Säyseä Bulldog ei pure
Yamaha BT 1100 Bulldog on sitä paremman näköinen mitä enemmän sitä katsoo. Tämä
pätee ilmeisesti kaikkeen, jonka ulkonäkö poikkeaa totutusta. Näin meitä
ennakkoluulot ohjailee. Joka tapauksessa Bulldog on moottoripyörä ja siltä se
näyttää, vaikka ensisilmäyksellä näkymiä hallitseva kaksisylinterinen V
kakkonen ja sen yläpuolella oleva kookas polttoainesäiliö tekevät vehkeestä
omaperäisen näköisen. Oman lisänsä Bulldogin ulkonäköön antaa pyörän kokoon
nähden pienet pyörät. Lähemmin tarkasteltuna Bulldogissa paljastuu hyvin
varusteltu peruspyörä jossa moottori on kantava osa teräsputkesta konstruoitua
runkoa. Takapäässä pyörän jousituksesta vastaa normaali yhden iskarin
keinuhaarukkasysteemi. Edessä on normaali "oikein päin" oleva
teleskooppihaarukka.
Katso nippelitiedot
Kylmät tyypit paljastavat jo silmittelyssä havaitun seikan todeksi. Bulldogin
satula on pyörän korkeuteen nähden varsin matalalla. Tukevasti tankin ja
satulan korotetun takaosan välissä istuvan koeajajan jalat yltävät hyvin
tantereeseen. Takapuoli tuntuu asettuvan mukavasti kovahkolle satulalle. Eteen
ojennetut kädet osuvat hyvin hallintalaitteisiin ja yläosaltaan leveäksi
muotoiltu tankki sallii mukavan, leppoisan ajoasennon. Myös kyytiläinen istuu
satulan takaosassa mukavasti hieman ajajaa korkeammalla. Heti alkuun käy
kuitenkin selville, että pyörän takaosan "kauhukahvat" ovat hieman liian
alhaalla. Loppujen lopuksi kyytiläinen voi mainiosti tukeutua kuskin
jenkkakahvoihin. Matkustaja kulkee hyvin Bulldogin mukana, mikä tuli pitkän
koeajon aikana todistetuksi.
Yamaha BT 1100 Bulldogin kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen V-moottori
käynnistyy hyvin oikean käden peukalon painalluksella. Kylmänä käynnistystä
avitetaan ryypyllä jonka käyttövipu on perinteisen bensahanan paikalla tankin
alla. Bulldogin moottori käy tyypillisen V twinin tapaan ja kelaa kierroksia
rauhalliseen tahtiin. Pakoäänetkin kertovat moottorin laadun. Se mikä puuttuu
on voimakkaat värinät. Kierrokset tuntuvat kyllä takamuksissa, mutta
ohjaustankoon värinät eivät välity. Bulldogin etupään kulma on custommaisen
loiva, joten pyörän käsittely kävelyvauhdissa on ensi alkuun varsin huteraa.
Vaiva, joka tuntuu vauhdin kasvaessa ajomukavuutena.
Koeajon ensikilometrit osoittavat Bulldogin olevan helpon ajettavan.
Matalaviritteinen moottori ei kokemattomaltakaan käsistä karkaa vaikka se
vastaakin hyvin kaasukäden kiertoon. Bulldogin vauhti kiihtyy varsin ripeästi
ja vaihteita saa polkea isompaan tiuhaan tahtiin. Kaikki 65 pollea on pelissä
ison viisarinäyttöisen nopeusmittarin alakulmaan sijoitetun varvikellon
näyttäessä hieman vajaata kuuttatuhatta kierrosta.
Yamaha BT 1100 Bulldog on kardaanivetoinen moottoripyörä. Keppivetoa ei
ajossa huomaa, paitsi heittäessään vauhdissa kädet irti ohjaustangosta.
Tuolloin Bulldog tahtoo kiertää vasemmalle. Joten RR kisojen maalisuorilta
tuttua tapeilla seisomista kannattaa harrastaa vain loivasti vasempaan
kääntyvissä kaarteissa.
Edelleen 25 kiloa ylipainoinen koeajaja suuntasi pitkän koeajolenkin
kantahämeen teille. Kilometrejä jäi Bulldogin alle yksin ja kaksin. Kuten
alussa mainitsin Bulldog näyttää sitä paremmalta, mitä enemmän sitä katsoo.
Sama pätee ajamiseen. Bulldogin moottorin kuuden tuhannen varvin kierrosskaala
vaatii tottumista vaihteiden käyttöön. Se on kuin turbolla varustettu
pikkudiesel.
Ajomukavuus on Bulldogin valtteja. Ajoasento on pysty sallien rennon
olemisen. Pyörällä paukuttaa tankillisen yhdellä istumalla mainiosti. Eikä
pyörä ole pelkästään mukava, vaan myös helppo ajettava. Eikä ajo-
ominaisuuksissakaan moitteen sijaa ole. Vaikka peli on ulkonäöltään
yläpainoisen näköinen, puhuu käytös muuta. Bulldog kääntyy mutkiin kuin
itsestään ja menee niiden läpi kuin kiskoilla. Ja meno on tukevaa kielien
onnistuneesta jousituksesta. Eikä taakka aiheuta menoon muutoksia. Bulldog
käyttäytyy kuten moottoripyörän parhammillaan tulee käyttäytyä olipa päällä
yksi tai kaksi.
Yamaha BT 1100 Bulldog on varustettu pienellä, nenäliinan
kokoisella "tuulilasilla". Yhdessä suuren pyöreän ajovalon se hallitsee pelin
ulkonäköä keulan puolella. "Kate" ei kuitenkaan ole pelkästään kosmetiikkaa, se
myös toimii ajossa. Bulldogilla nimittäin ajaa mukavasti viiman pahemmin
riepottelematta myös moottoritiellä. Meno käy käsille vasta reilussa
ylinopeudessa.
Koeajolenkin varrelle osui myös vesikeliä. Ja jälleen kerran tuli todistettua
Hanxin ajopuvun vesitiiviys. Toinen seikka mikä tuli jälleen kerran todistettua
on tienpidon epäkohta nimeltä pikipaikka. Moisen korjailutavan keksijä ei liene
motoristeja. Poikittaiset juovat vielä menee, mutta pitkittäinen pikivana
näyttää aina osuvan mutkapaikoissa ajolinjalle. Ei niin paljon pahaa, ettei
jotain hyvääkin. Tuleepahan testattua pyörien käytös ajolinjan vaihdossa.
Bulldog saa moisesta hyvät pinnat.
Yamaha BT 1100 Bulldog on varustettu hyvillä jarruilla. Etujarru on tuttu
Yamahan R ykkösestä ja se riittää hyvin 230 kiloisen pelin pysäyttämiseen.
Jarrun toimivuuden testautti urbaani peura Janakkalan kirkolla. Bulldog pysyi
hanskassa myös hätäjarrutuksen ja väistön aikana.
Yamaha BT 1100 Bulldog on ajajan pyörä. Se tarjoaa mukavaa ja nautittavaa menoa
kaupunkiympäristössä ja kaikentyyppisillä teillä. Ainoastaan pehmeä hiekka on
myrkkyä johtuen pienikehäisestä etupyörästä. Bulldog tarjoaa huolettomia
kilometrejä. Pyörän matalaviritteinen moottori ja kardaaniveto pitänevät pelin
huoltamojen ulkopuolella pitkään. Bulldog on hyvä valinta aloittelevalle
motoristille.
Bulldogia ulkoilutti
V.I.King.
Takaisin
|
