Jos tilanne vaatii nopeaa kiihtyvyyttä, niin sitäkin löytyy, eikä moottori kakistele kun kaasuläppä käännetään nopeasti täysin auki. Teho/paino –suhde kertoo, että suorituskyky on painotettu väännön puolelle sekä nopeusrajoitusten mukaiseen ajeluun. Tehdään nyt kuitenkin selväksi, että VTX:n potku riittää kyllä nopeisiin ohituksiin, mutta silloin moottoria on kierrätettävä tiukasti. Huippunopeutta se kelaa mittariin pari sataa. Riittänee?

Koeajon aikana jouduin pohtimaan syvällisesti cruisereiden olemusta ja merkitystä, koska VTX ei aluksi tuntunut oikein toimivalta idealta: sillä ei ole miellyttävää ajaa matkaa moottoritienopeuksilla, kallistusvara ei riitä ”kunnon kanttailuun” ja suorituskyky on normaalitasoa. Ketä tällainen laite viihdyttäisi?

Cruiserin kotikenttää ovat kaupunki ja rauhalliset maaseututiet. Pyörän pituus ja astinlaudoista johtuva vähäinen maavara syövät ketteryyttä kaupungissa. Toisaalta, moottori, matala painopiste ja täysin pysty ajoasento tekevät ruuhkissa matelun hyvin helpoksi. Kaupungilla Hondan jyhkeä ulkomuoto ja matalasti höpöttävä moottori näyttävät herättävän positiivista huomiota.

Parhaimmillaan VTX on mutkaisilla kyläteillä ja rauhallisessa ajelemisessa, jonka idea on ajaminen sinänsä – liikkuminen maisemassa moottoripyörän kanssa. Ajatuksen ydin on elämyksellisyys, tämä moottoripyörä lähes pakottaa lähestymään ajamista ja matkan tekemistä ilman kiirettä. Kun vauhdit pitää 60-90 km/h välissä, jää kuljettajalle aikaa havainnoida ja kokea ympäristönsä aivan eri tavalla, kuin syöksyessään sen läpi ulvovan muoviluodin ohjaimissa. Kokemus on dramaattisesti erilainen ja sellaisena hyvin rentouttava.

Kokeiltuani kaikkea mahdollista tiestöä ja ajotapaa, päädyin toteamaan että VTX on motorisoitu stressinpoistolaite. Se rauhoittaa ajotyyliä ja tarjoaa todellista vastapainoa hektiselle työelämälle. Ainaisessa kiireessä ja stressissä elävälle nykyihmiselle tällaisen moottoripyörän juju on itselle sopivan ajamisen idean löytäminen.

Jousitus on visuaalisesti kaunis. Keula poimii pahatkin kuopat asiallisesti. Mukavuuden näkökulmasta takavaimentimet saisivat olla paremmat: lyhyt joustovara yhdistettynä pelkkään jousen esijännityksen säätöön tekee VTX:stä välillä aika epämukavan. Kantavuutta perässä riittää: matkustajan ottaminen kyytiin ei muuttanut ajettavuutta.

Vaihteiston välitykset on tehty pitkiksi. Hondan V-pannu vääntää laajalla kierrosalueella, joten vaihtamistarve jää pieneksi. Pitkistä välityksistä seuraa, että viitonen kannattaa laittaa pesään vasta yli satasen vauhdeissa. Liikkeelle lähdetään ykkösellä ja kaupungissa selviää kolmosella niin kauan kuin ei tarvitse kokonaan pysähtyä.