Tekniset_tiedot

Kuvagalleria

Pitää kaikista teistä

Ennen Honda Varaderoa olin joskus takavuosina ajanut Triumph Tigeriä, ja pitänyt kokemuksesta. Mutta siitä on noin seitsemän vuotta, ja sen jälkeen en ollut uhrannut ajatuksia isoille matkaenduroille. Tässä välissä maailma on taas muuttunut kertaalleen: Varaderoa ei kutsuta enduroksi, vaan nimikkeellä adventure, seikkailupyörä. Honda lupaa, että Varadero on kotonaan kaupungissa, moottoritiellä ja myös kurjilla korpitaipaleilla, sillä seikkailu voi tapahtua missä vaan. Aika paljon luvattu.

Hyvän markkinointiosaston tunnistaa siitä, että se pystyy luomaan houkuttelevia lupauksia tuotteesta. Jos olisin mukavuudenhaluinen, niin sanoisin että eipä käy kateeksi Hondan kehitysosaston inssejä, mutta kun satun pitämään haasteista, sanonkin että onpa jätkillä nasta homma: saa yrittää todella vaativan yhtälön ratkaisua, eikä ikinä tule ihan valmista. Minun hommakseni jää sitten laittaa Varadero näyttämään miten pyörä selviää seikkailuista.

Tasaista vetoa

Honda Varadero XL 1000 V:n moottori teki ensiesiintymisensä muutama vuosi sitten VTR 1000 F –supersportissa. Mallinimen V-kirjain kertoo kaiken: rungossa istuu 90-asteinen V2-moottori. 2003-malli on Varaderon toinen painos: polttoaineensyöttöön on vaihtunut tietokoneohjattu ruisku ja myös puristussuhdetta on nostettu. Vaihdelaatikkoon on uudessa versiossa lisätty kuudes pykälä pudottamaan polttoaineen kulutusta.

Sukellan Varaderolla kehäkolmosen iltapäiväruuhkaan noudettuani pyörän Brant Oy:n pääkonttorilta. Moottorin joustavuus tuntuu välittömästi: vaihteesta ei ole kovin suurta lukua, jos kierroksia on yli 3000. Tuon rajan jälkeen moottori vetää tasaisesti kahvaa kääntämällä, vaihteesta riippumatta. Numeerisena arvona 69 kW (94 hv)/8000 rpm ei ole erityisen korkea huipputeho, mutta 98 Nm vääntömomentti 6000 kierroksella osoittaa pyörän suunnittelijoiden ymmärtäneen käyttäjien toiveen miellyttävästä moottorista.

Selvittyäni tihkusateessa kehäkolmoselta Tampereelle vievälle moottoritielle kokeilen pyörän kiihtyvyyttä ensimmäisen kerran. Kyyti ei lisäänny repivästi kuten supersporteissa, sillä laajavääntöinen V2 tuottaa tehoa ja nopeutta elegantisti – ja vajaat sataheppaiselle litraiselle tyypillisellä suorituskyvyllä.

Jouheasti käyttäytyvä moottori mahdollistaa pitkät välityssuhteet. Maantieajossa se tarkoittaa, että kuutonen kannattaa laittaa päälle vasta lähes satasen vauhdissa. Moottoria kannattaa kierrättää yli 3000 rpm, jolloin se ei protestoi jos kaasua avataan reilusti. Missä Varaderossa sitten on se paljon puhuttu V2-moottorin vääntö? Juuri siellä minne se on mallille määritellyn ajoympäristön ja käyttötavan mukaan suunniteltu, eli keskikierroksilla – siellä missä vääntömomenttia oikeasti käytetään! V2-koneita on periaatteessa kahta peruslajia: puhtaita vääntökoneita, jotka viihtyvät matalilla kierroksilla, ja toisaalta urheilullisempia moottoreita, joiden käyttöalue on usein paljon korkeammalla kuin vääntökoneiden maksimikierrosluku.

Lyhyt moottoritiepätkä Vantaalta Pirkanmaalle todistaa, että tällä Hondalla on helppo lähteä reissuun. Hyvin muotoillussa ja riittävän tukevassa satulassa viihtyy varmasti pitkän päivän, sillä ajoasento on neutraali pysty. Kuski voi istua rennosti myös moottoritienopeuksissa, sillä pyörän aerodynamiikka on hiottu toimivaksi. Lisäksi kypärään kohdistuvaa pyörteilyä voi vähentää säätämällä tuulilasin korkeutta. Moottoritehon ja aerodynamiikan puolesta Varaderolla voi taivaltaa Euroopan moottoriteitä liki 200 km/h matkanopeuksilla. Huippunopeutta kertynee jonkin matkaa yli kahdensadan.

Koajolenkillä Varaderon polttoaineenkulutus oli 6,7 l/100 km, mikä on reilunpuoleisesti kun huomioidaan että koeajo tehtiin Suomessa, jossa rajoitukset ovat matalia ja niitä valvotaan. Lieneekö pakoputkistoon lisätylllä katalysaattorilla osuutensa asiaan?

Näe itse – älä ärsytä

Kaupungissa seikkailupyörä nostaa esiin tämä pyörätyypin perusominaisuuden eli korkean satulan, mistä seuraa hyvä näkyvyys. Tukkoisessa ruuhkaliikenteessä on rauhoittavaa, kun näkee eteensä enemmän kuin edellä ajavan auton takavalot.

Varaderon muotoilu on hillitty, ehkä kaksilamppuisen keulan häijyä tuijotusta lukuunottamatta. Tällä Hondalla ei irtoa katu-uskottavuutta, mutta tuskin Varaderon itselleen hankkiva ihminen moisesta paljon välittäisikään. Seikkailijan kannattaa joskus olla vähän huomaamaton ja ärsyttämättä ketään. Tuntemattomien maiden ilkeitä varkaita vastaan Honda on varustanut virtalukon varkaudenestojärjestelmällä.

Ajamisesta ei jaeta tyylipisteitä

Kaiteiden ja jalkakäytävien välistä koeajo jatkui kapeille ja mutkaisille urille. Varaderolla on helppoa sujutella mutkaista tietä näkymättömiin, sillä kohtuullisiin kallistuskulmiin asti Honda ohjautuu helposti ja neutraalisti. Kyydin lisääminen reilusti urheilulliselle puolelle tuo esiin, että monipuolisen pyörän tekemisessä on tehtävä monipuolisia kompromisseja. Runko elää hiukan tiestöllemme tyypillisissä isoissa heitoissa, mutta esimerkiksi s-mutkien nopeat suunnanvaihdot menevät läpi eleettömästi.

Varaderon voimakas moottori, hyvät jarrut ja kohtuullinen runko sallivat paljon vaihtelua ajotapaan. Varaderolla voi ajella arvokkaan rauhallisesti tai hyvin agressiivisesti, eikä nykyaikaisten katuendurokumien pito petä kestopäällysteellä. Pysty ajoasento ja leveä ohjaustanko tekevät nopeasta etenemisestä vähän hassun näköistä, mutta omaksi huviksi ajamisesta ei jaeta tyylipisteitä. Pääasia, että kuskilla on kivaa.

Jousitus on katupyörämäinen, mutta tavallista suurempi joustovara kielii kyvystä liikkua myös maapohjaisilla pinnoilla. Vaimennus on varsinkin takana jäykän puoleinen, samoin jousi. Parempi näin, sillä epäilemättä Varaderolla ajetaan kaksi päällä ja myös kuormattuna.

Honda toi muutama vuosi sitten markkinoille oman versionsa integraalijarrusta, eli systeemistä, jossa jarrukahvan puristus vaikuttaa sekä etu- että takapyörään. Hondan ratkaisussa etujarru käyttää kolmimäntäisten etusatuloiden laitimmaisia mäntiä ja kolmimäntäisen takasatulan keskimäntää. Takajarru toimii päinvastoin. En aikaisemmin ole pitänyt integraalijarruista, mutta nyt oli aika tarkistaa mielipiteitä, sillä Hondan ratkaisu toimi upeasti ja loogisesti. Jarrujen tuntuma on miellyttävän lineaarinen, ts. teho ja puristusvoima kasvavat samassa suhteessa.

Virnistelyä soratiellä

Olisi suuri synti olla kokeilematta Varaderoa soralla, sillä osa mallin perimästä tulee enduroiden sukukunnasta. Saattaa olla eri asia, ketä soralla ajelu enää kiinnostaa. Yhä useammin soralla ajamista suorastaan vältetään. Miksi? Se on opittavissa oleva taito siinä kuin kestopäällysteellä liikkuminenkin, ja sorateiden ajaminen laajentaa käytettävissä olevaa tiestöä moninkertaisesti.

Nykyajan katupyörät ovat pääsääntöisesti vähintään toimivia ajopelejä myös soralla. Jos Varadero lasketaan katupyöräksi, niin sen soraominaisuudet voidaan heti julistaa erinomaisiksi. Leveällä ns. valtiontiellä voi luukuttaa perusnopeusrajoitusta käytännöllisesti katsoen mihin vaan – jyrkimpiä mutkia lukuunottamatta. Ja oma lukunsa ovat tietenkin Suomen sorateiden korkeuserot ja ylitykset – tai hypyt. Varaderoa ei ole tarkoitettu hyppäämiseen, enkä sellaista kokeillut, mutta nyppylöille voi laskea reippaasti ja antaa pyörän keventää mukavasti.

Tunnokkaiden jarrujen avustuksella pyörä pysähtyy sorallakin hallitusti. Pehmeä hiekka tai irtosora eivät muuta tilannetta miksikään: vähän enemmän vauhtia, että pyörä plaanaa tasaisesti irtonaisella alustallaan. Jostain syystä tällä moottoripyörällä on vaikea ajaa virnistelemättä itsekseen, ehkä Varadero on tehty niin helpoksi ajaa, että nauttimiseen jää tavallista enemmän aikaa?

Ajettava pinta saisi miellään olla melko tasainen. Syvät kuopat ja pahat röykyt osoittavat, että takavaimentimessa ei sittenkään ole riittävästi puristus- ja paluuvaimennusta peltoteiden yms. todella huonojen sorapolkujen ajamiseen. Eihän tässä ollut kysymys endurosta, vaan katupyörästä. Tämän määritelmän kautta katsottuna Varaderolla selviytyy soratiellä hyvin ja –poluillakin lähes (katu)enduromaisesti.

Takavuosina silloisten katuenduroiden kannattajat olisivat nimittäneet Varaderon välittömästi "järkipyöräksi". Mutta miksi moottoripyörän ostamista pitäisi perustella järjellä? Järkevä on usein tylsää, ja Varadero on kaukana tylsästä moottoripyörästä. Jos kuski haluaa tehdä moottoripyörällä kaikkea mahdollista, niin Varaderolla pystyy siihen. Miten olisi käynti Palermossa kahvilla? Menomatkalla ajetaan Iron Butt-vetäisy Keski-Euroopan läpi, paluumatkalla pyöritään kaupungeissa ja kierretään Nürburgring. Lopuksi kotimaassa kierretään Jyväskylän suurajojen parhaat erikoiskokeet, kuten Ouninpohja ja Myhinpää. Tylsääkö? Ei helkkarissa, mutta aivan varmasti seikkailu.

Teksti:

Paavo Mäkinen

Kuvat:

Tommi Rantala