|
YAMAHA FZ1 Fazer
|
|
|
Makeaa mahan täydeltä
Ensimmäiset Fazer-mallit olivat ihan kivoja, ja näppäriä yleispyöriä. Keväällä markkinoille tullut uusi FZ1 Fazer, laittaa kerralla mallin uuteen uskoon. Nyt tonnisten nakupyörien luokkaan on tuotu sellainen ajokone, että huh huh. Ihmettelen vieläkin miten vältyin vaihtamasta pyörää koeajon jälkeen.
FZ1 Fazer on sekoiteltu tutuista aineksista, mutta uusilla mausteilla. Paketti eroaa onnistuneesti samaa nimeä kantavista edeltäjistään ja puolustaa paikkaansa tonnisten nakupyörien kovassa joukossa.
Istahdus satulaan antaa heti mukavan tuen takalistolle: matkamukavuutta varten istuimen takaosassa on leveyttä. Nopeaa ajoa varten se kapenee eteenpäin. Kädet putoavat rennosti vaakatasossa olevalle ohjaustangolle, mikä jättää selän lähes pystyyn. Alkuosa oli kuin matkapyöräilyn oppikirjasta, mutta tästä eteenpäin ajoasento on sitten sporttia, sillä jalkatapit pakottavat polvet aika tiukkaan kulmaan.
Syitä ajoasennon suunnitteluun voi hakea pyörän edustamasta tyylilajista: nakupyörää ei ajeta pää edellä. Mutta on siinä käytännön syitäkin: moottori on sen verran ruudikas paketti, että kuskin on saatava tukea jalkatapeista kun hevosvoimat päästetään valloilleen.
Fyysisesti Fazer on pienen oloinen, mutta ajossa FZ1:n tunnistaa heti tonniseksi. Parinsadan kilon painon huomaa satulassa, ja viimeistään tämä kielii siitä, että alla on isokoneinen moottoripyörä. Moottorin tilavuudesta on tosiaan mahdoton erehtyä. 150 hevosta vievät Fazeria kevyesti jo alakierroksilla. Lisäksi moottorin käyntiääni on miellyttävän juureva ja siedettävän hiljainen. Ylärekisterissä 5-venttiilisillä kansilla varustetun moottorin falseltti soi kirkkaasti ja pysyy direktiivin määrämissä rajoissa.
Yli kuljettajan suorituskyvyn
Käyttöominaisuuksiltaan moottori on kaksijakoinen. Se vetää vahvasti läpi kierrosrekisterin, eikä sitä tarvitse kierrättää tai pykältää riittävän suorituskyvyn esiin saamiseksi. Mutta, jos haluaa että FZ1 liikkuu ja näyttää todelliset kyntensä, niin kierrokset on nostettava kuuden tonnin paremmalle puolelle. Tuon rajapyykin jälkeen puolitoistasataa hevosvoimaa takaavat raa’an suorituskyvyn.
 | Fazerin pyörittely käy mukavasti. Leveä ohjaustanko varmistaa, että suunnanmuutokseen ei tarvita suurta voimankäyttöä
|
Kaksijakoisuus tulee esille myös alustapuolella. Upside down –keula toimii miellyttävän tarkasti. Vaimennuksen ja jousen esijänityksen säädöt varmistavat, että pyörän keulan ajettavuus saadaan sovitetuksi kuskin mielen mukaiseksi. Takaiskari on keulan kanssa eri paria: siitä jäi kova ja ylivaimennettu kuva. Esijännityksen ja vaimennuksen säätämisellä ei tuntunut löytyvän sellaista kohtaa, johon olisin ollut täysin tyytyväinen.
Koeajetun yksikön ajettavuutta voisi luonenhtia neutraaliksi. Pyörä taittui mutkiin eleettömästi, ts. sitä ei tarvinnut erityisesti viedä eikä varsinkaan pakottaa. FZ1:llä kanttailee hauskan helposti, mutta pyörässä riittää ominaisuuksia myös ns. sarvi päässä ajettaviin ratakierroksiin. Deltabox- rungon ja etuhaarukan ominaisuudet ylittävät useimpien kuljettajien suorituskyvyn roimalla marginaalilla. Takaiskarin osalta raja voi tulla vastaan nopeammin, ja silloin lähinnä mukavuuden puolella.
Jarruista voisi todeta lyhyesti, että R1-mallissa aikanaan esitellyt jarrut ovat olleet muille tehtaille mittapuuna. Nämä hienot nelimäntäiset satulat yhdessä uivien 320-millisten levyjen kanssa olivat myös Fazerin etuhaarukassa. Näillä jarruilla asema mittapuuna on vakaasti hallussa – ja pyörä myös.
Viihdyttää kuljettajaa
Koeajoin FZ1:n pitkän viikonlopun yli. Matkalle sattui kaikenlaista tiestöä valtateistä moottoritiehen, hyväkuntoista, huonokuntoista ja hirveän huonokuntoista asvalttitietä. Lisäksi eriasteisia sorateitä, joita tarvittiin suoriin siirtymisiin mutkaiselta asvalttitieltä toiselle. Kaksi ajopäivää olivat noin 500 km mittaisia, ja vedot ajettiin yhteen putkeen.
 | Sporttisesta lähestymistavasta huolimatta Fazer on maino reissukaveri. Taukoja ei tarvitse pitää kuskin hyytymisen vuoksi, mutta voihan sitä joskus pysähtyä katselemaan maisemia.
|
Tuollainen matka FZ:n selässä ei tunnu missään! Kate on erinomainen: se suojaa paljon paremmin kuin ulkonäkö antaa ymmärtää, ja kypärään ei tule häiritsevää turbulenssia. Ajoasento pelittää jopa odotettua paremmin: jalkoja tarvitsee välillä venytellä ja oikoa, mutta se on normaalia kaikilla moottoripyörillä matkustettaessa. Moottorin tärinät ovat vähäisiä.
Tiestö ei tätä pyörää juuri rajoita: soratiet menevät siinä missä asvalttikin. Pyörä käyttäytyy rauhallisesti ja kuskia rauhoittavasti jopa lanatulla ja irtosoraa lainehtivalla tiellä. Homma toimii hienosti, kunhan muistaa perusasian, eli istuu rennosti ja antaa rungon ja jousituksen hoitaa hommansa. Itse asiassa, soratieajo oli FZ:lla suorastaan hauskaa. Mielestäni tämä on yksi hyvän katupyörän mittari: jos se toimii soralla hyvin, niin asvaltilla ajettavuus on vieläkin parempi.
Yamaha FZ 1:n tärkein ominaisuus on sen kyky viihdyttää kuljettajaa. Sillä on tavattoman hauska ajaa melkein aina. Vaikka Fazerissa on hyvät matkaominaisuudet, se tuottaa silti runsaasti ajamisen iloa moottoriradalla, ja menee mutkaista tietä kuin arosusi. Ja kaiken päälle, sen kahvoissa tekee välillä mieli oikaista soratien kautta. Aika vekkuli katupyörä.
teksti: Paavo Mäkinen
kuvat: Toni Uusimäki ja Paavo Mäkinen
Aika: Jussinpäivän tienoo
Säät: Tyypillinen kesän 2006 keli: lämmintä piisasi ja sadetta ei tahtonut löytyä mistään.
Tiet: Hki-Tre –moottoritie. Tre-Jämsä-Mänttä-Pohjaslahti-Killinkoski-Ähtäri-Kauhava – Lappajärvi –Tuuri-Killinkoski-Pohjaslahti-Ruovesi-Tre-Hki.
Fiilikset: Kotoisan oloinen kone, heti ensimetreiltä. Virkeästi vetävä moottori, ja kellontarkka vaihteisto avasivat pelin. Tuning-siiven peittämän takasektorin turvin eteen vetänyt baijerilainen testautti jarrut. Elämä voitti, kun päästiin avoimelle tiestölle: latu maittoi todella mallikkaasti niin kuskille kuin pyörällekin .
Takaisin
|
|
|
