SV 1000 S, tai kotoisammmin Ässä tuntuu satulassa istuttaessa isolta, mutta kuvasta näkyy pyörän kompakti koko. Koon aiheuttaa isohko istumakorkeus ja nykyaikana erikoinen tunne, että istuu "pyörän päällä". Polvien kulma on tiukka, mutta hurjimmissa hypersporteissa kuski on vielä tiukemmassa paketissa, ja niihin verrattuna ajoasentoa voi luonneohtia kohtuullisen mukavaksi. Ohjaustankoon kurotutaan eteenpäin, ja fiilis on valmis: pää edellä!

Hydraulinen kytkin tarjoaa miellyttävän tarkan ja progressiivisen tuntuman tasaisesti purevaan kytkimeen. Rauhallinen liikkeellelähtö, ei edellytä kikkailua, sillä V2 puhaltaa pyörän liikkeelle pehmeästi heti tyhjäkäynnin yläpuolelta. Ruiskun avulla polttoainetta saava moottori tekee myös heti alkumetreillä selväksi että siinä on voimavaroja laittaa pyörään liikettä nopeasti ja paljon, jos kuski sattuu niin haluamaan.. Viesti suorituskyvystä hiipii kuskin tajuntaan huomaamatta. Se on pyörän sisäänrakennettu ominaisuus, jota pyörän ulkonäkö tai väritys eivät alleviivaa mitenkään. Valjua sanoisi toinen – herrasmiesmäisyyttä, tuumaisi toinen.

Suzuki SV 1000 S voitaneen luokitella kyykkypyöräksi, mutta siihen on samalla kehitelty matkaominaisuuksia – ainakin kuskille. Pyörällä päästelee tunnottomasti yli tuhannen kilometrin päivämatkoja, jos osaa lepuuttaa itseään ajossa. Jäykkänä jöpöttävälle kuskille on puolestaan tiedossa kramppeja sekä niskakipua viidensadan kilometrin alkulämmittelyn jälkeen. Satula on kova kuin mikäkin, mutta se ei haittaa paljoakaan koska pitkällä vedolla takapuoli puutuu joka tapauksessa.

Matkustajan tuhto on kapea ja korkea. Kyllä siinä isokin mies istuu jonkun matkaa. Sanoisin että jos vaimo tai tyttöystävä viihtyy tällä perälaudalla päiviä tai jopa viikkoja, niin parisuhde on vakaalla pohjalla.

SV:n kanssa kurvailtaessa kaikki mutkat sopivat matkasuunnitelmaan, mutta parhaimmillaan pyörä on pitkissä kaarteissa, joissa saa kallistaa oikein antaumuksella. Mutkaan meno on neutraalia, mutta Ässä edellyttää kuljettajalta selkeän viestin kääntymisestä. Ei tätä Suizaa missään nimessä voi jäykäksi sanoa, mutta hitunen herkkyyttä on ajo-ominaisuuksista jätetty pois. Tilalle on tehty luottamusta herättävää vakautta, jolla on myös taipumusta rauhoittaa ajotyyliä. Mutkissa SV 1000 S on looginen vietävä, mutta se ei saa kuskia luulemaan itseään Kevin Schwanzin uudeksi inkarnaatioksi, vaan jotenkin kehottaa nauttimaan oman taitotason rajoissa.

Tavallisen katukuskin alla tämän pyörän ominaisuuksien rajojen hätyyttelyyn tarvitaan moottorirata, ja myös ajoaikaa. Kun vauhtia alkaa löytyä riittävästi, päästään myös perille pyörän rungon ominaisuuksista. Timantin muotoisen valetusta alumiinista valmistetun rungon jäykkyys ei aivan riitä, jos kovavauhtisessa kallistuksessa osutaan heittoon. Ei tilanteessa mitään dramatiikkaa ole: runko huojahtaa kevyesti, mutta pysyy sillloinkin vakaana. Jousituksen säätöjen hakeminen vähentää ilmiötä, mutta ei poista sitä kokonaan. Tässä näkyy se, että Ässä ei ole litraisten V-twinien kalleimmassa hintaryhmässä, eikä siten myöskään komponenteiltaan.

SV:n jousitus ja jarruvarustus ovat perustavaraa, mutta hyvin toimivaa sellaista. Etujarru on tehokas ja niin tunnokas, että lukkiutumisen rajan tuntee kosteallakin kelillä hyvin. Yhdistettynä mukavan jämäkkään (sopivasti jäykkä) etuhaarukkaan, saadaan aikaiseksi armoton hidastuvuus. Takajarru on hyvä pari etujarruille, sillä se ei haukkaa turhan nopeasti, mikä mahdollistaa takalaikan käytön myös mutkaiteilla.

Lisätietoja Genimap-kartoista: www.genimap.fi