Yamaha FJR 1300 "Pikavuoro tunturiin – tai Palermoon!"
Tekniset_tiedot Kuvagalleria

Pikavuoro tunturiin – tai Palermoon!


Yamaha FJR 1300


Joskus vuosia sitten mietin itsekseni, että aidossa sport/touring –prätkässä pitää olla kardaaniveto, suojaava kate, todella hyvä jousitus sekä armoton superpyörän moottori. Pyörän pitäisi siis olla very sport ja extremely touring. Sillä pitäisi viihtyä polvi maassa Botniaringin mutkissa ja sen jälkeen pitäisi ajaa kahville Palermoon. Siis kaikki herkut yhdessä paketissa – no eipä ole luoja kieltänyt motoristiltakaan suuria haaveita.

Tehtaat yrittivät tosissaan: BMW teki erilaisia K100-malleja, Honda värkkäsi ensimmäisen Pan Europeanin. Kawasaki toi 80-luvuln puolivälissä markkinoille litraisen GTR-mallin, jolla Kawa pääsi aika lähelle vaadittua määritelmää: Kawa oli sporttinen ja tilava, mutta tehoton. Ja se perkule rämisi (siitä se R siihen mallinimeen tulikin, piti tehdä GT, mutta R lisättiin räminän takia). Hyviä pyöriä kaikki, mutta tehoa puuttui tai painoa oli liikaa.

Yamaha FJR 1300 oli soitintehtaan puolelta selkeää puhetta: pyörä on sekä sport että touring. Teknologia on viidessätoista vuodessa kehittynyt rajusti, mutta silti sport/touring voitaisiin myös suomentaa sanaparilla tinkimätön kompromissi. ABS-jarruilla varustettu FJR joutui Motopalstan Lapin koeajokiertueella todistamaan kuinka lähelle määritelmän ääripäitä se pääsee.

Hellurei ja helevatasti voimaa

Ensikosketus isoon Yamahaan oli hämmentävä. Pyörä näyttää suuremmalta, kuin mitä se todellisuudessa on. Ajossa se tuntuu pienemmältä ja ennen kaikkea kevyemmältä kuin miltä näyttää. Painopiste on alhaalla. Leveän stongan ja pystyn istuma-asennon myötä paketti on kaupungissa ketterä kuin seiskapuolikas nakupyörä. Matalissa nopeuksissa ajotuntumassa on myös jotain väärentämättömän skootterimaista.

Epäilemättä Yamaha on tehnyt omat tutkimuksensa kohderyhmän motoristien vaatimuksista, sillä kaupungissa FJR on kokoisekseen korostetun helppo ajettava. Mitään muuta skootterimaista tässä pyörässä ei sitten olekaan. Aikansa pikkuvauhdeilla pyörittyään huomaa nimittäin ajelevansa viitosella viittäkymppiä – ei ihme, että moottori tuntuu joustavalta. Koneen värinättömyys on myös merkillepantavaa, mutta käyntiä on pehmenentty tasapainotusakselin avulla.

Joustavuuden syy löytyy syvältä tankin alta. Runkoprofiilien väliin on piilotettu R1- tyylinen ja 1300-kuutioinnen mylly. Extra 300-kuutiota on pyhitetty kuningas vääntömomentin palvontaan, sillä tehoa luvataan asialliset 143,5 hv 8000 kierroksella. Moottorin suurimmaksi vääntömomentiksi ilmoitetaan 134,4 Nm ja sen pitäisi irrota 7000 kierroksella.

Ja tehoa ON! Väännöllä on herkullista leikkiä – nopeat ohitukset hoituavat sanan mukaisesti käden käänteessä, koska vaihtamistarvetta ei ole. FJR on häijyn nopea, vaikka silmässä olisi viides pykälä. Tämä tarkoittaa, että kun kuski alkaa oppia moottorin tavoille, niin pyörällä voi huvitella myös käyttämällä vaihteita: kiihtyvyys on edelleen sivistynyttä, mutta myös hyvin, hyvin... (saamari, sanat loppuu)... hyvin nopeaa.

Lähtö liikennevaloista kannattaa ottaa tarkasti, sillä tämä matkapyörä alkaa omin päin keulia kaasulla. Ja se keulii kyllä läpi vaihdeaskin, jos kuskilla riittää taitoa. FJR:n tehoa on niin helppo käyttää, että sporttipyörällä ajava keskitason puolivälin kuski olisi ihmeissään kohdatessaan valoissa tämän matkapyörän.

Tulikohan tämä nyt selväksi? Yamahan kehitysporukka on siis tehnyt moottorin, joka vastaa allekirjoittaneen ajatusta kunnon sport/touring –moottorista. Ruiskun ohjaama moottori vetää puhtaasti heti tyhjäkäynniltä eli käytännössä FJR antaa kuljettajan käyttöön 8000 kierroksen levyisen vetoalueen, sillä punaviiva ja rajoittaja ovat tasan yhdeksässä tonnissa. Täydellisyys olisi lähellä jos moottorille sallittaisiin 1500 kierrosta enemmän ja vaihdelaatikosta löytyisi kuudes pykälä.

Raakaa peliä kohti Ranuaa

Nelihenkinen koeajoryhmä suuntasi heinäkuun alussa kohti pohjoista. Matkaa tehtiin pieniä teitä mutkitellen ja myös isoilla teillä cruisaillen. Joukon tilavimpana pyöränä FJR "tuomittiin" välittömästi ryhmän kuormamuuliksi: perälaukkuun kamerat, paristot, digikamerat ja muistiinpanovälineet. Sivulaukkuihin vaatetta, tankkilaukkuun hellepäivänä pakolliset kivennäisvedet ja matkustajan paikalle vielä iso kassi täynnä leirintätarvetta.

Periaatteessa, ja pääsääntoisesti, koeajot tehdään ilman kuormaa. Mutta sport/touring velvoittaa: ajettavuuden on oltava kunnossa kamat ja kaksi päällä, eikä armoa tunneta. Takajousitusta jäykennettiin jousen esijännitystä ja vaimennusta säätämällä. Peräpään kantavuus todettiin riittäväksi normaaliin ajeluun ja melko reippaaseen menoon. Jos aikoo ajaa mutkaista tietä oikeasti lujaa, niin siihen takavaimentimen ominaisuudet eivät enää riitä, eikä se riipu siitä onko kyydissä kuormaa vai ei. Myös etuhaarukan ominaisuuksia voi luonnehtia erittäin riittäväksi kaikkeen muuhun, paitsi todella kovaan ajoon.

Matkan aikana säädimme jousien esijännitystä sekä keulan puristus- ja paluuvaimennusta useita kertoja, mutta optimaalista säätöä emme löytäneet. FJR osoitti myös olevansa tarkka renkaistaan. Alkumatkan kuivalla kelillä Metzeler Z4 toimi moitteettomasti, mutta samainen rengas oli kostealla kelillä hermostuttavan liukas ja tunnoton. Vaihto Rovaniemellä Michelinin rengastukseen tekin perän käytöksestä miellyttävämpää.
Yamaha FJR 1300 FJR:n valopatteri on kovaa luokkaa, jo lähivaloilla ja päivällä. Keskikesän yössä ei valojen tehosta saatu täyttä havaintoa, mutta se tiedetään varmasti että tehoa on paljon.


Kallistusvaraa FJR tarjoaa riittävästi – pyörän saa kallistettua maahan asti, mutta se vaatii jo ylimääräistä yrittämistä. Jos aikoo kurvailla tosissaan, niin jousituksen rajoitusten lisäksi myös runko osoittaa olemassaolonsa sallimalla selvästi havaittavan huojunnan. Ajettavuus on aavistuksen aliohjaava, ts. pyörä pitää viedä selkein ottein kaarteeseen ja voiman tarve kasvaa kallistuskulman jyrkentyessä. Kardaaniveto ei vaikuta ajettavuuteen mitenkään, sillä kardaaniefekti, jos sitä edes esiintyy, on häviävän pieni.

Rengaspito, alustan puutteet ja rungon eläminen esiintyvät sen verran yhtäaikaisesti, että uskallan väittää Yamahan tehneen nämä ominaisuudet tietoisesti. Pyörä varoittaa, ja muistuttaa amatöörikuskia ettei pidä innostua liikaa. Tietyn kohdan jälkeen tulevat vauhdit ovat vain ammattilaisia varten.

Nämä asiat saatiin selville Keski- ja Itä-Suomen mutkaisilla teillä. Matkalla kohti Ranuaa ajettiin tosissaan, koska halusimme löytää pyörien ominaisuudet ennen kuin tiet oikenisivat Lapin loputtomiksi suoriksi.

ABS ja poro ne yhteen soppii

Voimaa korostavasta ensitunneltmasta huolimatta FJR on paljon muutakin kuin väkevä moottori. Kate suojaa kuljettajaa säältä erinomaisesti, ja pitää myös lämpöisenä sekä kuivana. Kuumalla kelillä kuskin killuttimet hautuvat miedolla, mutta jatkuvalla lämmityksellä ja kylmällä kelillä kuski saa jatkuvasti lämpöä pyörästä – keskimäärin sopiva siis.

Jalat ovat varpaita lukuunottamatta katteen suojassa ja ajossa säätyvä tuulilasi helpottaa ajoasennon sovittamista. Pitkälle ja pitkäselkäiselle kuskille FJR:n tälle vuodelle 3 cm korotuksen saanut plexi on luultavasti liian korkea (pikku juttu, saha käteen tai edellisen vuosimallin plexiä ostamaan).
Yamaha FJR 1300 Jos FJR:llä lähtee yksin reissuun, niin kuormauskykyä riittää. Matkustajan penkille köytetty kassi ei vaikuta ajo-ominaisuuksiin havaittavasti. Perälaukkuun on hyvä piilottaa kamerat yms. vedeltä suojattava tavara.


Yli 180-senttinen tai pitkäjalkainen kuski saattaa kokea satulan matalaksi, mutta takapuolelle se on mukavan tukeva. Istuntoon tehty – ja kunnon täysistunnolla Yamaha kulkee yli 400 km tankillisella. Sitten tankki täyteen ja sama uusiksi, jos latu maistuu, niin samaa peliä voi jatkaa päivä toisensa perään. Yamaha on minimoinut kuskin väsymisen maksimoimalla fyysisen mukavuuden ja antamalla kuskille riittävästi virikkeitä pyörän ominaisuuksien muodossa.

Mittarivarustus on jokseenkin täydellinen ja Suomen kylmiin keleihin on maahantuoja lisännyt kahvanlämmittimet. Asennus on auttamatta kotona tehdyn näköinen, mutta viis siitä sillä ratkaisu toimii. Käsiä ei palele edes kylmässä kaatosatessa (joita heinäkuun alun Lappi tarjosi myös riittämiin). Kolmen laukun paketti on nätti, mutta boxit ovat pieniä – tahtoo sanoa että näillä ei oikein selviä neljän viikon kiertueesta Euroopassa kaksi päällä. Laukkujen toimivuus on erinomainen.

Tärkein kaikista varusteista on kuitenkin lukkiutumaton jarrujärjestelmä. Yamahan 4-mäntäinen jarrupaketti on sellaisenaan huipputasoa, mutta ABS vie sen hyvin lähelle sitä saavuttamatonta tasoa... Jarrutustuntuma on tarkka, ja voiman tarve vähäinen – näillä jarruilla tuntee selvästi pidon rajan lähestymisen. Makein hetki on se, kun vie jarrutuksen äärirajalle ja tuntee että juuri NYT rengas lukkiutu...isi... ja samalla ABS puuttuu peliin selkeästi käteen tuntuvan tärinän kautta. Hidastuvuus on sekä tehokasta, että nautittavan helppoa.

Ainoa asia, joka ABS-jarruilla varustetussa pyörässä on saatava korvien väliiin on se, että ABS otetaan apuun puristamalla kahvasta tai polkemalla poljinta säälittä. Porosta puolestaan voimme sanoa, että se maistuu todella hyvältä paistettuna tai poronkäristyksenä. Ehdottomasti se on näin tarjoituna parempaa kuin pyörän katteen raoista lusikalla kaavittuna... Poroja hyppi tielle sen verran tiheään, että lukkiutumattomien hillitsimien tehokas käyttö tuli tutuksi ryhmän kaikille jäsenille. Poro/ABS –yhteensopivuus todettiin erinomaiseksi eli vaarat vältettiin.

Erittäin hyvä – ei täydellinen

Teollisuuden palveluksessa suunnittelija joutuu lähes aina palvelemaan kuluttajan mieltymyksiä. Projektin johtajan omille näkemyksille löytyy varmasti sijansa, mutta kompromissi on luovimmankin moottoripyöräsuunnittelijan kiroama kohtalo.

Yamaha FJR 1300 on kompromissi kahdesta toisilleen vastakkaisesta elementistä. Pyörän moottorin- ja alustan ominaisuuksien painotus saattaa joidenkin mielestä olla eriparia. Useimmat varmasti pitävät pannusta, jonka reservit riittävät. Kate on mukavuutta tuottava suojavaruste – tämän yhdistelmän muistaen ei ole ihme, että Poliisi on valinnut FJR:n palveluspyöräksi (älkää edes harkitko, että ajaisitte karkuun –MITÄÄN toivoa ei ole).

Lopuksi tiivistetään kaiki yhteen lauseeseen: FJR on valmiiksi erittäin hyvä konepyörä, ja perfektionisti pystyy työstämään siitä itselleen lähes täydellisen.

Ja hei, älkää vaatiko vähään aikaan enempää Yamahan insseiltä, sillä tämän on TÄYTYNYT olla todella kova pala toteutettavaksi.

Teksti:
Paavo Mäkinen

Kuvat:
Paavo Mäkinen & Antti Meriö

FAKTAT
Aika:2.-7.7.2003
Säät:Alkumatkasta mukavaa kahtakymmentä astetta, joka kuumenee lähes kolmenkympin helteeksi. Siitä keli kääntyi kolmen päivä sateeksi ja Pohjois-Kalotin kylmäksi tuuleksi. Paluumatkalla keli lämpenee, ja Yamaha näyttää valoa heinäkuun hämärään yöhön.
Tiet:Etelä-Suomen moottoriteitä, mutkaisia nelinumeroisia, Savon ja Kainuun taipuisaa kantatiestöä, Lapin selkosilla jolkuttelua ja iltaöistä nelostietä. Yhteensä 2540 km

Koeajoreitti Genimap-tiedostona (.rte-tiedosto). Karttaan on merkitty vain ajoreitti, joka on kierretty eri päivinä. Tauot ja ajoajat ovat Genimapin vakioasetusten mukaisia, eivätkä todellisia.

Lisätietoja Genimap-kartoista: www.genimap.fi

Fiilikset:Kuumalla kelillä olo on kuin huonosti lämmitetyssä saunassa tai kuin olisi hikinen marsu housuissa. Kylmässä säässä ja sateessa koneesta ja kahvoista huokuu lämpö. Fiilistä riittää, sillä Yamahan kyydissä ei kastu, eikä palele – eikä tule ohituksessa äitiä ikävä. Tosi hitaalla ja mutkaisella tiellä ajaminen teettää töitä.
Erityiset kiitokset:Reistailevat digikamerat! Onneksi matkassa oli perinteinen filmikamera ja paljon filmiä. Turbo-Tuomolta lainattu digikamera pelasti reissun, mutta ajokuvia saatiin paljon toivottua vähemmän. Kun hankitte digikameraa, huomioikaa niiden pitkä laukaisuviive ja että halvat koneet ovat heppoisia. Digikamera 500-kuvan muistilla on erinomainen matkakaveri, mutta laitteen pitää olla teräsrunkoinen (sijoittakaa suosiolla yli 600€).


Takaisin