Hipoo täydellisyyttä
Kuussatanen CBR Honda on iäkäs moottoripyörämalli. Pyörätyyppi
lanseerattiin markkinoille jo viime vuosisadan puolella ja se on
uudistunut kulloinkin vallitsevien suuntausten mukana. Nyt mallista on
saatavilla kiivaampi versio CBR 600RR. Lähes 120 pollea ulvova nelikko
vauhdittaa pelin sellaiseen menoon, jolla kosiskellaan muun muassa
menestystä haikailevia kisakuskeja. CBR RR.n ruiskun ruokkima
voimalaite ei ole ainoa kisamainen puoli tämänkertaisessa
koeajokappaleessa. Hondan muutkin ominaisuudet puhuvat rata-ajon
puolesta.
Jo
ensi istumalta tuntee Hondan jämäkkyyden. Pyörä ei hetku eikä ketku
päälle noustessa, eikä jousitus paljoa niiaa. CBR.n kovalla satulalla
istuu korkealla ja laittaessaan kädet puikoille on kuski aikatavalla
etukenossa. Hondan hallintalaitteet ovat hyvin hollilla ja runsas
mittaristo osuu keskelle näkökenttää katteen matalan pleksin alla.
Mittaristoa hallitsee isokokoinen viisarinäyttöinen varvikello, jonka
alakulmaan on upotettu nopeuden kertova numeronäyttö. Matka- ja
osamatkamittari kuin myös kello löytyy varustuksesta.
Polttoainetilanteen kertoo mittariston vasemmassa laidassa oleva
palkki. Palkki pienenee ajossa varsin tiuhaan tahtiin, ei siksi että
pyörä olisi kovin perso polttoaineelle, vaan sen vuoksi että tankki on
varsin pieni. Tankillisella ajaa kuitenkin sen, mitä paikat puutumatta
kestää.
Hyvää ajoasentoa etsiessä huomaa ohjaamon ahtauden. 178
senttinen koeajaja joutuu taivuttamaan kierukkavikaista polvea
kipukynnykseen asti saadakseen saappaat mukavasti jalkatapille.
Ajoasento on kisamainen ja customväki saattaa naureskellen todeta
kuumeen olevan mitattavissa kuskin takalistosta. Tiivis ajoasento
puuduttaa paikat, jollei pääse kiidättämään Hondaa sakkorajoilla
moottoritiellä tai ajelemaan työntäyteisesti mutkateille.
Koeajon ensimmäiset metrit tukevat kylmien tyyppien kertomaa.
Honda CBR 600 RR on todella jämäkkä. Kun ajaa kadulle jalkakäytävän
reunan yli, tietää mikä jäi alle. Hondan kova jousitus kyllä reagoi
mokomaan, mutta ei töyssyä kokonaan vaimenna. Ominaisuus, jonka takamus
tuntee kolhuna ja mieli luottamuksena ajokin ajo-ominaisuuksiin. Jo
alkumatkasta voi ounastella laitteen olevan omimmillaan hyväpintaisilla
ja mutkaisilla kestopäällysteteillä sekä moottoriradoilla. Kuten
ensisilmäys jo kertoi.
Hondan
moottori on muiden kokoluokkansa kilpailijoiden tapaan turbiinimainen
kierroskone, josta vetoa tuntuu löytyvän aina hamaan
kierroslukumittarin punarajaan asti. Hondan voimalaite on kuitenkin
luonteeltaan yksitotinen. Kunnon veto alkaa siinä kahdeksan tonnin
kieppeillä ja jatkuu samallaisena aina 15000 varviin asti.
Tämänkertainen koeajaja jäi kaipaamaan moottorista jonkinlaista
persoonallista vivahdetta. Sitä ei löytynyt, jos ei persoonalliseksi
vivahteeksi lasketa vivahdettomuutta. Honda kyllä kiihtyy ripeästi,
eikä varmaan jää jälkeen muista saman kokoluokan sporttipyöristä, mutta
jonkinlainen kliimaksi tehon esiintulosta puuttuu. Se pieni vivahde,
joka antaa sporttipyörälle pisteen i.n päälle. Hondan ajo-ominaisuuksistakin puuttuu persoonallisuus. Hondan
kaarrekäytös hipoo täydellisyyttä. Pienikokoisella ajopelillä kanttaa
mutkiin ajatuksen voimalla. Jousitus pelaa niin kuten sporttipyörän
jousituksen kuuluukin pelata. Yllätyksiä ei ole luvassa. Jopa terävät
kuopat sujuvat Hondalta mukiinmenevästi. Kova jousitus kyllä antaa
käsille ja persuksille makeaa, mutta peli ei ole millään muotoa
karkaamassa käsistä. Kallistusvaraa on riittämiin, eikä katukäytössä
ole pelkoa kipinäsuihkuista. Ja jos ei ominaisuudet ole kuskin mieleen
on jousitusta ja iskunvaimennusta mahdollista säätää monipuolisesti
molemmissä päissä. Koeajoyksilön perussäädöt eivät antaneet 25 kiloa
ylipainoiselle "sunnuntaikuljettajalle" aihetta säätötoimiin. Se mikä
Hondan ajajaa sylettää on, että tieliikennelaki antaa etenemiselle
rajat, ei pyörän ominaisuudet. Niin syheröä asfalttiränniä ei löydy,
etteikö Hondaa nautittavalla nopeudella kyytivä kuski olisi koko ajan
kortinmenetyksen uhan alla. Suorilla maanteillä liikkuessa huomaa
pyörän suuntavakavuuden ja aerodynamiikan toiminnan. Kate halkoo tuulta
hyvin, eikä koeajajan tarvinnut painua piiloon katteen taakse. Myöskään
sivutuulessa metsän siimeksestä aukealle tulo ei menoa hetkauta. Hondan
suuntavakavuudesta kertoo se, että armeijamallinen, seisaaltaan
tapahtuva tervehtiminen ei kokeilukerran jälkeen tuntunut enää edes
miltään temppuilulta.
Parasta
Hondassa on ehdottomasti jarrut. Kahdella sormella operoitava etujarru
on todella hyvä. Kaksilevyinen, nelimäntäinen setti toimii todella
tunnokkaasti. Jarruttajalla on reaaliaikainen laajakaistayhteys
tienpintaan ja jarrutehoa on helppo säädellä tuntemusten mukaan. Ja
jarru tottelee käskijäänsä. Honda CBR 600 RR oli tämänkertaisen
koeajajan kuoppaisella uralla ensimmäinen pyörä jota kiihdytti vauhtiin
sillä varjolla, että saa kohta tappaa kyydin mahdollisimman rivakasti.
Oletteko muuten avanneet kypärän visiiriä samalla kun heivaatte
nopeutta katastrofityyliin. Onnistuu Hondalla. Takajarru on, kuten
kyykkypyörän tyyliin kuuluu, jarru jolla pyörä pidetään paikallaan
viettävällä pinnalla silloin kun oikealla kädellä on pyörän hallintaan
kuulumattomia tehtäviä. Takajarru toimii näissä tilanteissa
loistavasti. Muutoin ei pedaaliin koeajon aikana koskettu.
Honda CBR 600 RR on ajajan pyörä. Vaikka se on varustettu
matkustajan istumalapulla ei kyydissä istuminen ole nautittavaa. Jopa
hanakasti mukaan pyrkivä koeajajan vaimo tyytyi toivottamaan hyvää
matkaa iltalenkille lähtiessä. Yksi Hondan erikoisuuksista kätkeytyy
satulan alle. Pyörän äänenvaimentaja nimittäin lymyää siellä. Paikan
tuuletus on hyvin hoidettu, sillä istuimen lämpenemistä ei havainnut.
Vaikka punaisten liikennevalojen aalto pitikin Hondan moottorilämmöt
sadassa asteessa ei takamus kiehunut.
Honda CBR 600 RR on moottoripyörä joka ei koeajajalleen yllätyksiä
suonut. Se on tarkalleen niin hyvä sporttipyörä kuin miltä se näyttää.
Hondan ulkonäkö puhutteli kyykkypyöriin mieltynyttä koeajaa siinä
määrin, että omistushaluja heräsi. Myös pyörän käyttäytyminen
erillaisissa ajotilanteissa puolsi omistushalujen syntyä. Honda CBR 600
RR on moottoripyörä kisahenkiselle motoristille. Sillä voi tekijämies
nousta palkintopallille RR kisoissa. Sillä voi nautiskella itselleen
hyvän mielen häipymällä mutkaista pikitietä näkymättömiin rivakkaan
tahtiin. Honda CBR 600 RR on persoonallinen moottoripyörä siksi, ettei
siinä ole erityisiä persoonallisia piirteitä. Jos pitäisi hakea
markkinoiden täydellisintä moottoripyörää niin Honda CBR 600 RR olisi
yksi vahvimpia suosikkeja.
Arvelee
V.I.King
Takaisin
|