Tekniset_tiedot

Kuvagalleria

Moto Guzzi Griso

Motoristihenkinen yritysjärjestely

Moto Guzzi on ajoittain väläytellyt osaamistaan vähän jännittävämpien moottoripyörien tekijänä: 80-luvulla tuli 4-venttiilikansilla varustettu 650-kuutioinen Lario, ja vuosituhannen vaihteessa V11 –sarja. Harvakseltaan tulleiden uutuuksien myötä Guzzi on jäänyt harvan ja ukkoutuvan harrastajakunnana ajokiksi. Hitaan uudistumisen syynä on ollut yhtiön tiukka talous – ja jos Guzzi on ollut kunnossa niin Aprilian omistuksen aikana isännän talous on tarvinnut kaiken Guzzista irtoavan rahan. Eli, hyvästi jatkuvan uudistumisen vaatimat investoinnit.

Onneksi Italiassa osataan tehdä toimialajärjestelyjä myös moottoripyöräilylle myönteisellä tavalla. Aprilian tilalle omistajaksi tuli Piaggio – ja meininki vaihtui. Mandello del Lariossa laitetaan tehtaaeen uusia tuotantolinjoja, ja uusia valmiiksi testattuja malleja tulee tuotantoon. Moto Guzzi Griso tulee tuotantoon tämän syksyn aikana.

Moto Guzzi Griso

Moto Guzzi Griso on täysiverinen italo-western. Guzzi tulee areenalle, kuin John Wayne parhaina päivinään: saapuu ratsain, astuu itsevarmoin elein saluunaan ja pyyhkäisee paikkaa ylimielisin katsein… tokaisee äimistyksestä hiljentyneelle yleisölle... I'm back!

Grison näköistä prototyyppiä esiteltiin julkisuudessa jo kolme vuotta sitten, vuoden 2002 Intermot-messuilla. Pyörä näytti lupaavalta jo silloin. Guzzin historian huomioiden on oikeus ja kohtuus, että merkki sai lopulta omistajan, jonka varat riittävät kehitystyön tulosten viemiseen tuotantoon.

90-asteen ilmajäähdytteinen V2-moottori on tuttua Moto Guzzia. Muiltaosin pannu on suunniteltu uudestaan. Esim. laturi on siirtynyt pois moottorin etupuolelta, sylinterikannet on uusittu ja pyörivät massat ovat keventyneet. Tuloksena on nykyaikaistunut voimanlähde: moottori kerää herkästi kierroksia ja keskialueen vääntö on rouhevaa. Viiden tuhannen kierroksen rajapyykin ylitettyään koneesta löytyy miehekkäästi voimaa. Toisin sanoen, Guzzin moottorin käyttökelpoinen tehoalue on kasvanut.

Vastaavasti, alakierrosten väännöstä on hieman tingitty. Tehon siirtyminen oikealle käyttöalueelle on hyvä asia, jos osaa ajaa Guzzia. Moottorin osalta riittää, että kierrokset pitää yli kolmen tuhannen. Helppo homma, varsinkin, kun vaihdelaatikko toimii tarkasti, ja pykälät löytyvät kertapolkaisulla ilman välivapaita. Selvällä suomella sanottuna, tämä on paras Moto Guzzin vaihdelaatikko, jota olen päässyt parinkymmenen vuoden aikana käyttämään.

Koeajopyörä oli tehtaan 50 kappaleen esisarjasta numero 29, joka oli luovutettu Piikkiöön Moto-Italia Importin hellään huomaan.

Machomuotoilua

Grison muotoilussa riittää yksityiskohtia. Äänenvaimennin on omaa luokkaansa, sekä ulkonäöltään että ääneltään. Ajotietokoneen ja kierroslukumittarin yhdistelmä on näyttävä, ja tankin korkin kehys on melkein yliampuvan koristeellinen. Voimakkaat yksityiskohdat nousevat esille musta-harmaasta värityksestä alleviivaten pyörän maskuliinisia piirteitä. Griso on häpeilemättä macho, ja vielä latinomaustein!

Myös tekniset yksityiskohdat on haluttu esille. Kardaaniakselin piilottava yksipuoleinen takahaarukka on hienosti tehty. Öljynjäähdytin on jätetty painopisteen vuoksi alas moottorin kyljelle ja koteloitu pitkittäin, jolloin muhkea pakoputkisto on mahdutettu toiselle puolelle. Keveyden nimissä etuakseli ja takahaarukan kiinnitys runkoon on tehty ontoilla akseleilla. Jarrut ovat Brembon serie d'Oro, eli kultasarjaa. Griso pysähtyy niillä hyvin tehokkaasti.

Ihan kaikki ei ole mennyt nappiin, joten poikkeus vahvistakoon säännön. Vilkkukytkintä on ”kehitetty” siten että perinteinen painamalla kuitattava kytkin on siirretty äänimerkin paikalle. Ja pilli sitten päinvastoin vilkun paikalle. Kai siihen joskus tottuu...

Turbiinimainen äänenvaimennin on taatusti ainoalaatuinen ulkonäöltään, eikä vastaavia ääniä tapaa: moottorin sävel on väärentämätöntä Moto Guzzia.

Ajonautinto ensin

Liikkeellelähdössä Grison hydraulinen kuiva kytkin puree pehmeästi ja tarkasti. Kaupunkiajossa pyörä liikkuu vaivatta väännölllä, ja liikennevaloista kiihdytettäessä pieni kaasun kääntö potkaisee pyörän irti viivalta. Pysty ajoasento toimii kaupungissa erinomaisesti ja matala satulakorkeus varmistaa, että jalat saa tukevasti maahan. Painopisteen mataluus tekee ruuhkaliikenteessä pyörimisestä hauskaa.

Pääteillä matkanopeus määräytyy lähinnä ajoasennon kautta: moottoritienopeutta ei mielellään ylitä, kun ajoviiman kuormitus otetaan vastaan koko yläkropalla. Jos matka suuntautuu vapaiden nopeuksien teille, niin Griso kulkee sen mitä 88-hevosvoimaselta tonniselta sopii odottaa: 200 km/h . Huippunopeus on rajoitettu kahteen sataan ja pyörä pitää sen mitä lupaa.

Viisiportaisen vaihteiston välitykset on sovitettu vääntävälle ja iloisesti kiertävälle moottorille. Mutkaisilla asvalttiteillä tämä tarkoittaa vähäistä vaihtamistarvetta. Ensin valitaan tien luonteeseen sopiva vaihde, ja nopeus säädetään kaasukahvasta. Mitä syheröisempi tie, sitä enemmän oikeuksiinsa tällaiset moottorin ominaisuudet tulevat.

Moottorin rinnalla myös runko pitää saman selkeän linjan. Keulan kulma on nykytyyliin jyrkähkö, mutta ohjaus ei silti ole yliherkkä. Griso haluaa kuljettajalta selkeät käskyt minne mennään. Pyörä ohjautuu nopeasti, mutta neutraalisti, mikä antaa kuljettajalle aikaa nauttia moottoripyörälyn tärkeimmästä elementistä, ajamisesta!

Koeajopyörän jousitus oli hetkittäin jopa liian kova: liikaa puristusvaimennusta. Mutta – ei hätää – molemmista päistä löytyy säädöt. Syventyminen vaimennuksen ja jousien säätöön

saavat keulan ja perän seuraamaan tien pintaa juuri niin kuin kuski haluaa. Eli, jos Grison alusta ei heti käy käteen, pieni työskentely alustan kanssa tekee tehdä suuren eron.

Järjettömän ihana

Tulin moottoripyöräilyyn mukaan aikana, jolloin prätkän ajaminen ja omistaminen piti pystyä perustelemaan ns. järkisyin. Aika oli tasapäistettyä 80-lukua, jolloin MP-medioissa vaahdottiin ns. järkipyörien puolesta. Onneksi tuo pysähtyneisyyden ajan ilmiö on jo elänyt aikansa. Nykyään ei tarvise esittää itseään viisaampaa ja perustella puuta heinää puhumalla jotain niin absurdia kuin moottoripyörän käyttö järkisyin.

Myönnetään, että prätkän ajaminen on yksinkertaisesti KIVAA! Ja että , moottoripyörän omistamisesta tulee hyvä mieli. Moto Guzzi Griso ei ole järkipyörää nähnytkään. Se ei ole tylsä all round –prätkä, jollla pärjää joka hommassa jotenkin.

Griso on syntisen ihana, törkeän näyttävä ja itsehillintää vaativalla tavalla hieno ajettava. Se panee kiltseille vibaa puntteihin ja saa jätkät tuntemaan itsensä tosi karjuiksi. Grison kanssa on elvistä pysähtyä kuppilaan kahville ja nauttia kun ohikulkijat tuijottavat mustaa machoa moottoripyörää! Se toimii! Guzzi on näyttönsä antanut.