Pikavuoro tunturiin – tai Palermoon!
Joskus vuosia sitten mietin itsekseni, että aidossa sport/touring
–prätkässä pitää olla kardaaniveto, suojaava kate, todella hyvä
jousitus sekä armoton superpyörän moottori. Pyörän pitäisi siis olla
very sport ja extremely touring. Sillä pitäisi viihtyä polvi maassa
Botniaringin mutkissa ja sen jälkeen pitäisi ajaa kahville Palermoon.
Siis kaikki herkut yhdessä paketissa – no eipä ole luoja kieltänyt
motoristiltakaan suuria haaveita.
Tehtaat yrittivät tosissaan: BMW teki erilaisia K100-malleja, Honda
värkkäsi ensimmäisen Pan Europeanin. Kawasaki toi 80-luvuln
puolivälissä markkinoille litraisen GTR-mallin, jolla Kawa pääsi aika
lähelle vaadittua määritelmää: Kawa oli sporttinen ja tilava, mutta
tehoton. Ja se perkule rämisi (siitä se R siihen mallinimeen tulikin,
piti tehdä GT, mutta R lisättiin räminän takia). Hyviä pyöriä kaikki,
mutta tehoa puuttui tai painoa oli liikaa. Yamaha FJR 1300 oli soitintehtaan puolelta selkeää puhetta:
pyörä on sekä sport että touring. Teknologia on viidessätoista vuodessa
kehittynyt rajusti, mutta silti sport/touring voitaisiin myös suomentaa
sanaparilla tinkimätön kompromissi. ABS-jarruilla varustettu FJR joutui
Motopalstan Lapin koeajokiertueella todistamaan kuinka lähelle
määritelmän ääripäitä se pääsee. Hellurei ja helevatasti voimaa
Ensikosketus isoon Yamahaan oli hämmentävä. Pyörä näyttää
suuremmalta, kuin mitä se todellisuudessa on. Ajossa se tuntuu
pienemmältä ja ennen kaikkea kevyemmältä kuin miltä näyttää. Painopiste
on alhaalla. Leveän stongan ja pystyn istuma-asennon myötä paketti on
kaupungissa ketterä kuin seiskapuolikas nakupyörä. Matalissa
nopeuksissa ajotuntumassa on myös jotain väärentämättömän
skootterimaista.
Epäilemättä Yamaha on tehnyt omat tutkimuksensa kohderyhmän
motoristien vaatimuksista, sillä kaupungissa FJR on kokoisekseen
korostetun helppo ajettava. Mitään muuta skootterimaista tässä pyörässä
ei sitten olekaan. Aikansa pikkuvauhdeilla pyörittyään huomaa nimittäin
ajelevansa viitosella viittäkymppiä – ei ihme, että moottori tuntuu
joustavalta. Koneen värinättömyys on myös merkillepantavaa, mutta
käyntiä on pehmenentty tasapainotusakselin avulla. Joustavuuden syy löytyy syvältä tankin alta. Runkoprofiilien
väliin on piilotettu R1- tyylinen ja 1300-kuutioinnen mylly. Extra
300-kuutiota on pyhitetty kuningas vääntömomentin palvontaan, sillä
tehoa luvataan asialliset 143,5 hv 8000 kierroksella. Moottorin
suurimmaksi vääntömomentiksi ilmoitetaan 134,4 Nm ja sen pitäisi irrota
7000 kierroksella. Ja tehoa ON! Väännöllä on herkullista leikkiä – nopeat
ohitukset hoituavat sanan mukaisesti käden käänteessä, koska
vaihtamistarvetta ei ole. FJR on häijyn nopea, vaikka silmässä olisi
viides pykälä. Tämä tarkoittaa, että kun kuski alkaa oppia moottorin
tavoille, niin pyörällä voi huvitella myös käyttämällä vaihteita:
kiihtyvyys on edelleen sivistynyttä, mutta myös hyvin, hyvin...
(saamari, sanat loppuu)... hyvin nopeaa.
Lähtö liikennevaloista kannattaa ottaa tarkasti, sillä tämä
matkapyörä alkaa omin päin keulia kaasulla. Ja se keulii kyllä läpi
vaihdeaskin, jos kuskilla riittää taitoa. FJR:n tehoa on niin helppo
käyttää, että sporttipyörällä ajava keskitason puolivälin kuski olisi
ihmeissään kohdatessaan valoissa tämän matkapyörän. Tulikohan tämä nyt selväksi? Yamahan kehitysporukka on siis
tehnyt moottorin, joka vastaa allekirjoittaneen ajatusta kunnon
sport/touring –moottorista. Ruiskun ohjaama moottori vetää puhtaasti
heti tyhjäkäynniltä eli käytännössä FJR antaa kuljettajan käyttöön 8000
kierroksen levyisen vetoalueen, sillä punaviiva ja rajoittaja ovat
tasan yhdeksässä tonnissa. Täydellisyys olisi lähellä jos moottorille
sallittaisiin 1500 kierrosta enemmän ja vaihdelaatikosta löytyisi
kuudes pykälä. Raakaa peliä kohti Ranuaa
Nelihenkinen koeajoryhmä suuntasi heinäkuun alussa kohti pohjoista.
Matkaa tehtiin pieniä teitä mutkitellen ja myös isoilla teillä
cruisaillen. Joukon tilavimpana pyöränä FJR "tuomittiin" välittömästi
ryhmän kuormamuuliksi: perälaukkuun kamerat, paristot, digikamerat ja
muistiinpanovälineet. Sivulaukkuihin vaatetta, tankkilaukkuun
hellepäivänä pakolliset kivennäisvedet ja matkustajan paikalle vielä
iso kassi täynnä leirintätarvetta.
Periaatteessa, ja pääsääntoisesti, koeajot tehdään ilman kuormaa. Mutta
sport/touring velvoittaa: ajettavuuden on oltava kunnossa kamat ja
kaksi päällä, eikä armoa tunneta. Takajousitusta jäykennettiin jousen
esijännitystä ja vaimennusta säätämällä. Peräpään kantavuus todettiin
riittäväksi normaaliin ajeluun ja melko reippaaseen menoon. Jos aikoo
ajaa mutkaista tietä oikeasti lujaa, niin siihen takavaimentimen
ominaisuudet eivät enää riitä, eikä se riipu siitä onko kyydissä
kuormaa vai ei. Myös etuhaarukan ominaisuuksia voi luonnehtia erittäin
riittäväksi kaikkeen muuhun, paitsi todella kovaan ajoon.
Matkan aikana säädimme jousien esijännitystä sekä keulan puristus- ja
paluuvaimennusta useita kertoja, mutta optimaalista säätöä emme
löytäneet. FJR osoitti myös olevansa tarkka renkaistaan. Alkumatkan
kuivalla kelillä Metzeler Z4 toimi moitteettomasti, mutta samainen
rengas oli kostealla kelillä hermostuttavan liukas ja tunnoton. Vaihto
Rovaniemellä Michelinin rengastukseen tekin perän käytöksestä
miellyttävämpää. |
FJR:n valopatteri on kovaa luokkaa, jo lähivaloilla ja päivällä.
Keskikesän yössä ei valojen tehosta saatu täyttä havaintoa, mutta se
tiedetään varmasti että tehoa on paljon.
|
Kallistusvaraa FJR tarjoaa riittävästi – pyörän saa kallistettua maahan
asti, mutta se vaatii jo ylimääräistä yrittämistä. Jos aikoo kurvailla
tosissaan, niin jousituksen rajoitusten lisäksi myös runko osoittaa
olemassaolonsa sallimalla selvästi havaittavan huojunnan. Ajettavuus on
aavistuksen aliohjaava, ts. pyörä pitää viedä selkein ottein
kaarteeseen ja voiman tarve kasvaa kallistuskulman jyrkentyessä.
Kardaaniveto ei vaikuta ajettavuuteen mitenkään, sillä kardaaniefekti,
jos sitä edes esiintyy, on häviävän pieni. Rengaspito, alustan puutteet ja rungon eläminen esiintyvät sen
verran yhtäaikaisesti, että uskallan väittää Yamahan tehneen nämä
ominaisuudet tietoisesti. Pyörä varoittaa, ja muistuttaa amatöörikuskia
ettei pidä innostua liikaa. Tietyn kohdan jälkeen tulevat vauhdit ovat
vain ammattilaisia varten. Nämä asiat saatiin selville Keski- ja Itä-Suomen mutkaisilla
teillä. Matkalla kohti Ranuaa ajettiin tosissaan, koska halusimme
löytää pyörien ominaisuudet ennen kuin tiet oikenisivat Lapin
loputtomiksi suoriksi.
ABS ja poro ne yhteen soppii
Voimaa korostavasta ensitunneltmasta huolimatta FJR on paljon muutakin
kuin väkevä moottori. Kate suojaa kuljettajaa säältä erinomaisesti, ja
pitää myös lämpöisenä sekä kuivana. Kuumalla kelillä kuskin killuttimet
hautuvat miedolla, mutta jatkuvalla lämmityksellä ja kylmällä kelillä
kuski saa jatkuvasti lämpöä pyörästä – keskimäärin sopiva siis.
Jalat ovat varpaita lukuunottamatta katteen suojassa ja ajossa säätyvä
tuulilasi helpottaa ajoasennon sovittamista. Pitkälle ja
pitkäselkäiselle kuskille FJR:n tälle vuodelle 3 cm korotuksen saanut
plexi on luultavasti liian korkea (pikku juttu, saha käteen tai
edellisen vuosimallin plexiä ostamaan). |
Jos FJR:llä lähtee yksin reissuun, niin kuormauskykyä riittää.
Matkustajan penkille köytetty kassi ei vaikuta ajo-ominaisuuksiin
havaittavasti. Perälaukkuun on hyvä piilottaa kamerat yms. vedeltä
suojattava tavara.
|
Yli 180-senttinen tai pitkäjalkainen kuski saattaa kokea satulan
matalaksi, mutta takapuolelle se on mukavan tukeva. Istuntoon tehty –
ja kunnon täysistunnolla Yamaha kulkee yli 400 km tankillisella. Sitten
tankki täyteen ja sama uusiksi, jos latu maistuu, niin samaa peliä voi
jatkaa päivä toisensa perään. Yamaha on minimoinut kuskin väsymisen
maksimoimalla fyysisen mukavuuden ja antamalla kuskille riittävästi
virikkeitä pyörän ominaisuuksien muodossa. Mittarivarustus on jokseenkin täydellinen ja Suomen kylmiin
keleihin on maahantuoja lisännyt kahvanlämmittimet. Asennus on
auttamatta kotona tehdyn näköinen, mutta viis siitä sillä ratkaisu
toimii. Käsiä ei palele edes kylmässä kaatosatessa (joita heinäkuun
alun Lappi tarjosi myös riittämiin). Kolmen laukun paketti on nätti,
mutta boxit ovat pieniä – tahtoo sanoa että näillä ei oikein selviä
neljän viikon kiertueesta Euroopassa kaksi päällä. Laukkujen toimivuus
on erinomainen. Tärkein kaikista varusteista on kuitenkin lukkiutumaton
jarrujärjestelmä. Yamahan 4-mäntäinen jarrupaketti on sellaisenaan
huipputasoa, mutta ABS vie sen hyvin lähelle sitä saavuttamatonta
tasoa... Jarrutustuntuma on tarkka, ja voiman tarve vähäinen – näillä
jarruilla tuntee selvästi pidon rajan lähestymisen. Makein hetki on se,
kun vie jarrutuksen äärirajalle ja tuntee että juuri NYT rengas
lukkiutu...isi... ja samalla ABS puuttuu peliin selkeästi käteen
tuntuvan tärinän kautta. Hidastuvuus on sekä tehokasta, että
nautittavan helppoa.
Ainoa asia, joka ABS-jarruilla varustetussa pyörässä on saatava
korvien väliiin on se, että ABS otetaan apuun puristamalla kahvasta tai
polkemalla poljinta säälittä. Porosta puolestaan voimme sanoa, että se
maistuu todella hyvältä paistettuna tai poronkäristyksenä. Ehdottomasti
se on näin tarjoituna parempaa kuin pyörän katteen raoista lusikalla
kaavittuna... Poroja hyppi tielle sen verran tiheään, että
lukkiutumattomien hillitsimien tehokas käyttö tuli tutuksi ryhmän
kaikille jäsenille. Poro/ABS –yhteensopivuus todettiin erinomaiseksi
eli vaarat vältettiin. Erittäin hyvä – ei täydellinen
Teollisuuden palveluksessa suunnittelija joutuu lähes aina
palvelemaan kuluttajan mieltymyksiä. Projektin johtajan omille
näkemyksille löytyy varmasti sijansa, mutta kompromissi on luovimmankin
moottoripyöräsuunnittelijan kiroama kohtalo. Yamaha FJR 1300 on kompromissi kahdesta toisilleen
vastakkaisesta elementistä. Pyörän moottorin- ja alustan ominaisuuksien
painotus saattaa joidenkin mielestä olla eriparia. Useimmat varmasti
pitävät pannusta, jonka reservit riittävät. Kate on mukavuutta tuottava
suojavaruste – tämän yhdistelmän muistaen ei ole ihme, että Poliisi on
valinnut FJR:n palveluspyöräksi (älkää edes harkitko, että ajaisitte
karkuun –MITÄÄN toivoa ei ole). Lopuksi tiivistetään kaiki yhteen lauseeseen: FJR on valmiiksi
erittäin hyvä konepyörä, ja perfektionisti pystyy työstämään siitä
itselleen lähes täydellisen. Ja hei, älkää vaatiko vähään aikaan enempää Yamahan insseiltä, sillä tämän on TÄYTYNYT olla todella kova pala toteutettavaksi.
Teksti:
Paavo Mäkinen
Kuvat:
Paavo Mäkinen & Antti Meriö
| FAKTAT |
| Aika: | 2.-7.7.2003 |
| Säät: | Alkumatkasta
mukavaa kahtakymmentä astetta, joka kuumenee lähes kolmenkympin
helteeksi. Siitä keli kääntyi kolmen päivä sateeksi ja Pohjois-Kalotin
kylmäksi tuuleksi. Paluumatkalla keli lämpenee, ja Yamaha näyttää valoa
heinäkuun hämärään yöhön. |
| Tiet: | Etelä-Suomen
moottoriteitä, mutkaisia nelinumeroisia, Savon ja Kainuun taipuisaa
kantatiestöä, Lapin selkosilla jolkuttelua ja iltaöistä nelostietä.
Yhteensä 2540 km
Koeajoreitti Genimap-tiedostona
(.rte-tiedosto). Karttaan on merkitty vain ajoreitti, joka on kierretty
eri päivinä. Tauot ja ajoajat ovat Genimapin vakioasetusten mukaisia,
eivätkä todellisia. Lisätietoja Genimap-kartoista: www.genimap.fi |
| Fiilikset: | Kuumalla
kelillä olo on kuin huonosti lämmitetyssä saunassa tai kuin olisi
hikinen marsu housuissa. Kylmässä säässä ja sateessa koneesta ja
kahvoista huokuu lämpö. Fiilistä riittää, sillä Yamahan kyydissä ei
kastu, eikä palele – eikä tule ohituksessa äitiä ikävä. Tosi hitaalla
ja mutkaisella tiellä ajaminen teettää töitä. |
| Erityiset kiitokset: | Reistailevat
digikamerat! Onneksi matkassa oli perinteinen filmikamera ja paljon
filmiä. Turbo-Tuomolta lainattu digikamera pelasti reissun, mutta
ajokuvia saatiin paljon toivottua vähemmän. Kun hankitte digikameraa,
huomioikaa niiden pitkä laukaisuviive ja että halvat koneet ovat
heppoisia. Digikamera 500-kuvan muistilla on erinomainen matkakaveri,
mutta laitteen pitää olla teräsrunkoinen (sijoittakaa suosiolla yli
600€).
|
Takaisin
|