Tekniset_tiedot

Kawasaki ZX-12R

Samalla kun vedin kypärää päähäni, mietin, miten noin pieneen tilaan on saatu mahtumaan niin tajuttomasti voimaa! Edessäni oli moottoripyörä isolla M:llä vai pitäisikö sanoa punainen voimalaitos

Oli alkamassa koeajo tehokkaimmalla sarjatuotantopyörällä jota koskaan olin ajanut. Tehot siellä 180 hv:n ja painot 250 kg:n tietämissä tankattuna. Herättää ansaittua kunnioitusta. Niinpä heitin toivomuksen ilmoille: ollaan ystäviä ja anna minun päättää miten ja minne mennään. Tällainen mopo karkaa herkästi käsistä jos yhteistyö ei suju. Tällaisia ajatuksia pyöri mielessäni kun otin Kawan puikot käsiini.

Mitat olivat kohdallaan, sen tiesi heti kun haki kylmiä. Sitten vain ruoskaa oikealla peukalolla ja voimalaitos oli käynnistynyt. Selässä kulki väreet! Annoin koneen lämmetä kunnolla ennen kuin hipaisin vaihdepoljinta. Liikkeellelähtö tapahtui kuin unessa. Tuntui, että pelkkä kaasun puristaminen riitti nostamaan kierrokset. Tunne oli mykistävä. Ravistelin itseni hereille, kun soljuin liikenteeseen. Suuntasin Turun väylälle ja kiihdytysrampilla annoin reilumman käskyn koneelle, MEINAS TULLA HOUSUUN, oli se sellainen rykäisy. "Nyt pitää olla tarkkana kaasun kanssa", ajattelin.

Varttitunnin ajon jälkeen aloin huomioida myös muita seikkoja kuin moottorin mielettömät tehot. Pyörässä on hyvät tilat kuskille. Jopa jalkatilaa löytyy hyvin. Sen mahdollistaa kaksitoistasen runkorakenne, sillä rungon palkit on vedetty moottorin päältä eikä sivuilta. Lisäksi pyörä on keveämpi ajaa kuin mitä voisi luulla. Esimerkiksi ZZR-1100:een verrattuna moottori on 12 kg ja runko 2,5 kg keveämpi. Istuma-asento on rennon urheilullinen ja taajamissakin pystyy ajelee juurikaan käsien väsymättä. Kate antaa riittävän suojan eikä Suomen nopeuksissa tarvitse kumarrella pleksin taakse. Tiesin, että tulevasta viikonloppureissusta jäisi jälleen mieleen yksi upea ajokokemus.

Perjantaiaamuna starttasin pitkälle päivätaipaleelle. Helsinki-Turku-Oulu. Matkatavarat jäivät minimiin vain pieni laukku taakse ja reppu selkään. Jotenkin en pysty kuvittelemaan tähän pyörään sivulaukkuja (makuasia). Startin tapahduttua piti tietenkin taivaalta hieman tirauttaa vettä. Mutta se auttoi minua muistamaan millaisella pelillä olin reissuun lähdössä. Ensimmäisistä valoista kun lähdin huolimattomasti, alkoi takavanteessa sellainen karuselli, että takanani oli suihkulähde ja kone haukkasi huimat kierrokset. Siinä tuli nielaistua aivan aiheesta ja ajattelin, että tähän pyörään pitäisi tulla kaupassa rannetuki vakiovarusteeksi. No, onneksi sadekuuro oli paikallinen ja pian pääsin ajamaan kuivaa baanaa. Lähtiessäni sitten eräältä p-paikalta ajattelin uskaltaa kokeilla hieman Kawan kiihtyvyyttä. Edessäni oli pitkä tyhjä suora heti parkkipaikan jälkeen. Niinpä ykkösellä nätisti tielle ja kakkonen pesään, reilummin käskyä, sitten kolmonen ja ranne nurin. Huomasin eturenkaan olevan tosi korkealla. Kiihtyvyys oli jotain aivan uskomatonta. Tuntui, että aivastukseen menevä aika riittää sakkonopeuksiin. Olisi hienoa päästä Saksaan tällä voimalaitoksella. Päätin jättää revittelyt siihen kertaan ja lopun päivää ajelin sivistyneesti Ouluun, tosin joskus kun ohitin, käytin ylimääräistä voimmmaaa, se kun toi hunajanmakua suuhun. Kun lopetin ajamisen liki 900 kilometrin jälkeen, olo oli raukea, mutta en tuntenut kropassani suurempia väsymisen oireita. Eli Kawalla voi huoletta vedellä pitkiä päivämatkoja, ainakin yksin.

Paluumatkalle suunnittelin sellaisen reitin josta löytyy hyviä mutkapätkiä, jotta saisin kallistella ja naatiskella. Voitte uskoa, että mutkaisillakaan tieosuuksilla tämä masiina ei jätä pulaan. Painopistettä on saatu alas sijoittamalla bensatankki osittain penkin alle. Tarvitsi vain olla huolellinen vauhtien kanssa, kun kakstoistanen kelaa niin huomaamattomasti vauhtia, että mutkat tulevat todella nopeasti vastaan. Täytyy kumminkin todeta, että jarrut on mitoitettu pysäyttämään kovemmatkin vauhdit tehokkaasti. Kuusimäntäiset puristimet etujarruissa hoitavat tehtävänsä moitteetta. Mäntsälän kohdalla päätin ajaa loppumatkan moottoritietä. Rampilta nelosella pieni kiihdytys sallittuun nopeuteen ja aina vain ihmetytti moottorin tehot, ja kyllä siellä vääntöäkin piisaa. Painauduin kokeeksi pleksin taakse ja mielessä välkkyi ajatus että jos sittenkin vääntäis narut tiukalle ja päästäis tehot takarenkaaseen. Mutta se pieni järjenhiven esti tekemästä sitä, ja köröttelin sallittua sataa kahtakymmentä kohti Helsinkiä, tosin hieman turhautuneella fiiliksellä. Siinä ajellessani ynnäsin ZX:n plussia ja miinuksia. Plussia voisi luetella vaikka kuinka pitkään, mutta mielestäni Kawan tehot ansaitsee ykkösmaininnan. Miinuksia on harvassa ,yhtenä tietenkin se, että niitä tehoja on Suomessa vaikea päästä hyödyntämään.

Lopuksi voin todeta, arvon motoristit, että useiden eri pyörien ja reilun 400.000 ajetun kilometrin tuntemuksilla tämä oli yksi mieleenpainuvimmista maisteista pitkään aikaan.

ps. Pyörässä pitäisi olla tarra: Vain riittävää ajokokemusta omaaville!

Tuumailee JII-VEE