Tekniset_tiedot

Kuvagalleria

Harvinaisen hauska yleispyörä

Caponordin koeajo alkoi suoraan viemällä kaveria muutaman kilometrin matkan kyydissä. Taisi olla ensimmäinen kerta parikymmentävuotisen motoristitaipaleen aikana, kun lähdin uudella pyörällä liikkeelle suoraan kaksi päällä. Matkustaja ei tuntunut vaikuttavan pyörään sitä eikä tätä, ja korkeudesta johtuvan yläpainoisuuden olemassaolon tiesi jo etukäteen. Kaverin hypättyä toisen koeajopyörän päälle Capon kulkuasento muuttui hieman, mutta käyttäytyminen pysyi samanlaisena. Aloitus oli ainakin vakuuttava.

Uutta Caponord-mallia kehittäessän Aprilia otti käyttöön kunnon rakenteet, kuten reilusti mitoitetun palkkirungon. Koeajopyörän jarruina oli valinnaisvarusteena olevat ABS-jarrut. Voimasta huolehtimassä on jo tutuksi tullut kuivasumppuvoideltu tonninen V2, jota ohjaa ranskalaisen Sagem-yhtiön valmistama elektroninen polttoaineen suhkutusjärjestelmä. Aprilian V2-moottori on saanut tunnustusta sekä tehosta, että hyvästä ajettavuudesta, joten tähän ympäristöön sovellettuna siltä on lupa odottaa paljon.

Vihellystä peliin

Kun on ensimmäisen kerran kelannut vaihdeskaalaa kolmoseen asti, alkaa huomio kiinnittyä tuohon äsken mainittuun moottoriin. Pannussa on vääntöä ja terävyyttä jo alakierroksilla – ja vetoalue venyy ylärekisterissä aina punaviivaan asti. Aprilian urheilukoneiden raakaa voimantunnetta Caponordin moottoriin ei ole tehty, mutta tämäkin versio saa ison pyörän liikkumaan kuin viitapiru.

Arkielämässä edellä sanottu tarkoittaa, että Caponordin moottorissa on todella leveä vääntökäyrä ja riittävästi tehoa tarjolla jo matalilla kierroksilla. Vastaavasti, teho lisääntyy lineaarisesti kierrosten noustessa. Tämä yhtälö mahdollistaa lipumisen matalilla kieroksilla ja nopean kiihdytyksen vain kahvaa kääntämällä. Tai, erittäin nopean kiihdytyksen vaihtamalla pykälän tai pari pienempään. Asian ydin on siinä, että ei ole kovin kriittistä millä vaihteella kiihdytät, koska koneella on aina vastaus tilaukseen.

Koeajoryhmän jäsenet olivat yhtä mieltä, että moottorin käytettävyys on poikkeuksellisen hyvä. Kysymykseksi jäi, miten Aprilian kehitysväki tempun tehnyt. Pyörän teknisten tietojen huolellinen tutkiminen paljasti muutaman seikan, jotka eivät voi olla vaikuttamatta lopputulokseen – se ei ollut yllätys, että ratkaisu löytyi moottorin ympärille tehdystä tietotekniikasta.

Niin kauan kuin tietä riittää, pääsee Caponordilla eteenpäin. Tässä samoillaan Koillismaan ja Lapin metsissä.

Sagemin järjestelmään ohjaustietoa tuottava kampiakselin asennon tunnistin pystyy kaikissa tilanteissa 10-asteen tarkkuuteen. Tästä seuraa tarkempi polttoaineen ja sytytyksen ohjaus, jonka vaikutuksen pystyy selvästi havaitsemaan matalilla kierroksilla. Lisäksi sen voi nähdä ohjaustangossa ryyppyvivun puuttumisena! Lisäksi molemmille sylintereille oli tehty omat ruiskutuksen syöttökäyrät. Niin tai näin – yksi asia on ainakin varma: tasakaasulla ajettaessa moottori pitää halutun vauhdin yhtä helposti ja tasaisesti kuin kaasarikone.

Tehoa Aprilia ilmoittaa tavanomaiset 98 hv 8250 kierroksella ja vääntömomenttia löytyy 95 Nm pari tonnia matalammilta kierroksilta. Moottorin käyntiäänen keskeinen osa on selkeä ja tunnistettava vihellys läpi koko käyntialueen. Pakoäänet ovat vakiovaimentimilla hyvin hiljaiset, ja ruostumattomasta teräksestä valmistetut pakolaulajat varmistavat vaimentimille pitkän eliniän.

Säätöjä vauhdissa

Koeajoreitille valittiin kaikkea mahdollista tiestöä, moottoriteistä sorapintaiseen kärrypolkuun. Ja Caponordille käy kaikki, kunhan alla on tie. Maastoon ja metsäpoluille sitä ei ole tarkoittu, joten ne jätettiin suosiolla väliin.

Vakiorengastus on 70/30 –suhteessa painotettu kestopäällysteillä käytettäväksi, mutta paketti toimi mukavasti myös sorapinnoilla. Hyväpintaisella valtiontiellä Caponordilla tekee matkaa yhtä mukavasti kuin asvaltilla ja ajokäytös pysyy rauhallisena myös silloin kun alla on irtosoraa. Reititys sorateiden kautta on tällä pyörällä luonteva osa matkantekoa. Laajaväntöinen moottorin avulla voi leikitellä kiihdyttämällä reippaasti hitaista mutkista ja antamalla pyörän keventää reilusti sorateille tyypillisissä nyppylän ylityksissä.

Kestopäällystetyillä pinnoilla ajaminen on yhtä selväpiirteistä touhua. Pyörä taittuu mutkiin helposti, eikä korkea jousitus aiheuta ohjautumisessa ylimääräistä ohjelmaa. Todella syheröisellä tiellä huomaa, että etupyörä ei ole sporttisen 17-tuumainen, mutta leveä ohjaustanko kompensoi suuremmat hyrrävoimat.

Reippaampikin meno sujuu mukavasti: ryhdytään vain ajamaan vähän keskittyneemmin ja käännetään kahvaa enemmän.

Joustavan moottorin ja abs-jarrujen avulla Caponord pysyy vauhdissa mukana varsin urheilullisessakin ajoporukassa. Lukkiutumattomat jarrut ovat yhtä aikaa sekä erittäin tunnokkaat, että mukavat käyttää.

Kuten heti retken aluksi havaittiin, Caponordin ajokäytös ei juuri muutu kuorman kasvaessa. Aprilia on tehnyt takavaimentimeen säädön, jolla voi lisätä jousen esijännitystä ja vaimennusta ajon aikana! Kuorman muuttuessa perän korkeus säätyy vasemmalla kädellä käytettäväksi tehtyä säätöpyörää pyörittämällä. Vaikutus pyörän ajettavuuteen on niin selkeä, että käsi käy säätöpyörällä mielellään esim. siirryttäessä asvaltilta röykkyselle soratielle. Paljon matkaa ajavat motoristit epäilemättä arvostavat tällaisia, laadukkaasti ja järjellä toteutettuja ominaisuuksia.

Aprilian parhaat oivallukset: virran ulosotto ja ajon aikana säädettävissä oleva takaiskarin esijännitys.

Turbulenssin tutinaa

Caponordin kuormattavuutta koeteltiin tositilanteessa, se palveli alusta alkaen koeajoryhmän muulina, eli kaikki mahdollinen lastattiin sen kyytiin. Pyörän kuormattavuus osoittautui erinomaiseksi, vaikka lisävarusteena koeajopyörään asennetut kovat sivulaukut jätettiin pois. Jos kuormattavuutta halutaan maksimoida, voidaan takasatula irrottaa ja lastata sen paikalle lisää tavaraa.

Sekä etu että takasatula ovat pitkän matkan tekemistä varten suunniteltuja istuimia. Tilaa riittää, ja kovuuskin tuntui sopivan useimmille sellaisenaan. 820 mm satulakorkeus on kiitettävän matala tässä pyörätyypissä. Kate tarjoaa erinomaisen suojan tuulelta, ja kuljettajan mukavuutta ja kuivana pysymistä on varmistettu ohjaustangon kahvansuojilla. Katteessa on myös varsin korkea ja eteen sijoitettu pleksi.

Valitettavasti pleksiin liittyy myös lähes ainoa Caponordissa havaittu ongelma, eli voimakas pyörteily. Koeajoryhmän kuljettajien pituus vaihteli 176-190 cm välillä, ja kuljettajasta riippumatta kaikki valittivat pleksistä tulevan turbulenssin tärisyttävän voimakkaasti kypärää. Ongelma ratkaistiin väliaikaisesti ruuvaamalla lasi kokonaan irti katteesta. Pysyvän ratkaisun joutuu jokainen käyttäjä rakentamaan itse itselleen. Toivottavasti Aprilia korjaa nopeasti katteen rakennetta ja/tai tekee pleksistä säädettävän.

Matkailuominaisuuksia painottaa myös tehokas valopatteri, josta löytyy pikasäädöt erikseen kummallekin valopolttimolle. Mittaristo on selkeä, ja taustavalolle löytyy kolmiasentoinen kirkkauden säätö! Vastaavaa, yksityiskohtiin ulottuvaa käyttökelpoisuutta Aprilia on pyrkinyt rakentamaan pyörään mahdollisimman paljon.

Caponord soveltuu mainiosti kaikkeen mahdolliseen ajamiseen. Jos sorateiden kiertely kotimassa innostaa ajamaan todellisia vaikean maaston reissuja, niin sitä varten Aprilialta löytyy Caponordista erikoismalli Rally Raid. Jos lähtisin matkalle Suomesta Euroopan halki Saharaan ja takaisin, niin valintani voisi olla Caponord. Eikä sillä ole pakko Saharaan lähteä, sillä hieno pyörä se on jo kotinurkilla.

Joskus on syytä pysähtyä miettimään minkälainen maailma voisi olla, jos... Raatteen tien muistomerkki on massiivinen tilataideteos.

Teksti: Paavo Mäkinen

Kuvat: Antti Meriö