkymät pienen pleksin alla ovat yhteneväiset R kuutosen kanssa. Yamaha R ykkösen moottori on yli kaksi kolmannesta isompi ja melkeinpä kolmasosan tehokkaampi kuin kuutosessa ja sen huomaa. Peli vääntää jo tyhjäkäynnillä, eikä rivakkaan lähtöön tarvita ison ranneliikettä. Häpeäkseni on tunnustettava, että hain kuutosvaihteen takaa isompaa joka kerta ohituksen päätteeksi vielä Mäntsälässä. Siihen sai itsensä ohjelmoitua, että R ykkösellä ohitukseen valmistautuessa ei tarvitse polkaista pienenpää pesään. Mutta kiihtyvyys on kerta kaikkiaan sellaista, että vaihto ylöspäin kuului ikään kuin asiaan. Mahtavaa!!!. R ykkösen moottorin käynti tuntuu myös takamuksissa, ei millään muotoa kuitenkaan häiritsevänä. Seikka joka tekee vaihtolampusta tarpeettoman. Kuten pikkuveljensä R ykkönen omaa mahtavat ajo-ominaisuudet. Sitä on todella ilo viedä pitkin hyväpintaista mutkatietä. Kuutoseen verrattuna on ykkönen kuitenkin kaikin puolin kankeampi, työteliäämpi. Myös äänten suhteen peli oli pikkuveljeään äänekkäämpi, enkä tässä yhteydessä puhu pakoäänistä. Katteenko muodosta, vai rengastuksestako johtui selkeä kumina määrätyillä kierroksilla ja tietyissä nopeuksissa. No, niinhän sanotaan, että missä ääntä, siellä voimaa. Tottumiskysymys. R ykkösen kate pelaa paremmin kuin pikkuveljen vastaava. Ykkösellä ajettaessa ei katteen taakse tarvitse piiloutua. Mutta kuten kuutonen, myös ykkönen tuntee terävät töyssyt. Yllättävä kuoppa täräyttää käsille ja antaa mojovan tällin takamuksille. Varomattoman hanska saattaa menettää otteensa ohjaustankoon. Olisikin tarpeellista varustaa ykkönen ohjausiskunvaimentajalla.

Vaikka Yamahan ärrät ovat ominaisuuksiltaan sporttipyöriä ja niiden käytös sen mukaista, olikin yllättävää miten erillaisia pelit ovat. R ykkönen on kaikin puolin raskaampi käsitellä ja sen ajaminen huomattavasti työläämpää kuin pikkuveljen. Tässä suhteessa R ykkönen puhutteli tämänkertaista koeajajaa enemmän. Oma valintani olisi helppo.

Yamahan ärräveljekset näyttävät kuvissa samanlaisilta, mutta ovat erilaiset kuin kuussatanen ja tonninen. Yhteistä niissä on urheilulliset ajo-ominaisuudet ja luokkansa kärkeen yltävä suorituskyky. Kuutosen mainio moottori tekee suorituskykynsä kierroksilla ja ykkösen väkivahva voimalaite väännöllä. Ominaisuudet ovat kummassakin sopusoinnussa suorituskykyyn nähden. Se, mikä yllättää on ero käsittelyn keveydessä. Paperilla veljesten ero ei ole huima, pikemminkin päinvastoin. Käytäntö kuitenkin osoitti, että kyseessä on kaksi aivan eri pyörää. Onkin merkillepantavaa, miten paljon moottorin koko vaikuttaa kokonaisuuteen.

Molemmat pyörät ovat urheilullisia, ja alustat on rakennettu ja säädetty kovaa ajoa silmälläpitäen. Joten ei liene ihmeellistä, että alusta ei mukisematta niele teräviä töyssyjä. Molemmat pyörät ovat omimmillaan tietenkin ratamaisissa olosuhteissa. Ajo-ominaisuuksissa ei ärräkaksikolla sanottavaa löydy. Molemmat istuvat mutkassa kuin kiskoilla, eikä nopeat linjavaihdokset aiheuta ongelmia. Pyörien jousitus nielee pienet epätasaisuudet mukisematta, eivätkä pelit ole tarkkoja pitkittäisten urienkaan suhteen. Myöskään jarruissa ei ole moitteen sijaa.

Kumpainenkin ärrä on varustettu pannulapun kokoisella kyytiläispehmusteellä takalokarin päällä. Kyllä siinä hätätilassa istuu, mutta matkanteko ei ole nautittavaa. Kyytiläinen istuu molemmissa peleissä ajajaa korkeammalla polvet jyrkässä koukussa. Jo itse asento puuduttaa ja lopun mukavuudesta vie riepotteleva ajoviima. Yamahan ärrät ovat ajajan pyöriä ja kyytiin pyrkiville on viisainta osoittaa lähin bussipysäkki.

Kun marssii moottoripyöräkauppaan ostamaan itselleen Yamaha merkkisen sporttipyörän on valinta vaikea. Mikäli kriteerinä ei ole hinta tai vakuutusmaksu.

Yammujen kanssa pahennusta herätti

V.I.King.