Tekniset_tiedot

Kuvagalleria

Konsertto kahdella tuuballa

Moto Guzzin maahantuojan, Moto-Italian Kari "Kape" Kärkkäinen on veitikka mieheksi. Hän laittoi koeajajan matkaan mainiten jotain vähän isommista putkista ja muutenkin viimeisen päälle säädetystä koneesta. Jep jep. Keppiveto ja vakiona 91 hevosta sekä Weber-Marellin ruisku ja painoa päälle 200 kiloa. Eipä hätiä mitiä, tuttuaa Guzzia siis.

Mistralin slip-onit ilmestyvät maahantuojan esittelypyöriin melkein "vakiona", joten en kiinnittänyt niihin sen suurempaa huomiota. Hillitty, mutta selvästi kuuluva pitkäiskuisen V2-moottorin pakoääni uhkui voimaa. Ruiskun myötä Guzzin moottoreista on tullut tasaisesti ja tarkasti käyviä voimanlähteitä.

Mutta se ääni... nyt Mistralit höpöttivät kyllä poikkeuksellisen kumeasti. Selitykseksi ei riitä kolmitoimikatalysaattorin lisääminen ja puristussuhteen nostaminen katalysaattorittomaan versioon verrattuna.

Tien päällä fiilikset olivat tuttua Moto Guzzia, mutta kone tuntui erityisen virkeältä. Tilaisuuden tullen käänsin sitten tupin nurin, jolloin Ballabio ampaisi matkaan huomattavasti rivakammin kuin osasin odottaa – varsinkin kun alla ei ollut ensimmäinen V11 –sarjan pyörä jota ajoin. Johan nyt, mitähän käärmekeittoa tämä on syönyt....?

Satula pois, ja sen alta paljastuu Power Commander. Takapyörään laitettun anturin vastinkappale kertoo, että kone on säädetty jarrussa, ja ne Mistralit jo mainitsinkin. Kape oli joukkoineen "vähän" kutittanut Ballabion voimanlähdettä. Enkä ihmettele, sillä valmiiksi hauskasta moottorista oli saatu entistäkin lystikkäämpi. Ja ne äänet! Kun Guzzin V2 pannaan kiertämään, niin pakolaulajista purkautuu syvällä bassolla vedetty konsertto kahdelle tuuballe. Yes!

Rodeoratsastusta

Alustassa löytyy laatutavaraa, Brembon jarrut, Marzoccin upside down –keula ja Sachs -takavaimennin. Näiltä osin hauskan ajettavuuden lähtökohdat ovat kunnossa. Näkyvimmät erot esim. Ballabio on toteutettu käyttämällä vaihtamalla clip-onit perinteiseen ohjaustankoon ja asentamalla pieni muovinen lamppukate. Samalla ajoasennosta on tehty pystympi, mikä siirtää painopistettä ylös ja taaksepäin. Kuski istuu reilusti pyörän päällä ja olo on kuin rodeoratsastajalla.

Ruutukaava-alueella Ballabio on selvästi ketterämpi ja helpommin ajettava kuin urheilullisemmalla ajoasennolla varustettu veljensä Le Mans. Ketteryyden salaisuus löytyy korkeamman ajoasennon, leveämmän ohjaustangon sekä "parannellun" moottorin luomasta kolmiyhteydestä. Jarruvarustus on tehokas ja erityisen tunnokas, mikä korostaa toimivaa käsiteltävyyttä.

Ajoasento ei väsytä kaupungissa, ja maantiellä pärjää kohtuunopeuksiin asti mainiosti, pikkukatteen rajat tulevat näkyviin vasta laittomilla nopeuksilla. Rajoitteita reissukäytölle ei siltä puolelta ole, ja takapenkillekin mahtuu hyvin.

Tottelee säätöjä

Nimensä Ballabio sai Italian kiemuraisilla vuoristoteillä ajettavasta ajettavasta moottoripyöräkilpailusta, jossa tarvitaan laajavääntöistä moottoria sekä herkkää käsiteltävyyttä. Arvatenkin vauhdit ovat Ballabio-kisassa melko pieniä ja mutkat vuoriston takavinkkeleitä serpoja, sillä mitä jyrkempi mutka, sitä mukavammin pyörä taipuu (olisi ollut mukavaa viedä tätä pyörää mikroautoradalla).

Ballabion perusrakenne löytyy myös Guzzin Le Mansista ja V11 Naked Sport -mallesta. Pyörien ajo-ominaisuudet on kuitenkin painotettu eri tavalla.

Ja vastaavasti, kun nopeudet nousevat, alkaa pyörä tuntua yliherkältä. Muutin ensin ajotapaani vähäeleisemmäksi ja varoin yliohjaamasta pyörää vasta- tai vartalo-ohjauksessa. Ajotavan tietoinen sovittaminen pyörään auttoi, mutta lopputulokseksi jäi tietty hermostuneisuus, jossa kaikuu myös viesti Mandello del Lariosta: "jos meinaat syöttää kuin joku Max Biaggi, niin kiinnitä huomiota siihen miten ajat!" Muilta osin Ballabio on miellyttävä pyörä Suomen mutkaisten asvalttiteiden nauttimiseen, se pitää halutun linjan ja pysyy neutraalisti juuri niin kallellaan kuin kuski haluaa.

Herkkyys ei ole pelkästään huono asia – tällainen pyörä pakottaa kuskin miettimään omaa ajotapaansa. Ballabion joka suuntaan säädettävä jousitus mahdollistaa pyörän ominaisuuksien muokkaamisen omia tarpeita vastaavaksi. Koska alusta tuntui liian jäykältä kokeilin jousien jäykkyyden ja vaimennusten säätämistä. Havaitsin, että tämä malli on tarkka säädöistään ja sen ominaisuudet muuttuvat selvästi säätöjen myötä, joten huolelliselle ostajalle on tiedossa pientä säätönamikoiden pyörittelyä, ennen kuin kaikki herkut on saatu houkutelluksi esille.

Yllättävin piirre viimeistellyssä pyörässä oli 6-portainen vaihdelaatikko. Guzzi toi muutama vuosi sitten markkinoille täysin uusitun laatikon, jonka piti korjata vanhan 5-pykäläisen takkuinen ja epävarma vaihteensiirto. Aikaisemman kokemuksen perusteella oletin kohtaavani tarkan ja miellyttävästi toimivan laatikon, mutta tämä yksilö oli aivan horo. Välivapaita löytyi tuon tuostakin ja vaihtaminen oli yhtä vaativaan kuin loppuuajetussa 70-luvun tuutissa. Toivottavasti tämä on yksilövika, koska noin vaikeakäyttöistä vaihdesalkkua ei uudessa pyörässä hyväksytä nykypäivänä.

V11-mallistossa Ballabio on selvästi kohdistettu kapeampaan kohderyhmään ja ominaisuudet on viritetty sen mukaisesti. Pyörä toimii matkakäytössä ja yleispyöränä, mutta hehkeimmät hetket se tarjoaa kaupungissa tai todella mutkaisella tiellä.

teksti Paavo Mäkinen

kuvat Antti Meriö