|
GSX-R600
|
|
|
Suzuki GSX-R600:n todellinen luonne paljastuu vasta kilparadalla.
LEXI LEHTONEN
Ratamoottoripyöräilyn Supersportuokan MM-sarjan kisapyörät
perustuvat kaupan oleviin katupyöriin. Alkuaikoina puhuttiin
miltei vakiopyöräluokasta pienin sallituin muutoksin,
mutta vuosien saatossa sääntömuutoksien myötä on kyseessä
enemmin siluettiluokka.
Suzuki GSX-R600 on yksi niistä pyörämalleista, jotka nähdään
yhdentoista kisaviikonlopun aikana mittelemässä menestyksestä
Rekisterikilvissä oleva 600-kuutioinen katu-Suzuki kiljaisee
tehoa vakiokuntoisena 125 hevosvoimaa. Huima lukema irtoaa
pienestä nelisylinterisestä moottorista kierrosluvulla 13 500. Se
antaa ounastella moottorin olevan aivan hengetön pienemmillä
kierroksilla. Koeajaja joutuu kuitenkin nöyrtymään (jälleen
kerran) todetessaan, että nelosvaihteella voi ajella nykimättä
kaupunkiliikenteessä 45 km/t kierroslukumittarin osoittaessa
4 000:ää.
Kaasukahvan kääntäminen ei tarjoa tykitysmäistä kiihdytystä
näissä lukemissa, mutta vauhti vain paranee moottorin vetäessä
nykimättä.
MOOTTORIRADALLA pyörän todellinen luonne paljastuu.
Kierroslukumittarin viisarin kohotessa alkaa tapahtua. Neulan
ohittaessa lukeman 10 000 on Suzukissa menoa ja meininkiä,
tottumattomalle liikaakin.
Huippukierroksia käytettäessä pakoäänet ovat moottorimelua
hiljaisemmat. Moottori kiljuu omaa sinfoniaansa. Pyörän oikealla
puolella oleva siro äänenvaimennin on vain osa kokonaisuutta.
Vaimennin lähtee jo moottorin alta, on siellä osittain
katseilta piilossa.
Kuusisatanen Suzuki polveutuu suoraan 750-kuutioisesta
isoveljestään. Alumiinisen palkkirungon mitoitukset ovat tismalleen
samat, ainoastaan takahaarukka on 10 milliä lyhyempi.
GSX-R-mallisto on tullut tutuksi hyvistä ajo-ominaisuuksistaan ja
samaa genreä on myös tämä pyörä. Ajoa vakauttaa sähköisesti
toimiva ohjausiskunvaimennin. Paikallaan sen tehoa ei huomaa,
mutta vauhdin kasvaessa jäykkyys lisääntyy.
Pysähtymisestä huolehtivat edessä kaksi halkaisijaltaan 320
milliä olevaa Tokicon radiaalilevyjarrua nelimäntäisine jarrusatuloineen.
Koko käden puristusvoimaa ei tarvita parhaan pysähtyvyyden
saavuttamiseksi. Kolme sormea riittää.
JOUSITUS on pyöräluokan luonteeseen kuuluvalla tavalla
jämäkkä, ja kuljettaja voi säätää niin jousto- kuin
vaimennusominaisuuksia mieleisekseen.
Pienestä akselivälistä huolimatta kuljettajan tilat ovat hyvät
kuten myös katteen suojaavuus. Se on tuskin yllätys pyörän ostajalle,
että etukeno ajoasento rasittaa käsiä. Mukavan yllätyksen
tarjoavat peilit. Niistä näkee taaksepäin, joka kisapyöräreplikoissaa
on tuiki harvinaista.
Kyyditettävän mukaantulo pitää aistia ennen ilta-ajelua, sillä
takaistuin on erikseen kiinnitettävä irto-osa. Takatapit ovat
sentään paikalla valmiina.
Kiukkuisesti kiekaisevan moottorin luonnetta voi kesyttää
sähköisesti oikean käden kahvan mode-nappulasta, jolloin
polttoaineen suihkutuksen asetukset muuttuvat. Ehkä turhaa
tekniikkaa, sillä kuka niitä tehoja tahtoo
reservissä pitää.
Hienosti toimivan pyörän heikoksi lenkiksi osoittautuu
ilmeettömyys. Pyörästä puuttuu se jokin, joka ottaisi ajajan
omakseen.
Takaisin
|
|
|
