Kuvagalleria

Kulttuurivallankumous Baijerissa

Bemareiden viilaaminen on Saksassa ollut moottoripyöräharrastuksen perusjuttuja jo hamasta menneisyydestä lähtien. Street Fighter –modifioitujen japsien rinnalla germaanit ovat myös vääntäneet oman maansa tuotannosta katutaistelijoita ja heitelleet tehtaiden asentamia muoveja sinkkipaljuihin. Tulokset ovat olleet toinen toistaan hurjempia, ja epäilemättä BMW:n patavanhoilliset muotoilijat kärsivät välillä ankarasta pahoinvoinnista...

Olisi ollut tyhmää ylemmyydentuntoa pitäytyä perinteissä, ja myyntimäärien kasvu kertoo, että bemarilla tiedettiin koska on aika käyttää luovuutta merkin imagon kehittämiseen. Boxerista veivattiin customi jo aikoja sitten, ja kun aika oli kypsä päästettiin muotoilijat tekemään katu-uskottavaa moottoripyörää. Luulisin, että katu-uskottavuus ei ole BMW:n päätavoite muissa malleissa, mutta Rocksterille se on melkein elinehto.

Koeajetun Rocksterin mattamusta-oranssi väritys herättää taatusti huomiota. Kuljettajan asento on cowboy-tyyliin ”selkä suorana ja kädet edessä”, mikä tarjoaa konstailemattoman tuntuman pyörään ja mahdollistaa jalkakäytävän nähtävyyksien turvallisemman tarkastelun. Yhden illan kaupunkitestauksen perusteella ei voida tieteellisellä varmuudella todeta mitään, mutta vaikuttaa siltä että Rockster toimii suunnitellusti. Ainakin se keräsi minihameisen (ja pidemmänkin helman) väestönosan huomiota havaittavassa määrin. Karvaisemman kansan ilmeet olivat ensin kysymysmerkkiä, sitten hämmästystä ja lisää kysymysmerkkiä kun he totesivat BMW:n potkurilogon tankin kyljessä.

Visuaaliset arvot siis toimivat. Väittäköön kauniiksi ken haluaa, mutta härskin näköinen kone se on. Kaupunkiajossa äänet ovat kumeaa, mutta hiljaista bassoa. Äänen puolesta Rockster ei herätä huomiota – muutama desibeli lisää ei tekisi pyörästä polittisesti epäkorrektia.

Saksanseisoja

Kuljettajalle pyörä tarjoaa mukavan ajettavuuden kaupungissa. Rockster on siedettävän kevyt, ja isokuutioinen boxeri vääntää tyhjäkäynnin yläpuolelta kiltisti, kuten kaikki tämän päivän ruiskuprätkät. Hitaissa väleissä puikkelehdittaessa on huomioitava jarrut ja niiden järisyttävä TEHO! Teknologiaa on ympätty järjestelmään abs:n ja tehostimen verran, mikä tarkoittaa armotonta hidastuvuutta. Ikävä kyllä, se tarkoittaa että hitaassa vauhdissa jarrut purevat helposti liikaa: tehostin voi luulla, että hetkelliseen pyörän sitomiseen tarkoitettu jarrun takajarrun napautus onkin hätätilanne, jolloin Rockster muuttuu saksanseisojaksi saman tien. Tämän ominaisuuden kanssa oppii elämään, mutta siitä on syytä varoittaa koeajolle lähtevää kaveria. Vastaavasti, jos pyörää liikuttelee moottori sammutettuna, jarrut ovat todella tehottoman tuntuiset, koska servo ei ole pelissä mukana. Lukkiutumattomuus ei edusta mitään lisäarvoa, jos sitä ei opettele hyödyntämään järjestelmään: tositilanteessa polkaistaan poljin pohjaan ja vedetään kahvasta sen mitä jaksetaan. Koeajoreissulla Rocksterin eteen parkkeerasi poro, joka tietysti oli valinnut paikan nyppylän laen takaa... Osuma kävi lähellä, mutta kahvoissa ollut kuski osasi heti laittaa järjestelmään täydet paineet, ja pääsi kertomaan tapauksesta Pakilan paikalliseen.

320 mm halkaisijaltaan olevat etulevyt ovat tehokasta hillitsintekniikkaa, ja nelimäntäisistä jarruista irtoaa tietokoneohjatun jarrutehostimen avulla armoton hidastuvuus.

Lisää papua, kiitos!

Street Fighter –tyylisten moottoripyörien imagoon kuuluu myös suorituskyky, ja sen käyttäminen. BMW:n 6-portainen vaihteisto mahdollistaa liukkaat lähdöt liikennevaloista ja ohituksiinkin löytyy vikkelyyttä livauttamalla pienempi pykälä laatikkoon. Moottoritehoa on kuitenkin tarjolla vain 85 hv, joka irtoaa 6750 kierroksella. Voimaa on toki riittävästi autokannan näyttävään kurittamiseen, mutta moottoripyörien joukossa Rocksterin suorituskykyä voi luonnehtia konservatiiviseksi. Parikymmentä pollea tekisi ihmeitä, ja onneksi tähän pyörään löytyy viritysosaamista- ja –osia.

Kokonaisuus on paljon muutakin kuin moottori. Jousitus on toteutettu BMW:n omalla teknologialla, eli edessä on teleskooppi- ja keinuhaarukan parhaita puolia yhdistelevä Telelever ja takana jo perinteeksi muodostunut yksipuolinen Paralever. Jousituspaketti eliminoi tehokkaasti keulan painumisen jarrutustilanteissa. Näin painoa jää enemmän takapyörälle. Kun tämä kaikki yhdistetään abs-jarruihin, niin ei ihme että Rockster pysähtyy!

Kaarreajossa Telelever-keulan tuntuma on erilainen kuin tavallisissa haarukoissa, mutta ei sen huonompi. Keula välittää tarkan tuntuman tiehen ja mahdollistaa jarrutuksen jatkamisen kaarteen alkuosalle, sillä ajokki kampeaa itseään pystyyn. Ohjautuminen on neutraalia, ja kevyttä sekä miellyttävän tarkkaa. Makeimmin Rockster menee mutkaan reilujen painonsiirtojen avulla, ja runko pysyy rauhallisena vaikka nopea suunnan vaihto tempaistaisiin voimakkaalla vastaohjauksella. Mutkaan sattuvat routapatit tms. suomalaistyyppiset tien ilkeydet eivät sekoita jousituksen pasmoja – alla on laatutavaraa, ja molemmista päistä löytyy säätöjä, mikäli haluaa virittää ajettavuutta mieleiseensä suuntaan.

Ajokuvat otettiin inhottavassa tihkusateessa. Rocksterin rengaspito ja alustan hyvä tuntuma mahdollistivat vielä pienen huimistelunkin, sillä tuntuma tiehen on selkeä. Väännökäs moottori on näissä olosuhteissa mukava, eikä tuntunut liian tehokkaalta.

Pyörän ajettavuus säilyy loogisena ja luottamusta herättävänä myös kovissa nopeuksissa – aina 197 km/h huippunopeuteen asti. Rockster kelaa kuutosella kierrokset rajoittajaan (7900 rpm) asti, eli huippunopeutta ei saa lisää edes virittämällä.

Äärirajoja tavoitteleva ajaminen moottoriradalla tai urheilullinen kurvailu mutkaisilla teillä sujuu Rocksterilla aina rennon fiiliksen säestämänä. Merkittävänä tekijänä lienee rento, vain hyvin lievästi eteen kallistettu ajoasento sekä kädet levälleen asettava ohjaustanko. Moottorin laaja vetoalue helpottaa kuskin työtä, sillä useimpiin mutkiin löytyy vähintään kaksi sopivaa välitystä – ja kaarteesta poistuminen on laajasti vääntävän koneen avulla nautittavaa.

Kallistusvaroja on tarjolla normaali määrä, eikä kyseessä ole sportti, mutta Rocksterilla kallistelee niin mielellään, että polvipaloja uskaltaa suositella. Ajotekniikassa on syytä muistaa kardaaniakseli ja sen vaikutus: BMW:n pyörissä maavara muuttuu sen mukaan onko kaarteessa veto päällä vai ei.

Iso varustelu – ja kantavuus

Pitkällä baanalla cowboy-henkinen ajoasento ei suosi ylipitkiä päivämatkoja, sillä tuuli otetaan ikään kuin ”syliin”. Jos aikoo sujutella yli tuhannen kilometrin ajorupeamia, niin vauhdit on pidettävä erittäin kohtuullisina – muuten kuskin fysiikka kypsyy tuulen paineesta ennen aikojaan. Ajoasennon muuntelu käy tosin helposti, koska ohjaustanko on perinteistä putkimallia ja siten helppo vaihtaa.

Rocksterin mukavuus on sinänsä hyvää tasoa, sillä isokuutioisen boxerin vapinat ovat matalataajuisia. Sähköiset kahvanlämmittimet auttavat ylläpitämään verenkiertoa kuljettajan hyppysissä. Satulakin keräsi enimmäkseen kiitosta pyörää ajaneilta, mutta kun kuskin pituus alkaa olla 190 cm, tulee vastaan tilanpuute – kaapin kokoinen ja pitkäjalkainen karju joutuu istumaan matkustajan penkin paikalla olevalle alumiinipellille, ellei hanki korotettua satulaa.

BMW:n tyyliin malliin on kehitetty joukko lisävarusteita, joista matkustajan satula on joissain tilanteissa varsin hyödyllinen. Valmistajan omat sivulaukut ovat erittäin laadukasta tavaraa, ja valikoimasta löytyy myös sisälaukkuja, tavaratelinettä, pehmeää takalaukkua ja eri korkuisia istuimia. Kantavuutta pyörällä on 211 kiloa.

BMW R 1150 R Rockster on sivistyneesti härski moottoripyörä, jonka ominaisuudet riittävät palvelemaan ainoana pyöränä. Persoonallisena sellaisena.

Teksti: Paavo Mäkinen