|
 Tämänkertainen koeajaja ei tee tätä laite-esittelyä yksin. Sillä kun kyseessä on Yamahan moottoripyörämalliston lippulaiva FJR 1300, niin takapenkkiläisenkin sana painaa pyörää arvioitaessa. Niinpä olimme vaimon kanssa pari päivää matkamoottoripyöräilijöitä. Täyteen tällinkiin emme Yamahaa laittaneet, valitettavasti. Mukana on vain yhden yön yli reissun rekvisiitta.
Suuntaamme FJR.n keulan kohti läntisen uusimaan hyväpintaisia, hyvinkin vaihtelevia asfalttiteitä. Teemme vauhtimutkan Hangossa, piipahdamme Tammisaaren idylliä silmittelemässä ja kanttailemme pikkutietä Fiskarsista Sammatin kautta Nummi-Pusulaan. Myös Tarvontie ja Lahden moottoritie jää alle, joten tuntumaa tulee kaikentyyppisiin liikenneväyliin, mukaan luettuna tuttu hiekkapintainen mökkitie. Kardaaniakseli pyöritti FJR.n takapyörää hyvinkin yli tuhat kilometriä. Ja pyörän tehokkaat ja tunnokkaat jarrut pysäyttivät kyydin joka kerta kun siihen oli tarvetta.
 Kaksipäiväisen jotoksen päällimmäinen muisto ja perstuntuma oli, että Yamaha FJR 1300 on tukeva moottoripyörä. Mieleen pukkelehtii väkisinkin ajatus, että olisiko termi –tukeva- alun perin lanseerattu puhekieleen nimenomaan kuvailemaan tätä pyörää. Olipa alla minkälainen ajotie tahansa, niin FJR ei votvota. Se istuu tiessä kuin kuuluisa jätös Junttilan tuvan seinällä. Eikä menoon vaikuta se istuiko pyörän päällä yksi vai kaksi. Ja jos ei meno miellytä, niin säädöissä löytyy. Keulassa on jousen esijännityksen säädön lisäksi mahdollista viksata vaimennuksia molempiin suuntiin. Myös takaiskarin toimintaa on mahdollista säädellä monipuolisesti. Mutta ettei tämä menisi pelkästään kehumiseksi, niin Yamaha on herkkä pitkittäisille urille. Tiedä sitten oliko syynä käytetty rengastus vai mikä, mutta nykyisin yleiset asfaltin urapaikkaukset ja niiden saumakohdat löytyvät Yamahalla ajettaessa.
Tukevuuden lisäksi mieleen painuu pyörän 1300 kuutioisen , monipisteruiskutuksella varustetun rivinelikon tuottama raaka voima. Masiinassa on rähinää jo heti tyhjäkäyntikierroksilta asti, mutta kuuden tonnin kohdalla mennään eikä meinata. Eikä menossa tunnu edelleenkään se onko ajokin päällä yksi vai kaksi ja kamat. Tässä kohti voisikin lainata automaailman kliseetä, -tehoa on riittävästi. Ja teho tulee ulos, paitsi miehekkäästi, myös sivistyneesti. Tällä vehkeellä ei liene asiaa Bomber kutsuihin. Sitä paitsi Yamaha FJR.n ajoasento on leppoisan pysty, joten kyykkypyörän agressiiviseen vientiin tottunut koeajaja voi vain ihmetellä asenteissaan tapahtunutta muutosta. Tämän pyörän luonteeseen ei todellakaan kuulu räppäillen eteneminen. Vaikka sekin olisi tehovarat ja ajo-ominaisuudet tuntien mahdollista.
Jo heti ensi-istumalla käy selväksi, että Yamaha FJR 1300 on iso moottoripyörä ja kuten tekniset tiedot myös kertovat se on varsin pitkä kapistus. Huomiota kiinnitti heti pitkälle eteen jatkuva kate, joka peittää näkyvyyden eteen varsin pitkältä matkalta. Tämän vuoksi pyörän liikuttelu paikallaan ja kävelyvauhdissa oli ensi alkuun huteroa. Kaksipäiväinen ajorupeama kuitenkin helpotti tilannetta ja sääti hoksottimet pyörän vaatimalle tasolle. Katteen alta paljastui kaikenkaikkiaan ketterä peli, jota on ilo ajaa myös kaupunkiruuhkissa. Ensimmäistä liikkeellelähtöä odotti mielessään kardaaniveto ja sen aikaansaama takapään nosto ja kierto. Olikin yllätys, ettei mitään sen suuntaista tapahtunut. Japanin insinööri on onnistunut osuttamaan palikat kohdalleen.
Toinen asia, mikä kiinnitti huomiota heti alkuunsa oli satulan tilat kahdelle. Tilaa on, muttei liikaa. Kaksi ihmistä satulassa muodostaa tiiviin paketin ja nykivä ajaminen aikaansaa kypärien kolketta. Tämä oli aluksi outoa, mutta muuttui isoksi plussaksi koeajon etenemisen myötä. Ajaja ei kyytiläistä niinkään huomaa, mutta takapenkkiläinen on tiiviistä istumisesta mielissään. Vaimon mielestä FJR.n kyyti oli parasta mitä hän on moottoripyörällä kokenut. Jalkatilaa kuulemma löytyy ja jalkatappien etäisyys satulasta osuu keskimittaiselle naisihmiselle ihan kohdalleen. Satulakin hellii takalistoa eikä pitempiaikainenkaan ajorupeama puuduta paikkoja. Myös kyydissä pysyminen hoituu Yamahan päällä mallikkaasti. Vaikka kuski käskee peliä yllättävästi ei –minä putoan- tunnetta kuulemma synny, sillä, kuten sanottua, Yamahan satulassa istutaan tiiviisti ja satulan takana oleva taakkateline on hyvä kiinnipitoakin ajatellen. Kuljettajakin osaa arvostaa tätä seikkaa kun ei lasti tule niskaan kovassakaan jarrutuksessa, eikä kyytiläisen nilkat nouse kainaloihin lähetettäessä.
 Yamaha FJR 1300 on varustettu koko katteella, jonka erikoisuuksiin kuuluu sähkötoiminen tuulilasi. Normaaliolosuhteissa tuulilasin paras paikka on ala-asento. Ylöspäin tuulilasia siirrettäessä muuttuu ilmavirtaus radikaalisti ja joissain asennoissa takapenkkiläisen olo muuttuu varsin tukalaksi. Kuskiakin tietyt pleksin asennot heiluttavat. Olisikin ollut mukava testata tuulilasia kosteassa kelissä. On muuten ensimmäinen kerta kun haikailen vesisadetta kaveriksi pyörätestiin. Myös tuulta olisin ollut vailla, sillä FJR on sivusta katsoen vaikuttava näky ja olisi ollut mielenkiintoista tietää sivutuulen vaikutus ajoneuvoon. Ainakaan rekkojen perässä ajelut ei menoa holtittomaksi tehneet.
Kaiken kaikkiaan Yamaha FJR on matkapyörä. Olipa sitten alla mutkainen kantatie tai huippunopeuksia sietävä mannermainen autobahn. Kaksi matkalaista ja varusteet siirtyvät tyylikkäästi paikasta toiseen. Eikä jokainen bensa-asema kutsu, sillä tankki vetää 25 litraa menovettä jota kului koeajossa noin 7,5 litraa satasella. Kuvissa esiintyvät sävy-sävyyn sivulaukut eivät kuulu pyörän vakiovarustukseen. lisävarusteena saatavat laukut lisäävät FJR.n hintaa hieman yli tonnilla.
Yamahaa tyypitti V.I.King ja Queen. | 
