Tekniset_tiedot

Kuvagalleria

Honda CBF 600 S/ABS: Tehty ajettavaksi

CBF:llä ajaminen on heti satulaan istumisen jälkeen intuitiivisen helppoa. Kuljettajan asento on pystyn leppoisa, ja pienessä tilassa kääntyvä Honda on näppärä pyöriteltävä. Moottoritiellä kulku on vakaata. 120 kilometrin tuntinopeudessa penkki välittää kutkuttavaa korkeataajuista värinää, mutta muutaman tovin ajettua sitä ei enää edes huomaa. Takamus ei puudu vielä ainakaan ensimmäisellä bensatankillisella. Penkistä löytää vieläpä laajan valikoiman vaihtoehtoisia istumakohtia, joten pitkiäkin matkoja tulee ajelleeksi ihan mielikseen. Lähellä tankkia istuessa pitkähkön kuljettajan reidet kuitenkin puristuvat muoviposkien teräviä kulmauksia vasten.

Ajoasento on erinomaisen miellyttävä. Pitkäkään kuljettaja ei joudu kyyristelemään.

Pääosin Honda on varsin käytännöllinen. Mittarit ovat selkeät ja peilit erinomaiset. Mittariston suojana oleva kirkas muovilevy tosin on melko loiva, ja iltasella selän takaa loimottava aurinko heijastuu siitä silmiin. Kate suojaa hyvin tuulelta, mutta pitkällä edessä oleva pleksi tuottaa jonkin verran meluisia pyörteitä. Tuplavaloumpiossa palaa lähivaloilla vain toinen polttimo, mutta kaukovalo on kirkas. Pimeässä kaukovalon sininen merkkivalo vain tuntuu olevan vielä sitäkin kirkkaampi ja häikäisee häiritsevästi silmään varsinkin suttuisella kelillä.

Kylmäkäynnistyksen rikastinvipu on kaasuttimiston alla, ja sen ajonaikainen operointi vaatii pientä harjoittelua. Tekniikka ja ulottuvat raajat ovat apuna myös kun CBF:ää nostaa keskituelle. Nykäisyotetta on kurkotettava matkustajan kauhukahvasta asti, koska penkin alla ei ole kädelle sijaa. Tyhjällä pyörällä ja pitkillä käsillä temppu onnistuu helposti, mutta täydessä matkailuvarustuksessa voi joutua hiukan aprikoimaan. Pakkaaja tarvitsee muutenkin kekseliästä silmää, sillä matkustajan kahvoissa on vain pienet hampaat tekemässä kiinnityskoukun virkaa.

Mittaristo on selkeä, kunhan aurinko pysyy korkealla ja pilvessä.

Lyömättömän tasaista vetoa

Tämän lähemmäs sähkömoottoria on bensiinikäyttöisen mekaanisen koneen ominaisuuksiltaan vaikea päästä. Ääntely täsmää, ja vääntökäyrä tuntuu ajossa kertakaikkisen tasaiselta. Minkäänlaisia tehopiikkejä saati puhtikuoppia ei tunnu olevan. Moottori vetää isoimmallakin vaihteella puhtaasti jo aivan tyhjäkäynnin tuntumasta. Siksi Honda vaikuttaa aluksi vaisulta menijältä, mutta tasainen kiihtyvyys hämää. Kaasukahvan asennolla säädellään ajoneuvon nopeutta eikä niinkään kuljettajan sykettä ja verenpainetta.

Voimansiirrossa hondamaisuus ilmenee vain kytkimen tyhjäkäyntirollotuksena. Muuten CBF:ssä on päädytty paikkaamaan vaihteiston karheudella moottorin nöyrää luonnetta. Vaihteet rusahtelevat paikoilleen pitkän polkimenliikkeen välityksellä. Ylimääräisiä vapaita saattaa löytyä etsimättäkin, mutta ennen pysähdystä kannattaa kuitenkin käydä vaihteet alaspäin yksitellen läpi. Liikennevalojen kajossa vaihteiston selailu ja vapaan kolon etsintnä on turhauttavaa puuhaa.

Korkealla pyörällä vauhti ei huimaa. Kurveissa varpaat viistävät maata yllättävän pian ilman sen sporttisempaa aikomusta.

Yllätyksettömyys vahvin etu ja suurin heikkous

ABS-jarrut tuntuvat päteviltä. Kovassa jarrutuksessa, kun keula painuu syvälle ja eturenkaan pito alkaa käydä vähiin, järjestelmän toiminnasta kertoo jarrukahvan hempeä väreily. Rajummalla äkkipuserruksella jarrut saa jo hieman papattamaan, mutta systeemin nopean reagoinnin ansiosta irtosorallakin uskaltaa jarruttaa reilusti.

CBF toimii kaikkialla. Moottoritiellä meno on vakaata ja mukavaa, ja maantiellä ohitukset sujuvat mutkattomasti. Kun mutkia vasiten ajetaan, Honda etenee vikkelästi ja neutraalin mukavasti ilman takalistoa kirpaisevia vauhtipotkuja ja ylimääräistä huojuntaa. Kallistusvara riittää, ja pyörä toimii koko ajan erittäin johdonmukaisesti. Korkean ja pystyn ajoasennon, nätisti vääntävän moottorin ja ABS-jarrujen ansiosta CBF on myös hiekkatiellä loistava ajettava. Resepti toimii, ja matka taittuu vailla sydämentykytyksiä ja kuumia aaltoja.

Teksti: Esa Aaltonen
Kuvat: Antti Meriö