Tekniset_tiedot

Kuvagalleria

Triumph Tiger: Kaikkiruokainen kilometrinsyöjä

Suomen tieverkosta vain runsaat 10 prosenttia on päällystetty, eikä tälläkään osalla roudan tekemä töyssy tai railo ole mikään harvinaisuus. Jotta ajohaluisen ei olisi tyytyminen pelkkiin valtaväyliin, Triumphilla on rouhea 955-kuutoinen Tiger, jonka endurohenkinen olemus oikein yllyttää poikkeamaan sivupoluille ja seikkailemaan aivan siekailematta.

Illan tullen käynnistän mustan Triumph Tigerin sateisessa Turussa. Moottorin surina kuulostaa joltain vedenalaiselta vispilältä. Hydrodynaaminen muotoilu vielä korostaa vetistä teemaa, kun lähden yön selkään kostumista kokemaan. Pian käy ilmeiseksi, ettei ajotuntuma sittenkään aivan vastaa Tigerin möhköenduromaista ensivaikutelmaa. Satula on yllättävän matalalla, jalkatapit korkealla ja polvikulma melko pitkälti terävän puolella. Ohjaustanko on kapeampi kuin aluksi oletin ja tuntuma muutenkin hyvin katupyörämäinen. Penkki on vahvasti muotoiltu, ja mahdollisia istumakohtia kaikkiaan kaksi erilaista. Näillä kuitenkin pärjää samaa yösoittoa Helsinkiin asti. Voimakkaasti kaareutuva pleksi tuntuu suojaavan hyvin eikä aiheuta pahempia melupyörteitä, joten moottoritielläkin voi posotella sen minkä pimeän maan hirviöiltä uskaltaa.

Ykköstien kapealla vanhalla osuudella tulee yölläkin paljon väkeä vastaan, joten täytyy tuon tuosta vaihtaa yövaloilta päiväasentoon. Tämä on ilmeisesti lähivalo, koska varsinaista pysäköintivaloa ei ole. Joka tapauksessa vastavaletulla pikitiellä ei pimeässä näe yhtään mitään, ja reitillä pysyäkseen on roikuttava edellä matkaavien punaisten kajastusten välittömässä tuntumassa. Kahvanlämmittimet ovat poikaa tässä säässä, mutta kauas mittaristoon sijoitettua katkaisinta ei usein jouda kurkottelemaan saati ottamaan selkoa sen eri asennoista.

Hiljakseen heräilee kissapeto

Huomenen taas valjettua säntään hiekkatielle kisua ulkoiluttamaan. Tahtoisinpa nyt tiikerin aamiaistaan oikein raatelevan. Syötän sille soraa, hietaa, käpyjä ja pikkukiviä. Hillitysti se niitä maistelee; alle viidentuhannen moottorikierroksen ei santa pölise. Tehoja on alun toistasataa hirnuvaista, mutta Tiger on selkeästi kierroskone – vasta vasiten yllyttämällä koko talli pillastuu ja lähtee tuulispäänä kirmaamaan. Valuvanteet ovat katupyöräkokoa, ja ohjaustuntuma on pehmeällä alustalla jämäkän turta. Tavanomaisiin etupainoisiin moottoritiesukkuloihin verrattuna toki Tiger on kuin mikäkin metsäteiden valtias, mutta irtosoravalleja tällä taistelunorsulla ei ihan silkaksi ilokseen ylittele. Vauhdikas ajo vaatii rutkasti uskallusta. Asiallisesti purevien katuendurorenkaiden ansiosta laite silti enimmäkseen liikkuu kuljettajan aikomaan suuntaan. Pienimuotoiset maansiirtotyöt kurveissa onnistuvat, kunhan kunnolla kikkailee.

Siirrytään kestopinnoitteelle elämän kartoitusta etsimään, ja nyt alkaa nukkuvasta tiikeristä löytyä viitteitä siihen piilotetusta lohikäärmeestä. Syheröisellä asvalttitiellä Tiger on ketterä ja taittaa käännökset notkeasti mutta vakaasti. Kunhan koneessa on koko ajan riittävästi kierroksia, matka etenee joutuisasti ja vaativa suukin jo kääntyy hymyyn. Moottori venyy laulamaan korkealta, ja varsinaisella voima-alueella korviin sointuu kolmisylinterisen raa'ansuloinen ärinä. Leveän tangon pyörityksessä tahti on tarkka ja vire herkkä, ja aivan helposti tulee ajaneeksi välillä yllättävänkin hurjasti. Jarrujen tuntuma on neutraalin asiallinen, joten matkavauhdin sääntely käy helposti. Yllätykselliset elementit liittyvätkin vain kuljettajan impulsiiviseen reittivalintaan.

Muhkeat muodot, mittava varustus

Suurissa seikkailuissa ja tavanomaisissa taipaleissa on se yhteinen piirre, että tavaroita pitää ottaa mukaan. Tigerissa on linjakkaat ja korkealla istuvat alkuperäissivulaukut. Pienen palikkatestin jälkeen niiden käyttö alkaa hahmottua. Kahden erikseen avaimella operoitavan lukkosalvan kanssa vehtaaminen on kyllä näppäriin tarvikelaukkuihin tottuneelle melkoista eksotiikkaa. Oikeanpuoleisesta laukusta pakoputken muoto haukkaa leijonanosan, mutta sokkeloisten kolojen tehokas pakkaaminen kyllä onnistuu ammattitaitoiselta ahtaajalta. Runsaassa sateessa ajelun päätteeksi matkatavarat vaikuttavat edelleen kuivilta. Kiinnitys pyörään on toteutettu yläreunasta kahdella tapilla, joten laukuitta Tigerin perä näyttää sirolta.

Valkopohjaiset mittarit ovat varsinkin puolihämärässä tai matalalla paistavan auringon aikaan vaikealukuiset, ja osamatkamittarin nappi on erikoisessa paikassa ajonaikaisen käytön kannalta. Muuten varustelu on toteutettu käytettävyyden ehdoilla. Valtavat pallomaiset kahvasuojat ohjaavat tuulen pois käsiltä, ja peileistä näkee hyvin taakse. Vasemman polven kohdalla on roiskesuojattu pistoke sähkövarusteita varten. Työkalupussukan avaimistolla selviää ainakin pienestä katteiden raottelusta, ja ilmanpaineiden tarkistus käy kätevästi 90 asteen kulmaan taitetun venttiilin ansiosta. Pakoputkiston suojana on pieni levy ehkäisemässä satunnaisista lätäköistä sinkoilevien savihitusten iskostumista kuumaan putkiviidakkoon. Suojuksen koko ja sirous ovat linjassa Tigerin varsinaisen käyttötarkoituksen kanssa: tämä on terhakan leppoisa yleispyörä keskikokoisille ja kookkaille kuljettajille, jotka haluavat hyödyntää maamme koko tiestöä sellaisena kuin se on.

Teksti: Esa Aaltonen
Kuvat: Antti Meriö