Tekniset_tiedot

Kuvagalleria

BMW K1200 R: Räävitön räyhähenki

K1200 R on ilkikurinen streetfighter, jolla on aina pahat mielessä. Eroa rehdin sporttiseen rinnakkaismalli S:ään on vähäisemmän katevarustuksen lisäksi lähinnä korkeampi ohjaustanko ja lyhyemmät välitykset sekä kimppu julmaa asennetta ja julkeita mielitekoja. Ärripurrin tuima henki pudottelee ympäristössään leukoja ja kääntelee päitä silkan pahennuksen voimalla. Tuntuupa ryökäle tästä suorastaan nauttivan.

Ensinäkemältä K1200 R vaikuttaa rujon karkealta, suorastaan röyhkeältä. Mattamustaan ja harmaaseen pintaan imeytyvät lihaksikkaat muodot sopisivat paremmin Gotham Cityn kolkoille kujille kuin aurinkoiseen suvi-Suomeen. Pyörän massa näyttää keskittyneen etupäähän moottorin ympärille hormoneilla trimmatuksi muskelimöykyksi. Kardaaniakselia pitelevä vankka yksipuolinen takahaarukka ja siihen kytketty akselinnavan kohdalta läpiammutun näköinen vanne vaikuttavat enemmän taisteluvaunun osilta kuin siviilimoottoripyörän varustukselta. Loppusilauksen häijylle ilmeelle antavat epäsymmetriset ajovalot; vilkas mielikuvitus näkisi keulalla jonkin tiellä olevien esteiden räjäyttämiseen tarkoitetun tuomiopäivän tuhovärkin.

Käännös avaimesta tuo ohjaamon digitaalinäyttöön ensin tietokoneen käynnistymisen ajaksi BMW Motorradin tunnuksen ja sitten melkoisen määrän informaatiota: ruudussa näkyy polttoaineen määrä, käytössä oleva vaihde, jäähdytysnesteen lämpötila, ajetut kilometrit sekä tilanteen mukaan tarvittava määrä varoitus- ja huomiomerkkejä. Käyttönesteen huvetessa mitta-asteikon viereen ilmestyy vilkkuva nuoli ja kilometriarvio jäljellä olevan bensiinimäärän riittoisuudesta. Mittarivalo toimii herkästi valokennon ohjaamana. Päivälläkin sillan alituksessa syttyy välittömästi tulet tauluun. Nappuloita on joka makuun: Kahvanlämmittimien nappi on sopivasti peukalon ulottuvilla. Myös trippimittarin painike on nerokkaasti aivan ajavien käsien hyppysissä. Avaruustekniikkaan vivahtavaa ESA-nappia painelemalla säädetään aluksen jousitusominaisuuksia vaikka kesken kiidon. Kaikkien sormien hyödyntämiseksi suuntavilkkujen hallintalaitteita on BMW:n tapaan neljä kappaletta eri puolilla ohjaustankoa. Näistä valaistu hätävilkun katkaisin löytyy pimeimmänkin ahdingon hetkellä. Vastaavasti äänimerkin painike on samalla kohdalla kuin vilkun kytkin muun merkkisissä moottoripyörissä, joten sitä on todella helppo käyttää kaikissa liikennetilanteissa.

Mutkat mennään niin kuin kuski tahtoo. Vuorenvakaassa pyörässä voimaa on koko ajan tolkuttomasti saatavilla.

Äkäistä liikettä

Bemarin ruiskumoottorissa ryyppyvipua ei tarvita, vaan voimanlähde hörähtää kylmiltään käyntiin heti starttinapin hipaisusta. Testipyörään asennetun tarvikevaimentimen kautta moottori mörisee sävykkään väkevästi mutta desibelimäärin hillitysti. Raivokas asenne tuntuu heti liikkeelle lähdettyä. Alhaisilla ajokierroksilla moottori nykii ja röpöttää. Tämän vuoksi hiljaisella vauhdilla pintakaasulla eteneminen on terävän kulmikasta. Vedon ja rullauksen rajamailla voimansiirron välykset kolisevat tuntuvasti. Herkkäliikkeisen kaasukahvan ansiosta vilkun napin etsinnät kesken ohjausmanööverin aiheuttavat välillä pientä kirmailua. Servotehosteiset jarrut purevat hyökkäävästi pienimmästäkin hipaisusta. Kytkinvivun operointi kyllä käy voimaharjoittelusta, eli kaupungilla sukkulointi ei mene ihan pelkäksi velttoiluksi. Tällä pyörällä ei ole tarkoitus ajaa hiljaa – taajamasta on hakeuduttava pois ensi tilassa ja mieluiten kiihtyvällä vauhdilla.

Maantiellä BMW:n kovan kuoren alta paljastuu suuri ja nöyrä sydän. Ajaminen on todella jämäkkää ja vakaata. Kardaaniperä ei hätäisissäkään kiihdytyksissä aiheuta pituusakselin siirtymistä. Varsinaisilla käyttökierroksilla konehuoneen mahti puhuu heti kaasukahvan värähtäessä. Vääntävää voimaa on keskikierroksilla valtavasti. Nopeusmittarin neula näyttää itse asiassa olevan kytketty suoraan kaasuvaijeriin. Ohituskiihtyvyys isoimmalla vaihteella on vaikuttava – raisumpi kahvankääntö saa melkein veren pakenemaan aivoista. Suurempien kierroslukujen käyttämiseen ei yleisillä teillä tahdo millään tila riittää; maisemien paiskautuessa vasten kasvoja tulee kyseenalaistaneeksi Suomen kuuluisat pitkät etäisyydet. Ärhäköissä liikkeelle lähdöissä suurimmaksi haasteeksi muodostuu kuljettajan pysyminen kyydissä: Jalkatapit kääntyvät miltei suoraan taaksepäin eivätkä juuri anna tukea kiihdytyksessä. Penkissä olevaa pykälää saa pitkäkin kuski pyllistää varsin kaukaa.

Jarrut ovat hurjan tehokkaat. Tehostimen vuoksi sormivoimaa ei juuri tarvita. Omintakeisen paralever-keulan ansiosta pysähtyminen myös alkaa välittömästi ilman etupään painumista. Seinään pysähtymisessä nenä yleensä kipeytyy, mutta BMW:llä ei tarvitse ajaa niinkään pitkälle. Hidastuvuutta nimittäin piisaa, eikä pusikosta kolmion takaa ilmestynyt autokaan tarjonnut tällä kertaa haastetta. Jarrutuksissa pyörän kapea vyötärö ei reisiä kannattele, vaan paino tulee vahvasti käsille. Muutenkin aluksi rennon pystyltä tuntuva ajoasento osoittautuu punnertajalle ominaiseksi. Viidenkymmen kilometrin ajolenkki erottaa treenatut ranteet risuraajoista. Urheilullinen penkkikin satsaa vain olennaiseen. Yli sadan kilometrin kertarykäisyihin pitäisi ajajalla olla pehmusteet omasta takaa, ja pidemmät rupeamat rajoittavat jo kävelykykyä. Tähän nähden polttoaineen kulutus on kohdillaan, sillä 19 litran varannolla pääsee rauhallista maantieajoa hyvinkin 250 kilometriä.

Tällä pysähtyy. Suunnittelutiimille iso käsi venttiilin sijoituksesta.

Lämpökahvat pitävät huolen siitä, että ärhentely onnistuu viileilläkin keleillä. Aurinkoisella säällä pidetään katse tiessä tai jalankulkijoissa. Näin näkee ja kokee enemmän kuin himmeää nestekidenäyttöä ja sumeita peilejä tarkkailemalla. Kunhan bensatankin korkin vielä oppii sulkemaan kunnolla, koko ajoneuvon ympärillä leijuu väkevänä puhdas testosteronin tuoksu. Rumankomea ulkonäkö ja uhmakkaan avara ajoasento sekä ajopallin tyyli ja muotoilu osoittavat, että tämä on miesten pyörä.

Teksti: Esa Aaltonen
Kuvat: Antti Meriö