Lukijoiden pyynnöstä: Suzuki V-Strom 650
Monitaitoinen peruspyörä
650-kuutioinen V-Strom luo vaikutelman fyysisesti suuresta
moottoripyörästä. 189 kilon kuivapaino kuitenkin kielii, että
suunnittelussa on harjoitettu painonvartiointia. V-Strom on keskiluokan
yleispyörä, jossa ulkonäköön ja tekniikkaan on tehty lainauksia
katuenduroiden maailmasta. Moottoripuoli on johdannainen Suzukin hyvin
menestyneestä 650-kuutioisesta sportista.
Satulassa pyörä synnyttää illuusion, että alla olisi litrainen
moottoripyörä. Tuhdolla on mukavasti tilaa ja takapenkilläkin on
reilusti kokoa. Istuma-asento on täysin pysty, ja jalkatapit ovat
alhaalla. Kate on viety reilusti eteen, mikä voimistaa visuaalista
vaikutelmaa suuresta koosta.
Totuuden arvaa painettuaan starttinappulaa: lyhytiskuisen
V-kakkosen pakoäänestä puuttuu ison koneen kumeus. Moottori käy
hiljaisella volyymilla ja keskikokoiselle moottorille tyypillisen
heleällä sävyllä. Mekaanisia hälyääniä ei tästä mottorista juuri kuulu.
Nykyaikaiset tietokoneohjatut ruiskut pystyvät parhaimmillaan
poistamaan moottorin käynnistä kaikki tehopiikit, nykimiset ja käynnin
epätasaisuudet. Suzukin suoritus on tällä saralla parasta A-ryhmää:
pannu käynnistyy aina kuin kuin palmun alta ja käynti on heti täysin
puhdasta. Uusin teknologia on eliminoinut nopean tyhjäkäynnin vivunkin
(ts. ryyppynamikan). Samalla pyörän starttaaminen on muuttunut
epäkiinnostavaksi arviointikohteeksi: virta päälle, paina napista ja
that’s it! Jo kaasariaikana saatiin parhaat V2-moottorit käymään kellon
tarkkuudella, voitaneen siis perustellusti arvioida, että tämä moottori
käy kuin kronografi.
Kaupungin ruuhkaliikenteessä ja muussa hitaassa ajossa V-Strom
on joustava ja hauska ajettava. Moottorissa ja pyörässä ei muutenkaan
ole sellaisia erityisominaisuuksia, jotka kuskin pitäisi ”tietää”.
Tiivistäen voisi sanoa, että jos on saanut moottoripyöräkortin ja osaa
ajaa moottoripyörällä, niin Suzuki V-Strom 650 istuu todennäköisesti
käteen kuin hanska.
Suzuki V-Strom 650 on mukava yhdistelmä pienen ja suuren moottoripyörän parhaita puolia – kaikkea on riittävästi.
|
Kapea satula
Koeajopäivät olivat menneelle kesälle tyypillisesti sateisia.
Pahimmat sadejaksot ajoittuivat moottoritieosuuksille, joten V-Stromin
katteen muotoilu tuli testatuksi kunnon vesipuhalluksessa. Paketti on
onnistunut: turbulenssia on mukavan minimaalisesti, mutta valtaosa
tuulenpaineesta (ja vedestä) ohjautuu silti pois kuljettajasta.
Maahantuojan edustaja painotti, että Suzukilla oli kiinnitetty katteen
sisäisiin ilmavirtauksiin erityistä huomiota. Tulos puhuu puolestaan.
|
Myös katteen lasin korkeutta voi säätää muuttamalla kiinnitysruuvien
asentoa, mikä laajentaa sopivuutta eri mittaisille kuskeille. Satula
tuntui aluksi erittäin mukavalta, mutta tylsää istumista vaativilla
maantiesiirtymillä se alkoi tuntua etupäästään kapealta.
Aktiivisemmassa ajossa tätä puutetta ei huomannut.
Moottorin 67 hevosvoimaa tulevat peliin lineaarisesti kierrosten
noustessa. Kone vetää kiltisti jopa alle kolmen tonnin kierroksilla,
mutta antaa samalla kuljettajalle pienen huomautuksen alhaisista
kierroksista matalataajuisella tutinalla. Suorituskykyä löytyy
moottorin ja pyörän koon huomioiden varsin mukavasti.
|
Kuutiosenttimetreistä tai niiden puuttumisesta ei tehdä numeroa, mutta tiedon löytää kun katselee hetken.
|
Keskiluokan pyörien tapaan, myös tätä moottoria täytyy laulattaa
silloin kun haluaa todella ripeää etenemistä. Pikatilanteessa
pudotetaan vaihdelaatikosta 1-3 pykälää alaspäin, ja jo mennään!
Liukasliikkeisen 6-pykäläisen vaihdelaatikon avustamana moottorin
ominaisuuksien hyödyntäminen on kuitenkin silkkaa lystiä. Moottorin
tehot riittävät kohtuullisen rivakkaan suorituskykyyn ja huippunopeutta
löytynee mittarin pohjaan, eli noin 200 km/h.
|
Yönäköä riittää
Mutkaisella tiellä ajettaessa 19-tuumaisen etupyörän vaikutuksen
havaitsee ohjauksessa sekä rauhoittavana vakautena että tavanomaista
suurempana voimantarpeena. Ratkaisu on mielestäni hyvin perusteltu,
koska V-Stromin pitäisi palvella tasaisen hyvin kaikenlaista ajoa ja
kuljettajia laidasta laitaan.
Alumiinista valmistettu runko toimii asiallisesti, mutta
muutamissa tilanteissa pystyy aistimaan rungon elämistä. Jousitus
selvitti kohtuullisesti koeajoreitin röykyt, routaheitot ja
nimismiehenkiharat. Jouset ja vaimennus on säädetty mukavuutta
silmälläpitäen ja vauhdikkaassa asvalttiajossa alusta on pehmeän
oloinen. 310-milliset etujarrulaikat ja tavalliset 2-mäntäiset
jarrusatulat tuottavat tehokkaan hidastuvuuden.
Jarrujen käyttöä voi jälleen luonnehtia eleettömäksi.
|
90-luvun moottoripyörissä on pääsääntöisesti hyvät jarrut,
käytetystä ratkaisusta riippumatta. Suzuki laittoi kevyeen pyörään isot
jarrulevyt ja säästi painoa sekä kuluja käyttämällä 2-mäntäisiä
jarrusatuloita. Paketti toimii hyvin.
|
Matkailuhenkisemmässä ajossa takavaimentimen säädöt tulevat
tarpeeseen, sillä tilan puolesta Suzuki V-Strom tarjoaa runsaasti
kuormattavuutta. 22-litraisen tankin avulla saavutetaan pitkä
toimintasäde ja samalla se on hyvä alusta isolle tankkilaukulle.
Reissamisessa ei tarvitse kaihtaa edes yöajoa, sillä
heijastimilla toteutetuilla tuplavaloilla näkee hyvin myös yöllä. Tilaa
ja suorituskykyä pyörässä riittää kahdellekin.
Suzuki V-Strom on varsin harteikas keskiluokan moottoripyörä.
790 millin istuinkorkeus on tavanomaista tasoa – tilaa riittää, vaikka
satulassa ratsastaisi vähän romuluisempikin karju. Toisaalta V-Stromia
pystyy ajamaan pienikokoisempikin kuljettaja. Suorituskyky riittää jo
katu-uskottavaan liikkumiseen ja raamia löytyy niin matkailuun kuin
rentoon ajelemiseenkin – jopa harjoittelu moottoriradalla voisi olla
tällä pyörällä yllättävän mukavaa.
Jos perheeseen ostetaan yksi moottoripyörä, jota molemmat
puoliskot ja mahdollisesti kotona asuva nuorisokin ajaa, niin V-Strom
on pätevä ratkaisu.
Teksti: Paavo Mäkinen
Kuvat: Paavo Mäkinen
| FAKTAT |
| Aika: | Elo-syyskuun taite |
| Säät: | Kuurosateita. Kuuro oli aina siellä missä pyöräkin. |
| Tiet: | Helsinki-Vantaa-Espoo –kaupunkialuetta, mutkaisia teitä Nummi-Pusulasta Tammelan kautta Toijalaan ja moottoritietä. |
| Fiilikset: | Hyvä meininki!
Ajamisen helppous oli sitä tasoa, että pyörän analysointi meinasi
jatkuvasti unohtua. Sadekin tuntui siedettävältä kun ei ollut kylmä.
|
Takaisin
|