Suzuki V-Strom 650 "Monitaitoinen peruspyörä"
Tekniset_tiedot

Lukijoiden pyynnöstä: Suzuki V-Strom 650

Monitaitoinen peruspyörä


Suzuki V-Strom 650

650-kuutioinen V-Strom luo vaikutelman fyysisesti suuresta moottoripyörästä. 189 kilon kuivapaino kuitenkin kielii, että suunnittelussa on harjoitettu painonvartiointia. V-Strom on keskiluokan yleispyörä, jossa ulkonäköön ja tekniikkaan on tehty lainauksia katuenduroiden maailmasta. Moottoripuoli on johdannainen Suzukin hyvin menestyneestä 650-kuutioisesta sportista.

Satulassa pyörä synnyttää illuusion, että alla olisi litrainen moottoripyörä. Tuhdolla on mukavasti tilaa ja takapenkilläkin on reilusti kokoa. Istuma-asento on täysin pysty, ja jalkatapit ovat alhaalla. Kate on viety reilusti eteen, mikä voimistaa visuaalista vaikutelmaa suuresta koosta.

Totuuden arvaa painettuaan starttinappulaa: lyhytiskuisen V-kakkosen pakoäänestä puuttuu ison koneen kumeus. Moottori käy hiljaisella volyymilla ja keskikokoiselle moottorille tyypillisen heleällä sävyllä. Mekaanisia hälyääniä ei tästä mottorista juuri kuulu.

Nykyaikaiset tietokoneohjatut ruiskut pystyvät parhaimmillaan poistamaan moottorin käynnistä kaikki tehopiikit, nykimiset ja käynnin epätasaisuudet. Suzukin suoritus on tällä saralla parasta A-ryhmää: pannu käynnistyy aina kuin kuin palmun alta ja käynti on heti täysin puhdasta. Uusin teknologia on eliminoinut nopean tyhjäkäynnin vivunkin (ts. ryyppynamikan). Samalla pyörän starttaaminen on muuttunut epäkiinnostavaksi arviointikohteeksi: virta päälle, paina napista ja that’s it! Jo kaasariaikana saatiin parhaat V2-moottorit käymään kellon tarkkuudella, voitaneen siis perustellusti arvioida, että tämä moottori käy kuin kronografi.

Kaupungin ruuhkaliikenteessä ja muussa hitaassa ajossa V-Strom on joustava ja hauska ajettava. Moottorissa ja pyörässä ei muutenkaan ole sellaisia erityisominaisuuksia, jotka kuskin pitäisi ”tietää”. Tiivistäen voisi sanoa, että jos on saanut moottoripyöräkortin ja osaa ajaa moottoripyörällä, niin Suzuki V-Strom 650 istuu todennäköisesti käteen kuin hanska.

Suzuki V-Strom 650 Suzuki V-Strom 650 on mukava yhdistelmä pienen ja suuren moottoripyörän parhaita puolia – kaikkea on riittävästi.

Kapea satula

Koeajopäivät olivat menneelle kesälle tyypillisesti sateisia. Pahimmat sadejaksot ajoittuivat moottoritieosuuksille, joten V-Stromin katteen muotoilu tuli testatuksi kunnon vesipuhalluksessa. Paketti on onnistunut: turbulenssia on mukavan minimaalisesti, mutta valtaosa tuulenpaineesta (ja vedestä) ohjautuu silti pois kuljettajasta. Maahantuojan edustaja painotti, että Suzukilla oli kiinnitetty katteen sisäisiin ilmavirtauksiin erityistä huomiota. Tulos puhuu puolestaan.

Myös katteen lasin korkeutta voi säätää muuttamalla kiinnitysruuvien asentoa, mikä laajentaa sopivuutta eri mittaisille kuskeille. Satula tuntui aluksi erittäin mukavalta, mutta tylsää istumista vaativilla maantiesiirtymillä se alkoi tuntua etupäästään kapealta. Aktiivisemmassa ajossa tätä puutetta ei huomannut.



Moottorin 67 hevosvoimaa tulevat peliin lineaarisesti kierrosten noustessa. Kone vetää kiltisti jopa alle kolmen tonnin kierroksilla, mutta antaa samalla kuljettajalle pienen huomautuksen alhaisista kierroksista matalataajuisella tutinalla. Suorituskykyä löytyy moottorin ja pyörän koon huomioiden varsin mukavasti.

Suzuki V-Strom 650 Kuutiosenttimetreistä tai niiden puuttumisesta ei tehdä numeroa, mutta tiedon löytää kun katselee hetken.

Keskiluokan pyörien tapaan, myös tätä moottoria täytyy laulattaa silloin kun haluaa todella ripeää etenemistä. Pikatilanteessa pudotetaan vaihdelaatikosta 1-3 pykälää alaspäin, ja jo mennään! Liukasliikkeisen 6-pykäläisen vaihdelaatikon avustamana moottorin ominaisuuksien hyödyntäminen on kuitenkin silkkaa lystiä. Moottorin tehot riittävät kohtuullisen rivakkaan suorituskykyyn ja huippunopeutta löytynee mittarin pohjaan, eli noin 200 km/h.

Yönäköä riittää

Mutkaisella tiellä ajettaessa 19-tuumaisen etupyörän vaikutuksen havaitsee ohjauksessa sekä rauhoittavana vakautena että tavanomaista suurempana voimantarpeena. Ratkaisu on mielestäni hyvin perusteltu, koska V-Stromin pitäisi palvella tasaisen hyvin kaikenlaista ajoa ja kuljettajia laidasta laitaan.


Alumiinista valmistettu runko toimii asiallisesti, mutta muutamissa tilanteissa pystyy aistimaan rungon elämistä. Jousitus selvitti kohtuullisesti koeajoreitin röykyt, routaheitot ja nimismiehenkiharat. Jouset ja vaimennus on säädetty mukavuutta silmälläpitäen ja vauhdikkaassa asvalttiajossa alusta on pehmeän oloinen. 310-milliset etujarrulaikat ja tavalliset 2-mäntäiset jarrusatulat tuottavat tehokkaan hidastuvuuden.
Jarrujen käyttöä voi jälleen luonnehtia eleettömäksi.

Suzuki V-Strom 650 90-luvun moottoripyörissä on pääsääntöisesti hyvät jarrut, käytetystä ratkaisusta riippumatta. Suzuki laittoi kevyeen pyörään isot jarrulevyt ja säästi painoa sekä kuluja käyttämällä 2-mäntäisiä jarrusatuloita. Paketti toimii hyvin.

Matkailuhenkisemmässä ajossa takavaimentimen säädöt tulevat tarpeeseen, sillä tilan puolesta Suzuki V-Strom tarjoaa runsaasti kuormattavuutta. 22-litraisen tankin avulla saavutetaan pitkä toimintasäde ja samalla se on hyvä alusta isolle tankkilaukulle.

Reissamisessa ei tarvitse kaihtaa edes yöajoa, sillä heijastimilla toteutetuilla tuplavaloilla näkee hyvin myös yöllä. Tilaa ja suorituskykyä pyörässä riittää kahdellekin.

Suzuki V-Strom on varsin harteikas keskiluokan moottoripyörä. 790 millin istuinkorkeus on tavanomaista tasoa – tilaa riittää, vaikka satulassa ratsastaisi vähän romuluisempikin karju. Toisaalta V-Stromia pystyy ajamaan pienikokoisempikin kuljettaja. Suorituskyky riittää jo katu-uskottavaan liikkumiseen ja raamia löytyy niin matkailuun kuin rentoon ajelemiseenkin – jopa harjoittelu moottoriradalla voisi olla tällä pyörällä yllättävän mukavaa.

Jos perheeseen ostetaan yksi moottoripyörä, jota molemmat puoliskot ja mahdollisesti kotona asuva nuorisokin ajaa, niin V-Strom on pätevä ratkaisu.

Teksti: Paavo Mäkinen
Kuvat: Paavo Mäkinen



FAKTAT
Aika:Elo-syyskuun taite
Säät:Kuurosateita. Kuuro oli aina siellä missä pyöräkin.
Tiet:Helsinki-Vantaa-Espoo –kaupunkialuetta, mutkaisia teitä Nummi-Pusulasta Tammelan kautta Toijalaan ja moottoritietä.
Fiilikset:Hyvä meininki! Ajamisen helppous oli sitä tasoa, että pyörän analysointi meinasi jatkuvasti unohtua. Sadekin tuntui siedettävältä kun ei ollut kylmä.


Takaisin