Tekniset_tiedot

Kuvagalleria

Pikatestissä Hyosung Aquila GV 650: Virkeä urheilukruiseri

90-luvun suositut keskikoon kustomit ovat sittemmin hiljaa hävinneet markkinoilta, mutta japanilaisjättien hanakka haastaja Hyosung tuo jälleen valikoimaa tällekin sektorille. Pelkkä markkinaraon tilke Aquila ei ole, sillä trendikkään muotoilun ja terhakan moottorin siivittämä kokonaisuus on harkittu ja toimiva paketti. Linjakkaassa kruiserissa myös hinta kohtaa näyttävyyden, joten uutuus tuskin jää keräilyharvinaisuudeksi.

Aquilan ajo-ominaisuudet sopivat hyvin kurvailuun kaupungissa ja pienillä mutkateillä.
Kaukana edessä sijaitsevista jalkatapeista huolimatta yleistuntuma on kevyt ja ketterä, ja kaupungissa kruisailu on vaivatonta ja miellyttävää . Pian huomaa käyttävänsä kaikki mahdolliset tekosyyt risteykseen tai valoihin pysähtymiseen, sillä mukavasti mörisevän pako-
äänen säestämät toistuvat liikkeellelähdöt alkavat pian tuntua itsetarkoituksellisilta. Mäntämyllyn jauhanta ei ihan hampaita helisytä, mutta rapeasti vääntävä ja ripeästi kiertävä moottori on juuri omiaan sporttiseen risteilijään.

Lyhyistä etapeista pitkä ilo

Moottoritiellä menoa vitkastaa linkkuveitsiasennossa istuvaan kuljettajaan kohdistuva voimakas viima, joka on viedä ihan mennessään. Pyörä kyllä kirmaisi, mutta sarvissa roikkumisesta saa pian kyllikseen. Mutkaisilla maaseututeillä kotka sitten viihtyykin joko rauhallisesti liitäen tai jyrkästi kaarrellen. Leveiden renkaiden varassa kurvien kanttailu sujuu letkeästi, ja pirteä voimamylly jaksaa aina ponnauttaa ajokin hilpeästi taas uudelle suoralle. Hajamielinen kahvanpitelijä kokee kierrosherkkyyden märässä tasoristeyksessä, kun moottori ulvaisee ja takarengas sutaisee terhakasti kiskojen välissä. Vilkas vaihtuva-nopeuksinen ajelu on kyllä ilo korville, sillä kookas äänenvaimennin päästää ilmoille
pontevat murinat.

Jalat suorina istuttava ajoasento tuntuu kurvaillessa aika elvismäiseltä, mutta karu tosiasia on, että kuskin koko paino makaa pienellä ahterin osalla aivan häntäluun molemmin puolin. 50 kilometrin kertasiivun jälkeen on jo pysähdyttävä palauttamaan tuntoa alaraajoihin tai nauttimaan kupponen. Hyvin optimoidulla reitillä on tietysti aina kahvila tai terassi lähellä, ja Aquilaa pysäköi tällaisten edustalle ihan mielikseen.

Kotka on laskeutunut

Etuiskunvaimennuksen säätöön on ruuvit putkien yläpäässä, ja perä tuntuu yleiskäyttöön sopivan keskiryhdikkäältä. Kaupungin töyssyt on mukava ylittää pehmeämmällä otteella, ja vastaavasti sporttisempaa jämäkkyyttä saa hakemalla nupista kovuutta. Sulavapiirteisellä ja möreästi kehräävällä Aquilalla on muutenkin mukava kurvailla kulmilla. Pohjoisamerikkalainen inspiraatio näkyy muodoissa, mutta Hyosungin suunnittelijoilla on ollut rohkeutta myös loitota patarautaperinteestä: digitaalinen nopeusmittari on selkeä ja yksinkertainen, ja se antaa tietynlaisen futuristisen vivahteen pyörän hillitylle ajattomuudelle. Näytön kirkkaus on säädettävissä.

Erityinen ilonaihe on peilit, jotka sirosta ulkomuodostaan huolimatta näyttävät myös taakse. Saman käytännöllisen ajattelun filosofian olisi toivonut ulottuvan myös renkaiden täyttöventtiileihin. Varsinkin takavanne on niin leveä ja ahdas, että satunnaisen bensa-aseman instrumenteilla pilliin ei yllä. Myös lokasuojavarustus on minimalistinen, ja leveät renkaat linkoavat uskomattoman tehokkaasti pikihippuja ja muita teiden tähteitä joka koloon ja sopukkaan. Toki kustomi on pestäväksi ja puunattavaksi ostettukin, joten itsestään sottaava pyörä tarjoaa vain omistajalle tilaisuuden taajaan huolenpitoon.

Teksti ja kuvat: Esa Aaltonen