Pieni suuri moottoripyörä
Miten yhdistetään ajamisen helppous, matkanteon mukavuus, ja
urheilullinen fiilis yhteen moottoripyörään? Näiden toisilleen
vastakkaisten ominaisuuksien yhdistely voi olla hankalaa.
Lisävaatimukseksi asetetaan 600-kuutioinen moottori ja kohtuullinen
suorituskyky, sekä tiukka hintalappu. Toivottavasti suunnittelijaryhmä
ei saanut vatsahaavaa yrittäessään ratkaista tätä yhtälöä. Vastauksena
syntyi Honda CBF 600 S.
Hondan CBF on mallina uusi, mutta samalla se on valmistajan henkinen
paluu juurille - aikaan, jolloin yhdellä moottoripyörällä piti pystyä
hoitamaan kaikki ajot. Siis peruspyörä? Kyllä, nykyhetken osaamisella
toteutettu. 600-kuutioisia nelikoita on pidetty kierroskoneina, joista
lähtee rajusti tehoa, mutta vasta kymppitonnin yläpuolelta. Näin on,
jos paukkuja halutaan irrottaa pitkälti päälle sata, mutta 76
hevosvoiman tuottamiseen ei Hondan moottoriosaamisella tarvita
tähtitieteellisiä kierroslukuja. Huipputehot saadaan 10 500
kierroksella. Kehitystä havainnollistaa se, että parikymmentä vuotta
sitten saman merkin 750-kuutioiset tuottivat saman tehon vastaavilla
kierrosluvuilla.
|
CBF:n pannu perustuu Honda Hornetin moottoriin, mutta ala- ja
keskialueen vääntöä on lisätty. Numeroiden valossa tehoa ei ole kovin
paljon... mutta tosielämässä numerot ovat paperia, koska kadulla
kysytään käyttökelpoista voimaa. Sitä CBF tarjoaa riittävästi ja
laajalla kierroslukualueella. Pannu vetää kakistelematta jo pari
tuhannen kierroksen korvilta, ja kolmen tonnin jälkeen teho kasvaa
tasaisesti 10 500 kierrokseen asti.
|
Kallistusvarat ovat täysin riittävät katukäyttöön. Pyörän ajettavuus
on looginen ja helppo oppia, samoin jousituksen ominaisuuksien rajat.
CBF on viihdyttävä, mutta samalla turvallinen moottoripyörä.
|
Moottori vääntää todella mukavasti jo alakierroksilla.
Ohituksiin voi pudottaa vaihteen tai kaksi pienemmälle, mutta se ei ole
välttämätöntä. Moottorin joustavuus olisi lähes täydellistä, jos
kaasuun vastaaminen saataisiin alakierroksilla vielä nöyremmäksi - nyt
kaasuttimien toiminnassa on aavistus äkkinäisyyttä kun kierrokset ovat
2000-4000 kierroksen välissä. Tämän mittaluokan asiaa ei välttämättä
edes huomaa, ellei sitä todella lähde hakemaan. Ja toisaalta, nämä
pikkujutut ovat niitä jotka taitava mekaanikko säätää pyörästä pois.
Itseopettava moottoripyörä
|
Hondan esittelymateriaalista päätellen CBF on ajateltu pyöräksi,
joka tarjoaisi moottoripyöräilyä jonkin aikaa harrastaneelle lisää
ominaisuuksia. Huipputehon asemesta pyörään on toteutettu joukko
kuljettajan mukavuutta parantavia ominaisuuksia. Motoristi, joka aikoo
ajaa paljon, arvostaa varmasti säädettävää satulan korkeutta sekä
ohjaustangon ja katteen lasin säätömahdollisuuksia. Kun tämän kate,
satula, kahvat -kolmiyhteyden säätää itselleen toimivaksi, niin
kuljettajan mukavuuden puolesta latu maittaa varmasti. Tällainen
säädettävyys viehättää varmasti myös kokeneempaa motoristia.
Jos Iron Butt -ajot kiinnostavat, niin CBF tarjoaa runsaasti
potentiaalia pitkien matkojen ajamiseen. Ajoasennon säädettävyyden
lisäksi pyörän mitat ovat matkapyörämäistä luokkaa. Fyysisesti CBF
lähestyy 750-kuutioisten kokoluokkaa, josta kielii myös 197 kg:n
kuivapaino. Pyörä on kokoisekseen pitkähkö, ja ajettavuudeltaan
huomattavan rauhallinen. Jarrut ovat Hondan hyväksi koettua perustekniikkaa. Ne ovat
riittävän tehokkaat, ja samalla helppokäyttöiset. Ensiasennuksena Honda
käyttää sintrattuja jarrupaloja, millä on ilmeisesti tavoiteltu
rauhallista, riittävän hitaasti alkavaa jarrutustuntoa (siis jarrut
eivät puraise heti täysillä). Kahvan säätovara riittää
pitkäsormisillekin, ja voimantarve on vähäinen, sillä
tehopysäytyksessäkin riittää kaksi sormea.
Mutkiin CBF viedään selkeällä ohjauksella, joka osoittaa että
pyörästä ei haluttu tehdä kovin urheilullista. Toteutus on onnistunut:
CBF taittuu mutkiin eleettömästi ja riittävän kevyesti. Ohjautuvuus
herättää nopeasti luottamuksen, eikä ohjaimiin tarvitse juuri totutella
- pyörä ikään kuin opettaa kuljettajan ohjaamaan moottoripyörää. CBF:n
ominaisuuksia on poikkeuksellisen helppo hyödyntää, eli selvällä
suomella sanottuna: pyörästä on helppo ottaa kaikki irti, kun siltä
tuntuu.
Ehkä ajamisen helppoutta voisi kuvata vaikka näin: jos melko
kokematon motoristi laitettaisiin ajamaan Ahveniston rataa kelloa
vastaan, niin todennäköisesti hän olisi CBF:n kanssa pitkään nopeampi
kuin esim. uusimman CBR:n sarvissa.
|
220 mittarissa
Teknisesti katsottuna CBF on peruspyörä: ratkaisut ovat
yksinkertaisia ja aikaisemmissa malleissa perusteellisesti testattuja.
Valmistajan valinnat viittaavat siihen, että mallin suunnittelussa
lopputuotteelle laitettiin ensin hintalappu. Sitten katsottiin,
pystytäänkö valmistamaan kriteerit täyttävä moottoripyörä. Päällepäin
näkyvimmät esimerkit tuotantokustannusten rajoittamisesta löytyvät
jousituksesta. Etuteleskoopissa ei ole säätöjä, ja takajousitus on
toteutettu ilman monojousissa usein käytettyjä linkkuja.
Keulaan ei tavallisessa kanttailussa kaipaa säätöjä, mutta
peräpään käytöksessä progressiivisuutta lisäävien vipujen puutteen
huomaa. Iskunvaimennin hoitaa hommansa, mutta takajousitus on kovahko
ja lyö terävissä kuopissa ikävästi läpi. Ratkaisun ymmärtää, kun katsoo
hintalappua: Honda valitsi edullisen perusratkaisun pitääkseen pyörän
valmistuskustannukset kurissa. Jos on takaiskariin tyytymätön niin sen
takia ei kannata jättää CBF:ää ostamatta: omien tarpeiden mukaan
tehdyllä tarvikevaimentimella (esim. Öhlins, WP jne.) jousituksen saa
mieleisekseen.
Yksinkertaista realismia löytyy myös mittaristosta.
Nopeusmittarissa on lukemia vain 220 km/h asti. Pikkupoikia moinen
lukema ei säväytä, koska naapurustossa on todennäköisesti prätkä, jonka
mittari menee 300 km/h tasolle. Mutta, tämä pyörä kelaa mittarin
pohjille vaikka pystyssä ajaen, ja silloin huippunopeus riittää
99,9%:iin kaikista ajotilanteista. Piste.
Jos pitäisi valita perheeseen yksi pyörä, jota molemmat ajavat
niin CBF:n vaivattomuus nostaisi sen omalla listallani korkealle. Jos
ostaisin pyörän vaimon käyttöön, niin CBF olisi lähellä kärkeä. Samoin
opetus- ja vuokraamokäytössä. Nykymotoristille tämä on kivaa aikaa.
Alle kymppitonnilla saa uuden moottoripyörän, joka tuntuu melkein
seiskapuolikkaalta, on ketterä kuin viisisatanen ja tuntuu ajossa
kokoistaan isommalta ja vakaammalta. Honda CBF 600 S tarjoaa paljon
moottoripyörää suhteessa hintaansa.
|
CBF 600 S menee mutkaan kiltisti, kun kuljettaja osaa antaa selkeän
käskyn kääntyä. Pyörä vaatii kuljettajalta perusasioiden osaamista
oikein.
|
Teksti: Paavo Mäkinen
Kuvat: Jari Tamminen
| FAKTAT |
| Aika: | touko-kesäkuu |
| Säät: | Toukokuun hyytävinä päivinä oli kylmä, kesäkuun puolella lämpimämpää. |
| Tiet: | Moottoritie ja kaupunkiajo painottui. Mutkaiset tiet ehdittiin kokeilla. |
| Fiilikset: | Pyörä kävi käteen heti, eikä tuntuma siitä juuri muuttunut. Satulaa olisi pitänyt säätää ylöspäin |
Takaisin
|
