Tekniset_tiedot

Kuvagalleria

Matkanteko on tärkemämpi kuin määränpää

Ensimmäiset pari sataa kilometriä ”highway-BMW:n” selässä kuluvat miettimiseen. Kysymys kuuluu: ”Mistä on kysymys?. Lintu vai kala, jenkki vai euro? Ei vastausta.

Perinteisillä stereotypioilla ei pystynyt rakentamaan järkevää vastausta, joten päädyin muotoilemaan kysymyksen uudelleen: ”Mistä BMW:n näkemyksen mukaan pitäisi olla kysymys?”. Homma helpottui huomattavasti kun koeajolle löytyi käyttökelpoinen työhypoteesi.

Kotimainen moottoritie riittää kertomaan, että BMW R 1200 CL ei ole tarkoitettu Autobahnille. Bokserikone alkaa potea voimanpuutetta jo kotimaisissa moottoritievauhdeissa – Saksassa yleisiin matkavauhteihin potku riittää vain hädin tuskin. Tässä ulkomuoto ja paras matkanopeus pitävät yhtä: jenkeissä yleisin nopeusrajoitus on 65 mailia eli 104 km/h. CL:n jouhevin matkavauhti on noin 110 km/h, jolloin moottori vetää mukavasti ja pitkä puu on jo saatu pesään.

Mehevästi vääntävä pannu kuljettaa pyörää vaivattoman tuntuisesti. Moottori ei vaadi kuskin huomiota, joten sen voi käyttää liikenteeseen, maisemiin ja matkustajaan.

Näinköhän baijerilaiset ovat joskus joskus ajaneet jenkeissä mantereen halki. Jos ovat, niin matkalle sattuu todennäköisesti Nebraska, joka tarkoittaa käsittämättömän tylsää tietä – ja pitkään. Tällä pyörällä sujutteleen tasangon yli mukavasti, vakionopeussädin päällä ja radio paikallisen kantriaseman taajuudelle viritettynä.

CL:n itsetietoisen muhkea ja lievästi retrohenkinen ulkoasu kielii myös, että omistaja on tehnyt oman valintansa – ajaa omia reittejään, ja luultavasti kiirettä pitämättä. Mallin päämarkkina lienee Yhdysvalloissa ja arvelen, että monet asiakkaista ovat jo päässeet pitkälle lomalle (eläkkeelle).

Hartiat alas

Perhepyörä

Kaikki tähän asti kerrottu saattaa saada CL:n kuulostamaan tylsältä. Moottoripyörän tärkein funktio on olla moottoripyörä – ajokone, jolla liikutaan. Motoristi toki haluaa mukavuutta, näyttävyyttä yms., mutta tärkeintä lienee edelleen, että ajaminen on KIVAA! Kohderyhmäajattelun kautta päästään kysymään, minkälaisen kuljettajan mielestä R 1200 CL:llä ajaminen olisi kivaa?

Moottoritiellä fiilikset olivat vähän kateissa, koska moottori joutui tekemään tarpeettoman kovasti töitä matkanopeuden pitämiseksi liikenteen tempossa. Highway ei ole CL:n kotikenttää, joten vaihdoin pienemmille teille. Mutkien jyrkkeneminen ei haitannut menoa pätkääkään, sillä rajoitusten mukaan ajeltaessa pyörä meni suoraa ja kaarretta vakaasti kuin juna. Ajaminen kävi jouhevasti, kuin itsestään.

Siispä vauhtia lisää! Pitkät välitykset ja vääntäväksi rakennettu moottori varmistavat, että vaihtamistarve pysyy vähäisenä ja kiihtyvyys riittää perheautojen ohitteluun. Pyydettäessä CL etenee mutkatietä paljon vauhdikkaammin, kuin ulkomuoto antaa ymmärtää. Kallistusvaraa riittää astinlautoihin saakka, ja rungon sekä jousituksen ominaisuudet pitävät menon vakaana. Itse asiassa, tällä pyörällä nauttii mutkaisilla teillä nopeuksista, jotka olisivat tuskastuttavia supersportilla liikkuessa.

CL on helppo ajettava, ja kanttailu astinlaudat maassa menee melkein huomaamatta. Pyörän paino ei tunnu mutkissa, sillä painopiste on alhaalla.

Vahvistuksen tähän ajatukseen sain kun perheen melkein seitsemänvuotias poika halusi mukaan. Ajelimme rennosti pikkukyliä kierrellen ja heitimme kunnon ”isä- ja poika” –juttua. Tässä CL otti paikkansa: sen rooli on liikuttaa kahta ihmistä siten, että reissuun mahtuu myös maisemia ja jutustelua ajamisen lomassa. Siis perhepyörä.

Astinlaudat voivat tuntua ärsyttäviltä, varsinkin jos ei halua vaihtaa isommalle käyttämällä kantapäätään. Kohderyhmäänsä ilmeisen huolellisesti tutkineet baijerilaiset ovat ratkaisseet tämän kysymyksen näppärästi: vaihdepoljin mahdollistaa molemmat vaihtotavat. Nähtävästi kohderyhmä ei juurikaan vaihda radiossa kanavaa – siitä päätellen miten hankalaa kanavan vaihtaminen on ajon aikana.

Vaihdelaatikon välitykset on sovitettu siten, että moottoria on mukavin kierrättää moottorin parhaalla tehoalueella, eli 3000-5000 kierroksenvälissä. Kaupungissa isoin vaihde on kolmonen, sataseen asti riittää nelonen ja viitonen heitetään pesään vasta kun aletaan sujuttelemaan yli sataa. Meno on väännökästä, ja sen vastapainoksi, raakaa ohituskiihtyvyyttä ei ole tarjolla. Mutta CL:n menossa onkin tietty kiireettömyyden tuntu.

Siis kenelle?

Jos pyörän rakentelu on tärkeää, tai haluaa kunnon tutinat, niin merkiksi ohjautunee HD. Vaikka ajotapa olisi rauhallinen, ja matkanteko tärkeämpää kun määränpää, niin omistaja saattaa myös haluta teknologian suomaa varmuutta. Tässä BMW R 1200 CL astuu kuvioihin: se toteuttaa samaa funktiota, mutta perinpohjin erilaisella fiiliksellä – baijerilaisten tapaan.

Mukavinta CL:ssä on sen toimivuus. Laite toimii kerta kaikkiaan kuin kello, eikä BMW:ltä oikein muuta sovi odottaakkaan. Tällaisessa pyörässä kuskia hiertävät asiat ovat pikkuasioita, jotka eivät välttämättä ärsytä kaikkia. Minua harmitti radion vaikeakäyttöisyys (yleensä en edes kaipaa radiota pyörään), ja subjektiivinen tehon puute.

Mikäli vauhti ei ole moottoripyöräilyssä pääasia – mutta itse ajaminen on, niin tässä on sopiva pyörä. Jos ajonautinnon jakaminen matkustajan kanssa on tärkeä, niin CL puolustaa paikkaansa entistä paremmin. Ja ennen kaikkea, varsin personallisesti.

Teksti: Paavo Mäkinen