Tekniset_tiedot

Kuvagalleria

Uudelleen ajateltu konsepti

Guzzin pikkulohkoinen V2-moottori helpotti muotoiluosaston työtä, sillä moottoripuolella siihen on liitetty ruisku ja katalysaattori. Kaksi asiaa, jotka tekevät moottoripyöräilystä entistäkin mukavampaa. Katalysaattori vähän rajoittaa virittämistä, mutta ruisku on se härveli joka sen mahdollistaa... ei paha! Painon, koon ja tehon puolesta Breva asettuu samaan ryhmään Hondan ja Kawasakin 500-kuutioisten twinien kanssa. Kuutioita on varttilitra enemmän, mutta Breva istuu käteen kuin viisisatanen. Se on kevyt ja ketterä. Nopeatempoisessa kaupunkiliikenteessä se on kuin kotonaan, sillä moottorin joustavuus ja riittävä teho sekä rento ajoasento tekevät ruuhkaisestakin liikenteestä nautinnon. Guzzin koneet ovat aina vaatineet pitkiä sisäänajoja, jopa 10 000 km luokkaa. Koeajettu Breva oli vasta alkutaipaleella ja kone tuntui aluksi tahmealta, mutta pari tuhatta kilometriä myöhemmin sille maistui latu jo paljon paremmin. Luonteeltaan kone on rauhallinen ja se tuottaa tehoa tasaisesti ilman potkuja.

Näistä kurveista olisi moni missikisojen osallistuja kateellinen

Muskelia saisi ehkä olla vähän enemmän kuin ilmoitettu 48 hv 6800 kierroksella. Suurin vääntömomentti, 54,7 Nm tulee esiin jo 3600 kierroksella, mutta moottoripyörämäistä vetoa löytyy vasta yli 4000 kierroksen lukemilla. Veto katkeaa nopeasti punaviivaan, joka tulee vastaan pian suurimman tehon kierrosluvun jälkeen. Tällainen käytös sopii rauhalliselle tai aloittelevalle kuljettajalle. Kokemuksen karttuessa tehoa oppii käsittelemään ja sitä alkaa myös kaivata lisää. Moottorista luultavasti löytyy kapasiteettia (ja maahantuojalta osaamista) pieneen viritykseen, jolla parannettaisiin herkkyyttä ja potkua yläkierrosalueella. Avoimemmat äänenvaimentimet ja avarampi ilmanputsari saattaisivat riittää virkistämiseen.

Katalysaattorin ja ruiskun ohella Guzzi on laittanut pienemmän moottorin tuotannon laadun uuteen kuosiin. Sen tuntee ajossa, sillä tärinät ovat vähentyneet oleellisesti. Ennen kaikkea, muutoksen kuulee. Työntötankopannun mekaaninen hilpatus on tutun kuuloista, mutta volyyminappi on käännetty pienelle: nyt ei yläkierroksilla enää tunnu että pannu räjähtää käsiiin välittömästi. Brevan myyntiesitteessä kehutaan laveasti tarkempia valmistustoleransseja, eli mainosteksti voitaneen suomentaa että uudet omistajat ovat investoineet tehtaaseen ja nykykaikaistaneet tuotannon konekannan.

Vamos!

Brevalla kaupunkiajelu on nautittavan rentoa, mutta myös matka taittuu sillä aivan samalla tunnelmalla. Rento ei tässä tarkoita, että pitäisi riippua takakenossa ja ajaa alinopeutta jalat edellä. Pyörä kulkee sallittuja maantienopeuksia kevyesti myös kuormattuna. Kapasiteetti riittää noin 150 km/h jatkuvaan matkanopeuteen, joka on tehoihin nähden varsin odotettavissa oleva lukema.

Parhaimmillaan Breva (kuten jokseenkin kaikki muutkin moottoripyörät...) on valtatiestön ulkopuolella. Kun reitiksi valitaan Suomen tiestön mutkaisempi puoli, jätetään kiire kotiin, alkaa moottoripyöräilyn tärkein osuus: ajaminen. Brevalla ei tee mieli luukuttaa mutkasta toiseen – eteneminen on mukavinta kun vie konetta tasakaasulla ja –vauhdilla. Jos vaihteita tarvitsee käyttää, niin liukasliikkeinen vaihdelaatikko auttaa pitämään koneen tehoalueella. Jos pysytellään siinä (rauhallisessa) ajotyylissä, johon Breva on sovittettu, niin jousituksen ominaisuudet riittävät hyvin. Keula on perustavaraa, samoin takavaimentimet. Putkirunko on painon ja tehon mukaisesti toteutettu ja sellaisenaan riittävän jäykkä.

Kun vauhti nostetaan urheilulliselle puolelle, tulevat jousituksen komponenttivalintojen asettamat rajat esille: peräpään vaimennus ei riitä ja pyörä voi lähteä huojumaan kaarteessa kohdalle sattuvista heitoista. Tehdas olisi saanut varustaa Brevan vähän paremmilla iskareilla, mutta jos ominaisuudet eivät miellytä, niin homman voi hoitaa itsekin. Guzzin lisävarusteluettelosta löytyy joka suuntaan säätyvät takaiskarit, ja markkinoilla on myös päteviä tarvikevaimentimia.

Brevan käyttäytyminen tuntuu olevan tavallista riippuvaisempi rengaspaineista, sillä kahden kymmenyksen muutos vaikuttaa selvästi ajettavuuteen. Guzzi joutuu edelleen käyttämään kapeita ja korkeita takarenkaita – ehkä olisi jo aika uudistaa näitäkin rakenteita ja ottaa käyttöön matalaprofiiliset vyörenkaat.

Puutteista huolimatta Breva on oivallinen matkapyörä. Satulan muotoilussa on ilmeisesti otettu tavallista enemmän mittoja erilaisista takalistoista, sillä testipyörän tuhto tuntui sopivan kaikkien kuskien ahterille. Ajoasento on aavistuksen eteen nojaava ja jalat asettuvat rennosti tankin polvikuppeihin, Jalat ylettyvät maahan hyvin, vaikka satulassa istuisi lyhytkin kuljettaja – ja silti kaapin kokoinenkin ihminen viihtyy tämän laitteen satulassa. Matkustajallekin on tehty tilaa riittävästi, ja reissu taittuu kaksi päällä (ilman vaativaa parisuhdekurssia). Guzzin omat sivulaukut täydentävät matkavarustusta erinomaisesti.

Stĺppĺ! Stĺppĺ!

Takavuosina italialaiselta sirkukselta pääsi Pieksänmäellä karkuun norsu. Eläintenkesyttäjät olivat juoksennelleet pitkin keskustaa ja yrittäneet pysäyttää liikennettä huudelleen italian ja englannin sekoituksella pysähtymiskäskyä: Stoppo Stoppo! Taisi muutama savolainen hämmästyä kun norsu lönkytti kyläraitilla vastaan...

Kun Brevalle annetaan sama komento, on edessä tiukkaa puristusta. Kahvasta. Brembon etujarru on asiallista laatua, mutta tehoa siinä saisi olla enemmän, tai ainakin tuntoa.

Yhdellä levyllä ja satulalla toteutettu etujarru on keino rajoittaa hintaa ja tehdä pyörästä aloittelijoita silmälläpitäen helpompi ajettava. Breva stĺppaa riittävän nopeasti, mutta kokeneelle motoristille ns. ”yhden sormen jarrujen” puuttuminen on välillä ärsyttävää. Toisaalta, kokenut motoristi säätää pyörän ominaisuuksia esim vaihtamalla jarrupalat käytökseltään ja kitkakertoimeltaan haluttuun seokseen. Yksityiskohdiltaan Moto Guzzin Breva on viimeistelty. Konttasimme pyörän ympärillä ainakin tunnin ihmetellen viimestelyä. Nyt Mandellon del Lariossa tuntuu olevan aivan uusi vaihde päällä – tästä pyörästä näkyy että laadun tekeminen on ymmärretty ja että sitä myös halutaan tehdä. Breva on kerta kaikkiaan nätti kuin sika pienenä. Mieleenpainuvin ominaisuus Brevassa on sen kaikkinainen sympaattisuus, joka tekee ajamisesta hauskaa. Tällä pyörällä koko testiryhmä ajoi mielellään, vaikka kaikki kuskit kaipasivat jotain ominaisuutta lisää. Pyörä soveltuu aloittavalle motoristille, naiselle ja viihdyttää myös pitkään ajanutta kuskia. Ainekset klassikoksi ovat todellakin olemassa – ja pitäisin todella ihmeellisenä jos Brevasta ei tule myyntimenestystä.

Tässä on moottoripyöräilyn tulevaisuus! Jos prätkätehaat meinaavat pysyä leikissä mukana, niin moottoripyöriä on kasvavassa määrin myytävä myös naisille. Ja – naiset on saatava pysymään motoristeina. Tietää paljon uusia vaatimuksia pyörien suunnittelussa ja valmistuksessa. (kuva: Moto Guzzi)

Teksti: Paavo Mäkinen