Tekniset_tiedot

Kuvagalleria

Pitkäjalkainen haastaja Saksasta

Motopalstan ensimmäinen kosketus uudistuvaan MZ-mallistoon osui pari vuotta sitten Münchenin Intermot-moottoripyöränäyttelyyn. Näytteillä oli jo silloin valmiin näköisiä pyöriä, joista mainittiin näyttelyraportissa. Suomeen MZ 1000 S saatiin viime kesäksi. Merkin maahantuoja on Tokimoto Oy.

Evästys koeajolle oli ytimekäs:” Se on sitten aika erilainen”. Ainakin käyntiääni on ihan oma juttunsa: rivikakkosen äänimaailma on yhdistelmä harvataajuista murinaa ja selvästi erottuvia imuääniä. Ja entisajan aidoille pärinäpojille tiedoksi – tässä on yksi tuiki harvinainen nykyajan pyörä, jossa on mojovasti volyymia!

Suunnitteluryhmä on antanut pyörälle painokkaan muotokielen: MZ on erilainen! Samaa viestii moottorin valinta: kaksisylinterinen rivimoottori (twini) on harvinainen ratkaisu. Yamaha kokeili samaa konstruktiota TRX 850 –mallissa viime vuosikymmenellä. Pyörä oli hyvä, mutta menestys ei. Japanilaisten kohtalon tietäen MZ on varmasti ottanut tietoisen riskin erilaistaakseen mallinsa heti kilpailijoista. Numeroiden valossa merkki haluaa myös näyttää osaamistaan: erittäin lyhytiskuisesta koneesta on kutiteltu ruiskun avustamana 115 hevosvoimaa 9000 kierroksella.

MZ:n twini haluaa kierrokset yli kolmen tuhannen, ennen kuin se suostuu vetämään ilman protestointia. Tärinät tasoittuvat, kun kierrokset pidetään yli neljän tuhannen. Siitä eteenpäin moottori tuottaa väkevän voiman tunnun, josta kasvaa seitsemän tonnin kohdalla mukava potkaisu lisäämään tunnelmaa suorituskyvystä. Vetoaluetta riittää punaviivaan asti.

Vanhojen setien turinat britti-twinien ankarasta väännöstä kannattaa unohtaa. Suurin vääntömomentti on 95 Nm, joka saavutetaan 7000 kierroksella. Toki, kuutioita on riittävästi myös väännöllä ajamiseen, mutta se olisi moottorin ominaisuuksien vajaakäyttöä, sillä MZ:n twini todella pitää kierroksista!

Liukasliikkeinen ja tarkka vaihteisto on välitetty harvaksi: 150 km/h mittarinopeus vastasi 5000 kierrosta kuutosvaihteella. Pitkäjalkaista menoa! Satasen vauhdissa ei kannata vielä tarjota kuutosta, sillä moottori laukkaa iloisemmin viitosella, ja syheröisillä mutkateillä parhaat vaihteet ovat kolmonen ja nelonen. Kaupunkiajossa ykkönen on selvästi liian pitkä. Suomen rajoitukset huomioiden kannattaisi ketjujen vaihdon yhteydessä tihentää toisiovälitystä siten, että kuutosesta tulisi käyttökelpoinen ajovaihde satasesta ylöspäin

Puolikyykky

Kuljettajalle MZ:n ohjaamo on miellyttävä tuttavuus. Ajoasento on katu- ja matkailukäyttöön sopiva puolikyykky. Alle satasen nopeuksissa ylävartalon paino lepää ranteilla – tai jos keventää ranteita, niin kuormitus siirtyy ristiselkään. Tästä ongelmasta ei pääse kuin kasvamalla lisää pituutta (epätodennäköistä), lisäämällä vauhtia (voi käydä kalliiksi) tai valitsemalla aktiivista ajamista vaativat reitit (kartta tarpeen).

Satulassa on tilaa ja istumamukavuutta jopa poikkeuksellisen hyvin. On epätodennäköistä, että pitkää matkaa taittava kuski valittaisi satulan epämukavuutta. 1000 S soveltuu hyvin yksin reissaamiseen – parhaiten kevyellä kuormalla, kuten tankkilaukku ja kaksi pehmeää sivulaukkua. Matkustajan kanssa tilaa on jo niukanpuoleisesti.

Pyörän kate on toteutettu enemmän aerodynamiikan ja ulkonäön ehdoilla, kuin kuljettajan suojaamista silmälläpitäen. Ylävartalo on jätetty vapaaseen tuuleen, joten pyörteily ei aiheuta melu- tai väsymishaittoja. Lisäksi vauhti tuntuu selvemmin, kun tuulenpaineen kasvu kertoo nopeuden nousevan. Matalan katteen lasin myötä ilmanvastus kannattaa ylävartaloa jo satasen vauhdeista ylöspäin. Tehdas lupaa pyörälle huippunopeutta 250 km/h.

Viihdytyskerroin korkealla

Ajossa MZ 1000 S käyttäytyy neutraalisti, sillä painopiste on viety alas ja melko eteen. Muutaman mutkan mittaisen totuttelun jälkeen kaarreajo sujuu niin helposti, että parissa kiristyvässä takaviistossa kaarteessa alkoi suorastaan naurattaa: lisää vastaohjausta tai painonsiirtoa ja MZ kiristää kaartosädettä nöyrästi. Kallistusvara ei katuajossa lopu kesken.

Mutkaisilla teillä liikkuminen on riemastuttavaa, sillä pyörä luo vauhdin tunnun jo järkevissä nopeuksissa. Tämä ei tarkoita, että ominaisuudet loppuisivat kesken – päinvastoin, reservejä jää runsaasti. Kysymys on tavasta, jolla MZ kommunikoi kuljettajan kanssa.

MZ 1000 S on hyvin urheilullinen moottoripyörä, mutta puhdas raaseri se ei ole. Ennemminkin MZ on hauskanpitolaite, jolla otetaan parhaat mehut mutkista ja kallistuksista. Kun vaihde on valittu oikein, jää vaihtamistarve suhteellisen pieneksi ja kuskille jää aikaa nauttia maksimaalisesti ajolinjoista, puolenvaihdoista ja kaarteeseen sisään viedyistä jarrutuksista jne. Ajamisesta nauttii todella paljon, koska pyörän ominaisuudet on viritetty viihdytyskertoimen kasvattamiseen, ei maksimaalista suorituskykyä silmälläpitäen.

Jousituksen perusviritys on aavistuksen pehmeämpi kuin täysiverisissä urheilukoneissa. Tästä on hyvä lähteä hakemaan omaan ajotapaan sovitettua säätöä, sillä etuhaarukasta ja takaiskarista löytyvät säädöt joka suuntaan.

Fun Sport

MZ 1000 S on viimeistelty ajan vaatimusten mukaisesti. Hitsausjälki on siistiä, pintakäsittelyt ovat kunnossa ja komponentit edustavat pyörän hintatason edellyttämää laatua.

Jarruihin on valittu japanilaiset Nissinin nelimäntäiset satulat. Normaaliajossa niissä on kiva tunto ja herkkyys. Hätäjarrutuksessa tilanne muuttuu moniselitteisemmäksi, sillä jarrujen tunto heikkenee huomattavasti kun pyritään huippusuoritukseen. Katse kääntyy ensiasennuspalojen ominaisuuksiin ja kumisiin jarruletkuihin. Varsinkin italialaiset ovat siirtyneet käyttämään teräspunosvahvistettuja letkuja, ja samaa voi suositella myös saksalaisille.

Yhdessä kohdassa muotoilijat ovat kuitenkin menneet liian pitkälle: nelilamppuinen valopaketti on varsin tehoton. Harmillista, sillä juuri tässä pyörässä valojen paranteleminen jälkeenpäin on harvinaisen vaikeaa.

MZ 1000 S on mielenkiintoinen moottoripyörä, jonka sarvissa on helppo erottua massasta. Se herättää huomiota motoristien keskuudessa, mutta ei ärsytä tarpeettomasti muita kansanosia. Se ei ole ankara muoviluoti, eikä matkapyörä. Sport-touring –genreen se on liian sporttinen. Koeajon jälkeisen pohdinnan tuloksena päättelimme, että tällaista pyörätyyppiä voisi kutsua nimikkeellä fun sport – hemmetin hauska sporttinen ajokone.