Taajaman Tarzan
Yksisylinteristen nelitahtienduroiden sovittamisesta
kaupunkiajoon alkunsa saanut Supermotard-tyyli elää vahvasti Euroopan
suurkaupungeissa. Toisin kuin Street Fightereita, tehtaat ovat
lähteneet tuottamaan valmiita Supermotardeja sangen varovaisesti. Honda
FMX 650 on varman päälle tehty moottoripyörä: ulkomuoto on lainattu
ranskalaisesta supermotardista, ja tekniikka on luotettavaa
perus-Hondaa. Honda kutsuu tätä prätkälajia Fun Motoksi.
FMX on agressiivisen näköinen ajokone:
matalaprofiiliset renkaat, tuplat etulokarit ja ylösvedetyt
äänenvaimentimet on tehty tyylilajin mukaan. Vanteet ovat molemmissa
päissä 17-tuumaiset ja niiden päältä löytyy matalaprofiiliset
katurenkaat. Supermotard-tyyli on sekoitus katupyörää ja enduroa.
Fun Moton leipälaji on ketterä liikkuminen suurten taajamien
sykkeessä ja kestopäällysteellä. 2,4 metrin kääntösäde kertoo, että
pyörä kääntyy pienessä tilassa. Kuivapainoltaan 163-kiloinen ja
650-kuutoinen moottoripyörä on melkein mopomaisen näppärä pyöriteltävä.
Häivähdys jytinää
FMX:n yksisylinterinen, ilmajäähdytteinen voimanlähde on Hondan
perinteistä tekniikkaa. Yksi nokka-akseli, neliventtiilinen kansi ja
644 kuutiota tuottavat maltilliset 37 hevosvoimaa 5750 kierroksella.
Lyhytiskuisen moottorin puristussuhde on vain 8,3:1! Matalavireisen
moottorin käynti on sivistynyttä: mekaanisia ääniä on todella vähän, ja
tärinääkin vain sen verran, että pannun tajuaa yksimukiseksi. Moottorin
jatkeena on jämäkästi toimiva viisiportainen vaihdelaatikko ja märkä
monilevykytkin.
Miedosta viritysasteesta tulee palkinto moottorin
käyttöominaisuuksien muodossa: FMX:n joustavan moottorin kanssa viihtyy
erityisen hyvin kaupunkiajossa. Paras hupi irtoaa 30-100 km/h välisellä
alueella, johon vaihteiston välitykset sopivat parhaiten.
Maantienopeuksissa pyörä kulkee mukavasti 120 km/h asti. Kierrosten
noustessa moottori ”menee tukkoon”, ts. kiertää iloisesti mutta ei
tuota enää lisää tehoa. Vaihteistossa on vain viisi pykälää, mikä on
selkeä suorituskyvyn rajoite maantienopeuksissa. Jos tehoa haluaa
lisää, niin FMX:n moottorissa on vielä runsaasti kapasiteettia
käyttämättä, mutta vaihteisto saisi olla kuusivaihteinen.
Pyörän desibelit ovat taatusti direktiivien mukaisia: imu- ja
pakoäänet on vaimennettu hyvin. Silti soundiin on saatu häivähdys
isokuutioisen yksimukisen jytinää. Pakosarjan voi olettaa säilyvän
pitkään siistinä, sillä sen raaka-aineena on ruostumaton teräs.
Kaupunkihupia – ihan tuelta
Runkoon Honda on valinnut toimivaksi tiedetyn
reseptin: järeän yksiputkisen selkärangan, johon liitetyt putket
muodostavat moottorin ympärille kaksoiskehdon. Rungon yläputki toimii
myös 2,5-litraisena öljysäiliönä.
Etuhaarukka on tyrnävä 45-millinen upside down 218-millimetrin
joustovaralla. Takajousituksena on progressiivisella vipusuhteella
varustettu monoiskari 186 mm:n joustovaralla. Näillä välineillä syntyy
Supermotard-fiilis niin kaupunkiajoon kuin mutkaisille pikkuteillekin.
Tukeva jousitus ja runko antavat pyörän ajettavuudelle vankan perustan.
Suhteellisen lyhyt koeajo tehtiin Vantaan, Helsingin ja Espoon
alueella. Leveän ohjaustangon ja enduromaisen pystyn ajoasennon myötä
ruuhkaliikenteessä matelu käy helposti. Korkealta satulalta näkee
mukavasti autojen yli, mikä helpottaa ajamisen suunnittelua ahtaissa
paikoissa. Honda FMX 650 Fun Moton selässä voi kaupungissa pyörimisestä
nauttia ihan tuelta.
Mutkatieosuudet ajettiin Espoossa Bodom-järven ympäri kiertävällä
asvalttitiellä. Hidas, kapea ja mutkainen reitti sopi FMX:lle
täydellisesti. Matalaprofiilisten renkaiden pito mahdollistaa todella
huiman kanttailun, sillä kapeassa ja korkeassa pyörässä riittää
maavaraa. Honda FMX taipuu kaarteisiin mielellään, eikä
kallistusvaroista tule puutetta. Asvaltilla kanttaillessa tuli mieleen,
että tarvitseeko tällaisella pyörällä ikinä ottaa endurotyylisesti
jalkaa tapilta kaarreajoa varten? Tuskin, sillä pitoa riitti vielä
aivan älyttömissä kallistuksissa.
Kuljettajan ajoasento ja ajomukavuus sopivat parhaiten lyhyehköihin
ajorupeamiin. 11-litraisen polttoainesäiliön myötä käytännön
toimintasäde jäänee alle kahdensadan kilometrin, mikä riittää
urbaanissa toimintaympäristössä. Kyllä FMX:llä reissuakin heittäisi,
mutta hauskinta sen kanssa on liikkua hitaammalla tempolla ja
mutkaisilla reiteillä.
Teksti: Paavo Mäkinen
Kuvat: Lauri Rapo, Paavo Mäkinen, Honda
Takaisin
|
