LEXI LEHTONEN
Elämä on joskus
filminauhaa. Se on sitä, kun astun kohti 1 200-
kuutioista Harrikkaa. Katseeni kiinnittyy sen kahteen erilliseen
pakoputkeen. Ne kaivavat esilleaivoni takimmaisista sopukoista
teeveessä 1969–70 pyörineen Bronson-sarjafilmin. ”Get your
motor runnin’ - head out on thathighway”.
Silloin tv-sankari kiersi AmerikkaaHarrikalla, ja minä tuijotin
televisiota. Se oli silloin ja nyt minä liki 40
vuotta myöhemmin tartun nykyteknologian
Harley-Davidsonin ohjaimiin. Annan moottorin
rullata ja suuntaan keulan valtatielle.
AMERIKKALAINEN Harley-Davidson saa naapurin kateelliseksi.
Se on moottoripyörien moottoripyörä. Mutta se on paljon muutakin.
Se on myös myytti. Harrikan heikot kohdat annetaan omistajakunnassa
anteeksi siinä missä japanilaisvalmisteisessa pyörissä ei
niitä hyväksyttäisi lainkaan.
Voidaan sanoa että maailmassa on autoja, moottoripyöriä ja
Harley-Davidsoneja. Kaksi viimeistä ovat samanlaisia, mutta
niitä ei pidä verrata keskenään. Harley-Davidson on Harley-
Davidson, ja moottoripyörät moottoripyöriä.
Bronsonin Harrikka oli karu pyörä. Se oli karkeasti tehty ja
sama suuntaus jatkuu tälläkin vuosisadalla. Koeajopyörän XL
1 200L Sportster 1 200 Low:n jousitus vaimennuksineen on
alimittainen ja jarrujen käyttö vaatii runsaasti voimaa.
Ajoominaisuudet ovat vaatimattomalla tasolla. Onneksi
ohjattavuudeltaan Sportster on sentään neutraali.
TÄMÄN VUODEN mallissa moottori on ottanut merkittävän
askeleen eteenpäin polttoaineen suihkutuksen myötä.
Harvakäyntinen V-moottori vastaa kaasuun
kakistelematta ja kiihtyvyys on tuntuvaa. Samaa ei voinut
sanoa aikaisemmista kaasutinversioista, varsinkin
vakiokuntoisista. Moni Harrikkahan koki ”kasvojen
kohotusta” toimivuuden parantamiseksi
kaasuttimien ja pakoputkien muutostöiden myötä.
Kaksisylinterisen V-moottorin käynnin aistii myös
tärinöiden myötä. Tyhjäkäynnillä kuljettajan katse värisee
samaan tahtiin ja taivaanranta hämärtyy. Mutta se
kuuluu H-D:n luonteeseen. Värinätön
Harrikka, kuka sitä kaipaa?
Harley-Davidson on sitä jotain. Se näkyy myös renkaissa,
jotka ovat Dunlopin valmistamat ja kantavat mallinimeä
D401 Harley-Davidson. Pyöränmerkin logo on
myös polttoainetankin korkissa.
Se on muisto menneiltä vuosikymmeniltä
ilman lukitusmahdollisuutta.
HARRIKKA EI OLE korttelin nopein eikä mutkateiden
kuningas. Sillä edetään rauhallisesti, samaan tyyliin
kuin Rolls-Roycellä. Fiilis on ratkaisevaa. Mallimerkinnän
sana ”Low” pitää sisällään pyörän perusidean.
Istumakorkeus on matala, vain 67 senttiä. Sen takia se
sopii
pienemmällekin kuljettajalle. Kokematon
kuljettaja arvostaa myös jalkatappien sijoitusta.
Niitä ei ole sijoitettu eteen kustom-hengen mukaisesti,
vaan ne sijaitsevat moottorin sivulla. Tosin tappien
leveys on aika ruhtinaallinen, jolloin
pysähdyttäessä
jalat pitää laittaa reilusti leveään asentoon.
Toisaalta se lisää mahtipontisuutta ja HD-fiilistä.
Auringon laskettua on ajolenkin jälkeen maalikaljan aika.
Huurteista nauttiessa voin todeta jälleen kerran hienojen
nuoruuden muistojen menettävän loistokkuuden.
Tv-sarja Bronson tuntuu nyt lällärikamalta.
Entä Harley-Davidson? Antaa fiiliksen ratkaista,
ei järkisyiden.
IS / JUHA SAASTAMOINEN
Takaisin
|
