Tämänkertainen koeajopyörä on Hondan uutuus nakupyörien ystäville. Itseasiassa kyseessä on vanhan mallin isoveli, tänä keväänä markkinoille lanseerattu 900 kuutioiseksi kasvatettu Hornet. Ysisatanen Hornet on paperilla hieman kuussatasta suurempi kooltaan ja painoltaan. Kuvia katselemalla voi myös huomata ulkonäköseikkojen viittaavan läheiseen sukulaisuuteen.
Koeajoyksilön luovutti käyttöömme Vantaan Bike World ja Mika Kouki. Heille siitä kiitos. Tämänkertaisen koeajajan 20 kiloa ylipainoinen ruho asettuu mukavasti satulaan ja heti havaitaan ajoasento pystyksi. Ei leveä, mutta ei kapeakaan ohjaustanko löytyy siitä mistä pitääkin ja luo heti alkuun ohjaamoon leppoisan ja ennen kaikkea tukevan vaikutelman, jota omalta osaltaan edesauttaa leveä, mutta polville tukea antavaksi muotoiltu polttoainetankki. Istuinkorkeus on 178 senttiselle passeli, eikä pyörän paikallaan liikuttelu ohjaamossa istuen tuota vaikeuksia. Honda CB 900 F Hornet lienee kähvelä peli nurkka-ajossa.
Hornetin 919 kuutioinen rivinelikko, joka on itse asiassa Firebladesta kopioitu 40 pollella kuristettu versio, herää käyntiin moottorin kupeessa sijaisevan ryyppyvivun nostolla avitettuna helposti. Käyntiääni on sitä mitä tälläiseltä peliltä odottaakin. Kahdesta äänenvaimentajasta lähtevä murina ei häiritse. Murina muuttuu kuitenkin ulvahdukseksi kaasua avattaessa kierrosherkän moottorin merkiksi. Ulvahdus viimeistään kertoo tämänkertaiselle koeajajalle että alla on ns. rähinäpyörä.
Matkalla kehä kolmosta itään huomaa välittömästi, että moottori on mainio pakkaus. Voimaa on käytössä heti tyhjäkäyntialueelta lähtien. Kiihtyvyys on ripeää koko kierrosrekisterin alalla. Moottori venyy kuin kuminauha, eikä mitään yhtäkkistä potkukohtaa löydy. Todella miellyttävä voimanlaite. Ja mikä tärkeintä, missään vaiheessa ei käy ilmi, että moottori olisi vain ”kuristettu versio” jostain paremmasta. Suorituskykyä riittää.
Jos Hornet jostain syystä menettäisi takapyörästään pidon tai jos pyörän keula jostain syystä sojottaisi kiihdytyksessä kohti taivaita, niin pyörä on helposti hallittavissa. Sen takaa jo mainittu pysty ajoasento yhdistettynä leveähköön ohjaustankoon ja hyvään polvitukeen, unohtamatta pelin kovahkoa jousitusta. Tämänkertainen koeajaja ei tunnusta että jos kuvatunlaisia tapahtumia on päässyt käymään, niin niitä olisi hakemalla haettu. Se on kuitenkin todettava, että jo kehä kolmosella liikennevaloissa vihreätä vartoillessa ajajan mieleen hiipii piru. Sitä alitajuisesti odottaa viereiselle kaistalle haastajaa. Se nyt vain on niin. että Hornetilla on kiva ottaa lähtöjä.
Vaikka tämänkertainen koeajaja on vannoutunut kyykkypyörämies ja uskoo vain ja ainoastaan suljetulla radalla tapahtuvaan räppäilyyn, niin Hornetin satulassa istuminen aikaansaa sympatioita Bomber aatetta kohtaan.
Reilun satakilometrisen motarijotoksen perään on hyvä istahtaa Vierumäen Kelokrouvin pöytään kertaamaan koettua. Pystystä ajoasennosta johtuen on Hornetin kuljettaminen moottoritienopeuksilla työteliästä. Ajoviima riepottelee vielä pahemmin jos nopeus kasvaa sallittua suuremmaksi. Onneksi ohitukset tapahtuvat hyvän kiihtyvyyden vuoksi ripeästi. Hondan kovahko jousitus antaa etenemiselle oman vaikutelmansa, sillä teräväreunaiset töyssyt tuntuu takamuksissa ja antaa ajamiselle omanlaisensa mausteen. Eikä tuo vaikutelma ole missään nimessä vastenmielinen, vaan vankistaa kuvaa tukevasta ajopelistä, jonka etenemisen eteen on tehtävä rankkaa työtä. Kahvipöydässä kasvaa mielipide, että Honda Hornet 900 on tyypillinen nakupyörä jonka eteenpäin vieminen on ninemomaan ajamista ei matkustamista.
Ulkoilutin Hornettia viikonlopun aikana kaikentyyppisillä teillä yksin sekä kaksipäällä ja huomasin, ettei pelillä ole oikeastaan mitään asiaa pehmeäpintaisille mökkiteille. Sielläkin ajaminen on kuitenkin mahdollista, kunhan voi vältellä pehmeää hiekkaa. Pienikehäinen etupyörä tuppaa uppoamaan pehmeään maahan ja viemään mennessään ohjattavuuden. Mutta Hornettiahan ei ole tarkoitettu mökkiteille. Mutkaiset kestopäällystetiet ja kaupunkimiljöö on Hornetin ominta aluetta. Tämänkertainen koeajaja pistäytyi kymmenien vuosien tauon jälkeen eräällä mutkaisella pätkällä toteamassa pyörien 30 vuotisen kehityksen tuloksen. Mutkapätkä jotoksen perään Kelokrouvin kahvipöydässä on vaikea uskoa, että mutkatie on edelleen niin kimurantti kuin 30 vuotta sitten. Se mutka joka aikaansai Tuutti Hondalla aikanaan lentoonlähdön pelon jo 80 vauhdissa vaikutti Hornetin satulassa samaa kyytiä ajettaessa lähinnä suoralta tieltä. Ai että oli mukava paiskoa Hornettia mutkasta toiseen ja tuntea takamuksissaan tienpinnan yksityiskohdat. Moottoritiellä kovahkoksi ”moitittu” jousitus muuttuu mutkatiellä kovahkoksi, kiitetyksi jousitukseksi. Mutkatie ajo toi esille myös toisen seikan, joka on vuosien saatossa parantunut suuresti. Kun Tuuttia aikanaan vei mutkaan ei tullut mieleenkään että käyttäisi samanaikaisesti etujarrua. Hornetilla se onnistuu, sillä kaksilevyinen pysäytin on kuin toiselta planeetalta verrattuna 30 vuotta vanhaan yksilevyiseen jarruun. Hornetin etujarru on sitä mitä rähinäpyörän jarrulta voi odottaa; tehoa ja tuntoa.
Kahvipöydässä on myös mukava muistella edellispäivän torinkiertoa. Honda Hornet on ulkonäöltään sellainen, joka kiinnostaa myös alalle antautumatonta. Tämänkertainen koeajaja näki sivusilmällä monia ”ihailevia” katseita kruisaillessaan kylillä, joka kieltämättä on yksi nurkka-ajon nautinnoista. Myöskään ei voi kieltää sitä tosiseikkaa että kruisailureitti vei kierros kierroksen perään, tarkoituksella tai tarkoittamatta, aina punaisiin liikennevaloihin. Ja voi sitä onnetonta, joka erehtyi ryntäyttämään autonsa moottoria viereisellä kaistalla. Hän sai nähdä, miten Hornet kiihtyy. Ei sille voi mitään, että Hornetin lähettäminen nyt vain tuntuu niin mukavalta. Kelokrouvin kahvipöydässä vastapäätä istunut vaimoni oli kyllä tuosta liikennevalokäyttäytymisestä eri mieltä, mutta nyökytteli päätään kun kehuin pelin mutkatieominaisuuksia. ”Hellapoliisi” oli kuulemma nauttinut takapenkillä istumisesta ja uskoi istumalihastensa hyväksyvän pitempiaikaisenkin matkanteon.
Palautin aikanaan, hieman ”kallella kypärin” Hornetin Bike Worldin toimipisteeseen Vantaa Tuupakantielle. Matkanteko vei aikaa, sillä Helsinkiin johtaa monia mukavia pikkutietä. Kanttailun lomassa oli aikaa summata Honda Hornet. Pähkäily kertoi, että ysisatanen Hornet on mainio moottoripyörä moneen käyttöön, mutta yksi käyttötarkoitus on ylitse muiden. Se tuli selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun tämänkertainen koeajaja empi vääntää vilkkua oikealle kohti Tuupakantietä ja sitä vastoin ajatteli Tampereentien risteyksessä odottavia liikennevaloja. Josko siellä olisi joku Bemarikuski epätietoisena Hornetin kiihtyvyydestä!
Ai miksikö tämänkertainen koeajaja viehtyi Vierumäen Kelokrouviin. No siksi, että harva tienvarsikuppilan pitäjä on ripotellut sorapintaiselle parkkipaikalle fanerin kappaleita moottoripyörien seisontajalan alle laitettavaksi.
Hondan satulassa V.I. King | 
