Baijerin tiikeri

Ei ole kovinkaan pitkä aika kun BMW:llä oli kaksi imagoa. Autopuolella baijerilaiset ovat jo vuosikymmeniä luottaneet nuorekkaaseen ja urheilulliseen imagoon. Prätkäpuolella linja on viime vuosiin asti ollut konservatiivinen, jopa vanhahtava. Firman autopuolen reseptin menestys on ollut niin valtaisa, että sitä on moottoripyöräyksikkökin joutunut seuraamaan. Nykyään BMW, tuo entisajan järkipyörien kuningas, on nostanut osan aivoista narikkaan, ja laittanut prätkiinsä bodya, sporttia ja tsemppistä!

BMW R1200S on urheilullisen bokserin toinen painos. Ensimmäisessä versiossa oli vielä matkapyörämäisiä  kaikuja, vaikka niillä ajettiin jopa omaa merkkiluokkaa radalla. Menneen ajokauden uutuuksiin lukeutunut  R1200S on jo täysiverinen urheilukone baijerilaiseen tapaan: mutkaiden tiikeri,  höystettynä kardaanivedolla ja matkaominaisuuksilla.

Tilaa karjuille

Koeajo alkoi RM Heino Oy:n Vantaan liikkeestä syyskuun lopussa. Reissun ensimmäinen veto pääkaupunkiseudulta Pirkanmaalle moottoriteitä pitkin mittaa lähinnä pyörän  matkustusmukavuutta ja aerodynamiikkaa. R1200S on selvästi muotoiltu tuulitunnelissa, sillä kuljettajan mukavuutta häiritsevää turbulenssia ei ole: kate rajoittaa tehokkaasti ohjaajaan kohdistuvaa tuulenpainetta. BMW:n vakiovarusteista mm. kahvanlämmittimet ovat aina paikallaan. Maantieajossa isokuutioisen bokserin tärinät pysyvät riittävän matalilla taajuuksilla, eivätkä häiritse kuskia.

Pyörän satula on korkealla ja siinä on pituussuunnassa hyvin tilaa. Ohjaustankoon  joutuu kurottumaan sen verran, että ajoasennoksi muodostuu  medium-sporttinen etunoja. Kun vauhtituuli alkaa kannattaa ylävartaloa voidaan takapuolta valuttaa taaksepäin satulassa. Ajoasentoon saa runsaasti vaihtelumahdollisuuksia, eikä kaupunkiajokaan tuota hankaluuksia. Jalkatapit ovat ylhäällä, mutta kokonaisuutena satulassa on tilaa isollekin karjulle.


^{Tämä kuva näyttää kuinka paljon BMW on tehnyt kallistusvaroja: ei lopu kesken, eikä sylinteri ota maahan ennen kuin pyörä on nurin.}

Tämän pyörän selässä ei tosin tee mieli kaupungille, vaikka agressiivinen keltamusta väritys ilmeisesti sopisi myös ns. näyttäytymispyörälle.  Kun tarkastellaan S:n komponentteja lähemmin, alkaa mieli palaa mutkaisille baanoille ja moottoriradalle.

Koeajopyörän rengastuksena oli Metzelerin Rennsportit, joten pitoa oli tiedossa kiitettävästi. Telelever-etujousituksen liikkeitä kontrolloi joka suuntaan säädettävä Öhlins-iskunvaimenninyksikkö. Perän yksipuolista Paralever-haarukkaa komentaa samanlainen yksikkö. Jarrujen kaverina on BMW:n ABS-systeemi.

Sivistyneesti kierrosherkkä

R1200S:n moottori tuntuu lupaavan urheilulliselta heti alkuun: pyörivät massat ovat keveitä ja pannu kiertää iloisesti. Tietokoneohjattu ruisku varmistaa, että moottorin käytös on sivistynyttä jo alimmilla kierroksilla. Progressiivisen kaasukahvan avulla taas varmistetaan, että liika sivistys jätetään pois kun käskytys konehuoneeseen muuttuu hektiseksi. Kahvan juju on siinä, että suurimman osan kahvan liikkeestä kaasu  aukeaa hitaasti, mutta  loppua kohti liike nopeutuu huomattavasti.


^{Bokseri laitettiin kerralla uusiksi, kun BMW pääsi alkuun: korkeat puristukset, kolmas runkolaakeri, suuremmat sylinterit, uusi moottorinojaus, sylinterilinja korkeammalla kuin ennen.}

Käytännössä ratkaisu toimii seuraavasti. Kun kiihdytetään mutkasta isolla vaihteella, voidaan kaasua avata tasaisesti jolloin saadaan aikaan mukava imevä kiihdytys ulos mutkasta.
Jos halutaan laukaista pyörä matkaan tehokkaasti, väännetään tuppi nurin ja vastineena kone tietää että nyt tilattiin isompi potku. Moottorissa on raikkaasti voimaa  koko vetoalueella.  Lisäksi pannu kiertää niin iloisesti, että vaihteita saa syöttää pesään nopealla tempolla, jotta ehtii ennen rajoittajaa. Markkinoilla on runsaasti tehokkaampia moottoreita, mutta tämän moottorin viihdyttävät ominaisuudet ovat hyvin balanssissa, eli se tuntuu itseään tehokkaammalta olematta vaikea ajettava.

Kokonaisuus on hiottu, ja mutkaisella tiellä se on todella elementissään. Jousituksen tehdasasetuksissa pyörä menee kaarteisiin ällistyttävän neutraalisti, oli kyseessä pitkä loiva kaarre tai loppua kohti kiristyvä takaviisto. Kaarteen säteen muuttuminen tai edes jarrutus kesken mutkan eivät tunnu vaikuttavan menoon mitenkään: pyörä tekee mitä pyydetään. Itsevarmalla ja eleettömällä tyylillä.

Kardaaniakselin läsnäolon huomaa, mutta sen vaikutus pyörän ajokäytökseen on eristetty pois ajotuntumasta. Summa Summarum: tällä  baijerilaisella mennään mutkaista tietä näkymättömiin naama leveässä virneessä. Kuskin on tosin muistettava, että tankki on pieni ja ainoa varoitus menoveden vähäisyydestä on mittaristoon syttyvä valo.


^{Urheilukoneen sielusta huolimatta R1200S taittaa pitkiäkin matkoja mukavasti ja nopeasti jos kuski malttaa pysyä poissa hitailta mutkateiltä.}


Ajettavuuden takaajana ovat Öhlinsin jousituskomponentit, joilla voi säätää keulan ja perän korkeutta sekä iskunvaimennuksen puristus- ja paluuvaimennusta. Öhlinsien mahdollisuudet kannustivat minua kokeilemaan säätöjen vaikutusta ajo-ominaisuuksiin. Nopeutin pyörän ohjautuvuutta muuttamalla keulan ja perän korkeutta. Vaimennuksen pehmentäminen huonopintaiselle asvalttitielle sopivaksi kävi säätönamikoita kiertämällä. Vaikutus tuntui heti ajettavuudessa, mutta pyörä tuntui pitävän sisäänrakennetun perusvakautensa todella hyvin. Ajaminen tuli aina vain helpommaksi ja hauskemmaksi – välillä piti kysyä itseltään, että voiko mitään kohtaa enää parantaa. Myös alkuperäisten säätöjen palautus kävi vaivattomasti, koska olin kirjannut alkutilanteen ylös.

Moottoripyörän turvallisuusvarusteista lukkiutumattomat jarrut ovat hyödyllisyydessään aivan omaa luokkaansa. ABS:n ylivertaisuus liikenteessä korostuu sitä enemmän mitä äkkinäisempi tilanne tulee eteen.  Kuskin on vain harjoiteltava jarrujen tehokas käyttö, koska hillitsimet on uskallettava ja osattava survoa pohjaan kun tilanne tulee eteen. Siitä eteenpäin hidastamisesta vastaa tietokone ja kuskin vastuulle jää väistö.

Edellä kuvattu ajattelu on yksinkertaistettua todellisuutta, mutta vakaa mielipiteeni on että liikenteessä abs on pistämätön apu.  Radalla vallitsevat sitten omat lainalaisuutensa, johon ratakuskit muodostavat oman kantansa.

Jääkö jotain puuttumaan? Ainakin, pyörän ostamiseen tarvittavat eurot. Lisäksi matkustajalle ei ole varattu liikaa tilaa, ja äänet oli vaimennettu direktiivin mukaisiksi (ei ole BMW:n vika). Kokonaisuutena R1200S on varteenotettava vaihtoehto, jos aikoo nauttia moottoripyöräilyssä sen alkuperäisimmästä elementistä: ajamisesta.

Teksti:
Paavo Mäkinen

Kuvat:
Mirkka Paasi


FAKTAT

Aika:
Syyskuu 2006

Säät:
Menneen syyskuun helteet pitivät ajotakin selkämyksen kosteana

Reitti:
Vantaa-Tampere-Vesilahti-(3 x Halkivaha-Urjala-Halkivaha)-Vammala-Ramsöö-Vesilahti-Lempäälä-Toijala-Lautaporras-Tammela-Karkkila-Espoo-Vantaa.

Fiilikset:   
Aluksi hämmennystä siitä, että bemari ei tunnu bemarimaiselta. Kulmikkuus ja tottumispakko oli kadonnut. Moottori herkempi kuin kaukoidän kilpailijoissa ja karkasi herkästi rajoittajaan. Kun moottoria oppi laulattamaan, niin rupesi lyyti kirjoittamaan. Menee pitkää matkaa kuin susi, mutta jos innostuu ajelemaan mutkateillä niin äijää ei saa satulasta kuin tankkauksen aaksi (koska on pakko). Maaninen ajokone maaniselle kuskille.