TUKEVASTI KOLMELLA PYÖRÄLLÄ
Triket ovat vielä harvinaisuuksia Suomen maanteillä 
Kolmipyöräinen moottoripyörä kääntää katseita. Kameran muistikortti täyttyy yhdeltä jos toiseltakin.
Mikä tuo on?
Saanko ottaa kuvan? Paljonko maksaa? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin joutui
vastaamaan kun liikkui Trikellä.
Kolmipyöräiset moottoripyörät - Triket,
ovat Suomen teillä vielä harvinaisia. Varsinkin tonnikasisatasen Gold Wingin
alustalle tehtyjä ei ole rekisterissä kuin muutama.
Koeajettu Trike on rakennettu kolmipyöräksi muutossarjalla eikä perustekniikkaa
ole muutettu alkuperäisestä. Ainoastaan takaosa on purettu ja taka-akselisto on
asennettu pulttikiinnityksellä runkoon. Yksinkertaisen rakenteen ansioista
pyörä on helposti muutettavissa takaisin kaksipyöräiseksi. Koeajossa olleessa
yksilössä takavaimennus hoituu kahdella ilmapussilla, joiden ilmanpainetta
säädetään alimmaisen tavaratilan sisällä olevasta venttiilistä. Tuotannosta
löytyy myös hieman arvokkaampia erillisjousitettuja akselistoja. 
Ajoasento on leppoisa ja penkki on kiva istua.
Ajossa Trike on tukeva kuin mikä. Suorilla ja loivamutkaisilla hyväpintaisilla
teillä matka taittuu leppoisasti kun vakionopeudensäädin hoitelee vauhdin.
Kuusisylinterinen, hillittömästi vääntävä 1800-kuutioinen vastaiskumoottori on
oiva peli kolmipyörään. Ajoasento on leppoisa ja penkki on niin kiva istua, että
pitkätkään päivävedot eivät puuduta kroppaa. Asfaltilla pitkittäisurat eivät juurikaan
ilmoittele olemassaolostaan. Terävään poikittaiseen uraan tai kuoppaan
ajaessaan kuljettaja saattaa kuitenkin saada tällin käsilleen, etenkin jos hän
on juuri vaihtamassa ajolinjaa. Parhaimmillaan kaksirattaisen ajofiilikset
ovat hyväpintaisilla mutkateillä. Jyrkästä keulakulmasta johtuen Triken ohjaus
on raskas eikä sitä viedäkään mutkiin kahvikuppiotteella. Kahvoista täytyy
puristaa kuin moukarin varresta, jos aikoo saada kolmipyörän kääntymään
haluttuun suuntaan. 
Honda Gold Wingin ohjaamo on nykyaikainen.
Taajaman
pyörityksessä yhtäaikainen kääntäminen ja kiihdyttäminen käy myös hauisten
päälle, koska etupyörä pyrkii kokoajan oikolinjaan. Tosin jyrkästä
ohjauskulmasta johtuen Trike pyörähtää ketterästi tulosuuntaan, kun sen tekee
rullaamalla, kytkinpohjassa. Vauhti pitää toki sovittaa käännöksen jyrkkyyteen
sopivaksi. Jarrutuksissa tuntuu pyörän massa. Taajamissa selviää jokseenkin
keveällä otteella, mutta maantienopeuksissa pitää jarrutuksissa olla ronskimpi
meininki. Pysähtyminen ei ole kiinni renkaiden pidosta, sillä pito-ominaisuudet
ovat hyvät märälläkin tienpinnalla. Toisen takarenkaan osuessa vedellä
täyttyneeseen uraan pyörä selvästi vetelee. Yli viidensadan kilon massa
kuitenkin huolehtii siitä, ettei ylimääräistä ohjelmaa synny. Wingin kate suojaa
hyvin. Trikeen on asennettu lisävarusteina astinlaudat, jotka suojaavat vielä
etupyörästä roiskuvalta vedeltä. 
Muhkeiden astilautojen ansiosta jalkoihin ei tarvitse laittaa vedenpitäviä ajokenkiä.
Triken tukevuus
luo turvallisuuden tunnetta niille, jotka arkailevat nousta tavallisen
motskarin kyytiin. Kolmipyörää ei kallistella ja kyydissä istujalla on molemmin
puolin lokasuojat antamassa lisäsuojaa. Trike on myös oiva ratkaisu pareille,
jotka haluaisivat kokea yhdessä moottoripyöräilyn fiiliksiä, mutta toisen
osapuolen epävarmuus on esteenä. Takapenkiltä on matala kynnys siirtyä kuskin
paikalle.
Kolmipyörät rekisteröidään Suomessa L5-luokkaan eli virallisesti
kysymyksessä ei ole moottoripyörä. L5-luokan vakuutusmaksut ovat edullisempia
verrattuna tavallisiin pyöriin.Vakuutukset maksavat vain 300–400 euroa ja
ajaminen onnistuu ympäri vuoden kun vaihtaa talveksi alle nastarenkaat.
Teksti: Juha Vola
Kuvat: Pentti Nissinen
IS 6.10. 2006
Takaisin
|
